Huomenna olisi fysioterapian vuoro jos se auttaisi. Kesäkuussa uusiksi kipu ja kuntoutus poliklinikalle sitten luultavasti ortopedille. Tämän jälkeen Heinolaan ja siellä luultavasti leikeltäväksi.

Hei kaikille!
Palasin juuri tunti sitten kotiin lonkan tekonivelleikkausreissulta. Kyllä tuntuu ihanalta olla kotona! Lonkka leikattiin 26.2. mutta reissu venyi tavallista pitemmäksi koska iskiashermo suuttui sorkkimisesta ja se on ollut välillä hyvinkin kipeä. Yollä tarvin vieläkin Oxynormia, jotta pystyy nukkumaan.

Innolla palaan lukemaan teidän parin viikon kuulumisianne, kunhan taas  jaksan koneelle.

Tarja-Annelille kovasti sympatiaa ja myötäelämistä. Usko vaan, että syöpäsi saadaan paranemaan vaikka helppoa sinulla ei varmasti tällä hetkellä ole.

Kyllä tällä hetkellä kahden fysioterapian jälkeen voi sanoa että leikkaus on edessä 100% varmasti. Voin alkaa veikata jo että tämän vuoden aikana on vasen jalka fiksattu 

Sopuli kirjoitti 12.03.2010 at 20:24:27:

Pitää toivoa joo. 15x nyt fysioterapia, kesäkuussa Kotkaan kipu -ja kuntoutus poliklinikalle, sieltä mahd. lähete ortopedille ja sieltä sitten Heinolaan.

Alkaa kyllästyttämään tämä kuiva iho, joka päivä saa olla rasvaamassa ja tulee punaisia kuivia läiskiäkin jo,varmasti johtuu lievästä anemiasta.Multitabs,Iron vital F käytössä.

Multitabsia syönyt jo pitkään, mutta Iron vital F tuotetta 5 päivää...tuoteselosteessa sanotaan että nostaa hemoglobiinia nopeasti ja mitä olen keskustelupalstoilta lukenut niin jopa viikossa on nostanut yli kymmenellä yksiköllä.NOUSE, NOUSE  

Hei Kitupiikki, erinomaista, että pian alkaa tapahtua!

Vastailen omakohtaiset kokemukseni noihin kysymyksiisi:
1.) Leikkaushaavani oli 24cm pitkä, olikohan yhteensä 28 vai 30 hakasta. Monilla leikkaushaava on jo ihan kuiva kotiutuessa. Minulla se hiukkasen vuosi vielä, ja näin aiheelliseksi vaihdella siihen teippejä.
Koska hakaset takertuisivat vaateeisiin, on varmaan hyvä joka tapauksessa peittää haava. Ja voihan sinne sitäpaitsi mennä jotain pöpöjäkin. Minut leikattiin perjantaina, ja pääsin kotiin maanantaina.  Joten ehkä sinullekin "näytetään ovea" jo kolmen päivän päästä.

2.) Omasta mielestäni pärjäsin oikein mainiosti normiaskareissa. Suihkussa käynnissä hiukan arvelutti liukastumisvaara, mutta sairaalassakin käydään jo yksin suihkussa. Asun neljännessä kerroksessa hissittömässä talossa, raput eivät olleet mielestäni ollenkaan hankalat.
Taannoin muuten perustin tänne viestiketjun 'Mitä pystyitte tekemään leikkauksen jälkeen', olikohan se nyt osioissa " Leikkaukset ja toipuminen". Siellä voisi olla sinua kiinnostavia kokemuksia.
Sain periaatteessa luvan varata jalalle, joskin sanottiin, että "vähän voisi keventää askelta".

3.) Jalka toimi paremmin kuin ollenkaan uskalsin etukäteen toivoa. Ainakin heiluttelu sujui aivan hyvin. Jalka oli kylläkin viikon päästä vielä aika turvoksissa, ja mustelmat siinä ehkä olivat juuri tuolloin pahimmillaan. Mutta eipä tuo tahtia haitannut.  Jalkani ei ollut ollenkaan liikearka, mutta leikkaushaavan alue oli kyllä kosketusarka.  
Nivustaipeesta muuten nipsaistiin poikki tai muuten jotenkin käsiteltiin  - kumpikohan se nyt on: lähentäjä vai loitontaja, koska se oli liian kireä. Kumma kyllä siitäkään ei ollut juuri mitään haittaa...

1) Leikkaushaava oli noin 15-senttinen tai ehkä hiukan vähemmän, ommeltu itsestään sulavalla langalla niin ettei hakasia eikä niiden poistoa tarvittu. Se oli eri paikassa kuin yleensä kun se oli nivelen etupuolella, lääkäri sanoi sitä mini-invasiiviseksi avaukseksi mutta se on harvinainen, todennäköisesti sinut leikataan takakautta perinteisellä tyylillä. Toinen haava oli jo pari päivää leikkauksen jälkeen ihan kuiva, toinen vuoti kauemmin. Siinä oli ovela sidos jollaista en ollut ennen nähnyt, kuvittele kontaktimuovin päälle lätkäistyä pikkuhousunsuojaa joka on sitten leikattu kontaktimuovista irti niin että siihen jää reunat joilla se kiinnitetään ihoon. Niitä sai apteekista, en muista mikä niiden nimi oli mutta kyllä ne apteekissa ymmärtävät kun selittää käyttötarkoituksen.

2) Jalkojen osalta askareet sujuivat hyvin, täyspainovarauslupa oli heti, mutta ongelma oli käsien puute, kun ne olivat kyynärsauvoissa kiinni niin ei pystynyt kantamaan mitään. Piti sitten keksiä kaikenlaisia vippakonsteja, isotaskuinen essu olisi ollut hyvä. Heti kun sai toisen käden vapaaksi niin ongelma helpotti, siivouskin jo kävi imuri toisessa kädessä ja kyynärsauva toisessa. Opin myös aika näppärästi heittelemään esineitä paikasta toiseen, mutta se kävi vain särkymättömille tavaroille.

3) Leikatut jalat toimivat yllättävän hyvin, kipu ei ollut oikeastaan liikearkuutta vaan ainakin minulla epämääräistä jomotusta joka ei kohdistunut jalassa oikein mihinkään eikä myöskään haitannut liikkumista, nukkumista se eniten haittasi.

Haa, tuohan oli näppärä konsti, en ole tullut ajatelleeksi että t-paidan helmassa voisi jotain kantaa.

Tänään tasan kolme kuukautta leikkauksesta ( titaani / keraami ) vasempaan lonkkaan. OLEN MENOSSA TÖIHIN TÄNÄÄN ILTAVUOROON. Kävin jälkitarkastuksessa viime tiistaina ja kaikki on hyvin. Jopa jalat saman pituiset mitä ne eivät olleet ennen leikkausta. Onnuin kyllä niin kauan että meinasi jäädä päälle mutta nyt olen oppinut kävelemään ontumatta.
Kyllä leikkaus kannatti, suosittelen kaikille. Kivut jäävät leikkauspöydälle ja mielialakin on aivan eri kuin jatkuvassa kivussa.
Ja mikä parasta pystyn tekemään pitkiä sauvalenkkejä ja tuossa Vapun aikana kävin oikein tanssahtelemassa, mitä en ole pystynyt tekemään kolmeen vuoteen.

Hyvät jatkot kaikille klubilaisille ja kiitos saamistani viesteistä.
Krysa

Kyllä se siitä rupeaa sujumaan, kun leikkauksesta ehtii kulua vähän enemmän aikaa ja haavat paranevat. Ajattele, että nyt ollaan kuitenkin menossa parempaan päin eikä pahempaan niin kuin ennen leikkausta.

Nyt leikkauksesta tasan viikko, kotiutus oli siis Ortonista +4 päivää leikkauksesta (maanantaina leikkaus, perjantaina kotiin). Viikonloppu meni todella sekavasti, sängyssä levottomasti kieriskelemistä 14 tuntia päivässä kun unta ei saanut ei niinkään kipujen vaan yleisen epämukavuuden vuoksi. Osasyy siihen on se, että lääkkeet, varsinkin verenohennuslääke tuntuu vievän kropan vähän sekaisin.

Nyt alkaa pikkuhiljaa elämä voittamaan, mutta tärkeää on pitää itsensä tarpeeksi paljon myös jaloillaan ettei mene liikaa lököttelyksi.

Kannattaa hyödyntää nämä komeat keväiset ilmat ja pistäytyä ulkona ihailemassa heräävää luontoa. Hyvä on muistaa liikkuminen, mutta yhtä tärkeää on myös lepuuttaa ja kylmäpusseilla hoitaa leikattua kohtaa. Toivottelen sinulle kitupiikki hyvää toipumista päivä päivältä kohti parempaa! 

Ihan vain istuskelu/seisoskelu pikku pätkissä ulkona tekee hyvää, vaikkei leikkauksen jälkeen muuta jaksaiskaan.

Kropassa on kauan lääkejäämiä leikkauksesta, ja olo voi olla omituinen. Verenohennuslääkityskin - itellä oli tabletteina kotiutuksen jälkeen Pradaxa 110 mg x 2 - tuntuu elimistössä.

Henkinen puoli myös tärkeä, että on pystyasennossa ulkona kuin "ihmiset ainakin", vaikka 2 kpl keppejä tarvitaankin.
Viikko eteenpäin kerrallaan saa ihmeitä aikaan !

Ei minulla ollut mitään Pradaxaa ollenkaan. Puhut verenohennuslääkkeestä, onko se nyt se mikä on keksitty "napapiikkien" tilalle? Niitähän pistettiin siksi ettei tulisi veritulppia, eikä se pistäminen mitään herkkua ollut mutta omat hankaluutensa näyttää olevan noissa suun kautta otettavissakin. Napapiikkejä pistettiin muistaakseni neljä viikkoa, sen ajan kai se suurin veritulppariski kestää.

Silloin kaksi vuotta sitten ei vielä ollut vaihtoehtoja, tai ei minulle ainakaan puhuttu sellaisesta mitään, tuotiin vain napapiikki ja neuvottiin miten se pistetään. Rohkaisin hurjan luontoni ja ajattelin, että jos diabeetikkolapset oppivat tämän tempun niin kyllä minäkin, eikä se kamalaa ollutkaan jos ei suoranaisesti kivaakaan.

Minulle aloitettiin ohennus Pradaxalla, mutta sain heti sairaalasta päästyäni tulpan. Ehdin ottaa kuukauden satsista Pradaxaa vain yhden tabletin. Sillä ei ole tulpan hoidollista vaikutusta, jonka vuoksi jouduin hankkimaan Klexane-piikit, joita käytin noin kuukauden. Klexanella myös liuotetaan tulppaa Marevan ohella, kuulin lääkäriltä. Aiemmin, kun on ehkäisty tulppaa olen saanut lääkkeeksi Klexane-piikkejä, jotka ovat tehonneet hyvin. Harmitti, kun Pradaxa-kuuri tuli maksettua ja jäi käyttämättä. On kohtuu kallista lääkettä.

Minulla on ollut yksi aivoinfarkti alkuvuodesta 2008, onneksi niin pieni ettei pahempia jälkiä jäänyt. Sain silloin Asasantin-nimisen lääkkeen jonka pitäisi parantaa aivoverenkiertoa, syön sitä edelleen. Juuri sen aivoinfarktin takia minulle ei tehty molemminpuolista lonkkaleikkausta samalla kertaa, vaan pidettiin kolme viikkoa väliä että olisi turvallisempaa. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen sain veritulppien estämiseksi Arixtraa ja toisen leikkauksen jälkeen se vaihdettiin Klexaneen, syytä en tiedä miksi se piti vaihtaa.

Pientä tilannekatsausta kaksi ja puoli viikkoa molemminpuolisen pinnoitteenlaiton jälkeen:
Kipulääkkeitä on voinut vähentää oikeastaan puoleen siitä mitä kaksi viikkoa sitten popsin, eilen tuli tunnin verran "sauvakäveltyä" kaupungilla muiden treenausten lisäksi ilman ihmeellisiä tuntemuksia. Ensimmäisen kerran kävi kotona että meinasi unohtaa ottaa kepit kun lähti liikkeelle... muutaman metrin kävely menee ilman keppejäkin mutta tyylipisteitä ei tule eli tiukasti kepit mukaan ettei tule opittua vääriä motorisia malleja.
Tänään ensimmäistä kertaa kuntosalille kokeilumielessä ja aloitin 10 min. kuntopyöräilyllä jolle pääseminen hiukka mietitytti, mutta pienellä soveltamisella ja liikerajoitusten muistamisella löytyi yllättävän helppo tapa (toki riippuu myös kuntopyörän mallista). Sen jälkeen pieni kierto erilaisissa välineissä joilla treenata yläkertaa... enemmänkin meni sellaiseksi kartoittamiseksi missä ko. salin laittessa on säätövaroja sen verran etteivät istuessa lonkat koukistu liikaa ja löytyihän niitä. Lisäksi käsipainoilla olkapää-, ojentaja- ja hauistreeniä ennen toista 10 min. kuntopyöräsessiota.

Lopputulos: hyvä reeni parempi mieli eli tästä on hyvä jatkaa

Moikka!
Eilen tuli kuusi viikkoa täyteen tekonivelleikkauksesta. Kävely ilman sauvoja ei oikein vielä suju, muutaman askeleen pystyy ottamaan, takareiteen ottaa kovasti , kotona kävelen yhden sauvan avulla, ulkona molemmat sauvat on mukana.
Kuntoutuminen alkoi minulla vähän viiveellä, sairastuin sitkeään flunssaan leikkausen jälkeen ja ulos pääsin vasta kolmen viikon päästä leikkauksesta. Kärsivällisyyttä varmaan vaan tarvitaan tässä tilanteessa

Älkää hätäilkö, toipuminen kestää aikansa ja on paljolti yksilöllistä. Kannattaa kuunnella omaa kroppaa ja mitä se asioista sanoo.

Reilu vuosi vain. Olihan siinä olemista ja elemistä toistpuoleisena. Läärin mukaan toinen mahdollisimaan pian ettei olisi niin toispuoleinen.
Sitä se todellakin oli.
Alunperin toinen piti leikata muutaman kuukauden sisällä, mutta kuntoutumien oli sen verran hidasta ja hankalaa....
Kaikki on niin yksilöllistä.....

Minulle annettiin nimenomaan ohjeeksi, että yhtä kyynärsauvaa käytetään kunnes kävely sujuu ontumatta. Ei ole hyvä jos oppii kävelemään ontuen, sillä se voi "jäädä päälle" niin että ontuu vielä sittenkin, kun jalka on parantunut. Mieluummin kannattaa käyttää sauvaa vähän kauemmin. Minulla oli sauva mukana vielä kun menin runsaan 2 kk kuluttua leikkauksesta jälkitarkastukseen, ja lääkäri sanoi vain että sen saa jättää pois omassa tahdissa.

Kiitokset Sopulille ja Sallalle neuvoista Näin sitä jaksaa taas eteen päin, kun saa keskustella toisten kanssa, jotka ovat/ovat olleet samassa tilanteessa

Korokkeitten ym apuvälineitten kanssa vierähti tovi jos toinenkin.
Onneksi oli sukavetolaitetta, tarttumapihdit, koroketyyny, pytynkorotus.Jos pytyn koroke tuntuu huteralta.
On olemassa pyttytuoli, siinä on käsinojat -- "pytyn"! saa irrotettua, joten tuolin voi työntää wc-istuimen "ympärile"
Erilaiset suihkutuolit ja jakkarat tuovat helpotusta peseytymiseen.
Kuntoutuminen ja toipuminen on niin yksilöllistä.
Joskus tui rehkineeksi liikaa ja sen tunsi myöhemmissä toimissa. Ei auttanut kuin hidastaa tahtia.

Kyllähän siitä takapakista toipuu ja selviää. Se on vain kurja muistutus ison toimenpiteen vaikutuksesta elimistöömme.
Kun kuntoutumien tuntuu junnaavan paikallaan, olo on kivulias jne, vaikuttaa se myös henkiseen hyvinvointiin.
Ihmismieli on malttamaton, olisi niin kiva taas tehdä kaikkea mitä ennenkin -- enkä vuosiakin aiemmin.
Tekonivelet tuovat joitakin rajoitteita elämmän -- toisille enemmän huomioon otettavaa kuin toisille.
Ihmeellistä vain on se mitä tekniikka ja kehittynyt lääketiede saa aikaan --- koskakohan ensimmäien tekonivelleikkaus tehtiin, missä ja mihin nivellin.
Tekonivelleikkausten historiasta olisi kiva saada lehtijuttu.