Mä etin samanhenkistä ystävää jolle ois tehty kans jonkilainen osteotomia. mä oon 18 et voi olla vähän vanhempikin. mesen ja sähköpostin saa yksityisviestillä jos tahtoo. Ois kiva jutella jonkun kanssa jolle on tehty sama leikkaus.

Heippa vaan,
minulla ei ole koskaan ollut tuttavaa /ystävää jolla olisi samankaltaista vaivaa kuin minulla.
Olisi tosi kiva löytää joku, jonka kanssa voisi jakaa näitä lonkkavaivaongelmia niin että toisellakin olisi ymmärrys ja kokemus samasta vaivasta. Löytyykö Keski-Suomesta /Jyväskylästä tekonivelen onnellista omistajaa tai vielä oman nivelensä kanssa tappelevaa (kuten allekirjoittanut)? Olisi ihan rohkaisevaa vaihtaa kokemuksia. Itselläni on tällä hetkellä niin paha tilanne, että lenkkiseuraksi ei minusta vielä ole, mutta elän toivossa että lähiaikoina pääsen vielä jollain tavalla liikkumaan ja ilman kipuja, sauvakävelemään, jumppaamaan, kuntosalille, golffaamaan (???!!!), tanssimaankin? Vesijuoksemassa ja pyörälenkillä olen kyllä pystynyt käymään.
Olen 44 v nainen, joka ei tahdo jumittua yksin sohvalle liikkumattomaksi...
t. eeviliina

Hei kaikille! Minä asun myös Jyväskylässä. Ikää 50 v. ja yllättäen vuosia kipua ja ontumista
kärsittyäni sain heinäkuussa tietää, että minulla on oikeassa lonkassani paha kuluma. En
alkuun edes ymmärtänyt, että minustako ne puhuvat  ovat varmaan erehtyneet rtg-kuvista. Niin se vain kuitenkin on, että ensi viikon keskiviikkona lonkkani leikataan. H-hetki on siis lähellä! Minunkaan ystäväpiirissäni ei ole ketään kuka olisi joutunut vastaavaan tilanteeseen tai kärsinyt samoista vaivoista. Oman itsenikin kanssa on ollut tekemistä hyväksyä koko asiaa, siksipä onkin ollut ihanaa saada täältä vertaistukea mutta olisihan se mukavaa tavata täällä kotikaupungissakin läheisiä jotka ovat vastaavassa tilanteessa.

Moi

44 v miehen alku satakunnasta, maraton ollut harrastuksena, nyt kiroilen geenejä. Ei muuta kuin postia tulemaan, tutustutaan ja vaihdetaan ajatuksia polven nivelrikosta. Vinkkejä uusiin harrastuksiin, motivaation hakua yms.. Maratonmatkailu aina ollut verissä, nyt täytyy siirtyä vain katsojaksi.

Olen ollut kovasti liikkuvainen. Elimistö kaipaa retkeilyä ja yleensä luonnossa liikumista. Polvien nivelrikot ja vajaan kahden kukauden vanha toisen polven tekonivel ovat kaventaneet suuresti liikkumisreviiriäni. Olen kuitenkin saanut iloa hiihtämisestä, lumikenkäilystä ja uimisesta. Olisi mukava vaihtaa kokemuksia. Asun Hyvinkäällä, jossa on alkamassa vertaistukiryhmä. Vertaistuki on tärkeää, mutta myös näin sähköpostilla ja kirjoittamalla olisi kiva vaihtaa kuulumisia. Asun yksin, lapset ovat jo maailmalla, joten juttukaveria kaipaan.

Hei!

Millä paikkakunnalla asut? Missä olisi lähin paikkkaunta missä olisi vertaistukiryhmä? Voisitko kysyä neuvoa paikallisen terveyskeskuksen fysioterapeuteilta tai jostain retkiyhdistyksestä, olisiko heillä jottain ideaa nivelrikkoisen liikuntamahdollisuuksista sillä paikkakunnalla? Tai sitten voi ihan itse koota pienen porukan ja varsinkin, jos sattuu tietämään jonkun retkihenkisen tyypin ja kysyä pääsisikö mukaan nuotioretkelle. Miettiä miten nuotiolle pääsee, mahd. lähelle autolla, jos ei itse pääse kävellen , pyörällä tai hiihtämällä? Kyllä niissä retkeilijöissäkin on nivelrikkoisia, jotka eivät pääse kovaa eikä pitkää matkaa. Tämä talvi on jo melko pian hiihdon suhteen ohi, mutta kevättä on tulossa. Aurinkoisia kevätilmoja.

  Hei, olen 60 v naishenkilö Helsingistä, haluaisin löytää ystävän jolla olisi samanlaisia kokemuksia. Minulle on laitettu oikeaan polveen tekonivel 23.3. 2010 ja nyt suunnitellaan vasempaan samanlaista.  Leikkaukseen pääsyä olen odottanut yhden vuoden. Nyt olen henkisesti valmistautunut toiseen leikkaukseen, se on edessä, en tiedä milloin - vielä. Olisi mukavaa jos löytyisi kirjekaveri, voisimme vaihtaa ajatuksia muustakin. Terveisin Marita  itsetunto@suomi24.fi

HEIPPA MARITA!!Vertaistuki on TOSI,TOSI,tärkee meille nivelrikkoisille ja tekonivelen saaneille.Itselle laitettiin eka jo 8v. sitten ja nyt toinen.Nyt huomasin,miten yksin olisi,jos ei ketään saman kokenutta.Meille perustettiin nivelpiiri 1v.sitten.Mutta myös täällä voi sitä samaa tukea saada näin.Kuka ei ole kokenut tätä, ei voi ymmärtää tasan tarkkaan kaikkea fyysistä ja henkistä kokemusta.
Jotenkin koin henkisen riittämättömyyden suuremmaksi.