Hesarissa oli tänään kokosivun juttu siitä, että Coxa on lopettanut metalli/metalli -liukupintaisten lonkkaproteesien laittamisen toistaiseksi raskasmetallivaaran vuoksi. Asiaa arvioidaan uudelleen toukokuussa.

Eiran sairaalan illassa maaliskuussa heidän ortopedinsä kertoi että vastaavien laittaminen on lopetettu Britanniassa. Hesari lisäsi tähän Yhdysvallat.

Ongelmia tulee jutun mukaan sellaisille henkilöille, joilla nivelkapselin erittämä nivelneste ei riitä pitämään metallisten liukupintojen välissä nestekalvoa. Silloin metalli hankautuu.

Tätä ei jutun mukaan mekaanisissa kokeissa osattu ennakoida. Että ihmiset ovat erilaisia. Ilmeisesti tätä hlökohtaista ominaisuutta ei pysty muuten mittaamaan kuin välillisesti - siis lopputuloksen kautta;  onko vereen liennut metalli-ioneja vai ei.

Kannattaa selvittää sairaalasta mikä on nykykäytäntö  -- voi olla että potilaan pitää itse hakeutua tutkimuksiin --
terveyskeskuksessa otetaan kuvat, fysioterapeutti tutkii.
Radiologi tutkii kuvat ja tarvittaessa potilas lähetetään ortopedille.
Jos sairaanhoitopiirissä on ao toimintamalli -- terveyskeskuksissa ollaan tietoisia asiasta -- lähetettä ei tarvita.

Tässä tuo teksti kun tuo linkki ei nyt ehkä toimi.

Lääkärilehden julkaisu:

Lonkan tekonivelten metalliset liukuparit aiheuttavat eniten ongelmia
Julkaistu 19.03.2012 10.40

Metalliset liukuparit sisältävistä lonkan tekonivelistä yli 6 prosenttia oli aiheuttanut ongelmia viiden vuoden aikana. Metallia ja muovia sisältävistä tekonivelistä yli prosentti sai aikaan pulmia, kun taas yli 2 prosenttia keraamisista liukupareista aiheutti ongelmia viidessä vuodessa. Lancet-lehden tutkimuksessa analysoitiin yli 400 000 potilaan tiedot Englannin ja Walesin tekonivelrekistereistä.

Metalli-metalliliukuparit aiheuttivat eniten ongelmia naisille ja nuorille potilaille. Myös metallisten liukuparien suuri koko oli yksi tekijä, joka sai aikaan hankaluuksia.

– Suomessa on viime vuosina käytetty hyvin paljon metalli-metalliliukuparia lonkan tekonivelissä. Alusta saakka on tiedetty, että liukupinnalta erittyy metalli-ioneja. Nyt on käynyt ilmi, että ongelma on suurempi kuin on kuviteltu. Metalli-ionit voivat aiheuttaa kudosreaktion, joka saattaa johtaa niin sanotun pseudotuumorin syntyyn ja komponenttien irtoamiseen, kertoo tuki- ja liikuntaelinten toimialueen johtaja, ortopedian ylilääkäri Petri Virolainen TYKS:sta.

Virolaisen mukaan koko mekanismia ei vielä tunneta, mutta ongelmia näiden mallien käytöstä on selvästi tulossa.

– Kohun aloitti Tekonivelsairaala Coxassa käytetty ASR-malli, joka on poistettu markkinoilta. Ilmeisesti muitakin huonoja malleja on olemassa. Toisaalta taas jotkut mallit aiheuttavat vähän ongelmia. Myös komponenttien asento vaikuttaa reaktioon. Ilmiö on harvinainen, jos komponentit ovat hyvässä asennossa ja pehmytkudostasapaino kunnossa.

Ongelmia myös muissa liukupintapareissa

Suomessa komplikaatioita on esiintynyt paljon. Virolainen sanoo, että reaktiosta käytetään lyhennettä ARMED: siihen liittyy suurentunut veren metelli-ionipitoisuus ja nesteily proteesin ympärillä.

– Potilaalle voi syntyä pseudotuumori, joka sisältää nestettä ja granulaatiokudosta. Useita potilaita on leikattu uudestaan. Vielä on epäselvää, mitä tulisi tehdä potilaille, joilla on nesteilyä ja suurentuneet ionipitoisuudet, mutta ei oireita. Joissakin maissa on suositeltu isonuppisten metalli-metalliproteesien käytön lopettamista kokonaan. Suomessa suositetaan vastedes ainakin tarkkaa rajoitusta, kunnes asiasta tiedetään enemmän.

Virolaisen mukaan kaikkiin liukupintapareihin liittyy ongelmia. Myös muiden mallien on todettu aiheuttaneen pseudotuumoreita. Muovia sisältävissä malleissa muovipinta kuluu nopeasti, kun taas keraamiset mallit voivat vinkua.

– Lisäksi kaikki metalli-ionit eivät ole lähtöisin liukupinnalta, vaan muualta proteesista.

Ulla Toikkanen
Kuva: Pixmac

Lakerikengälle: Minun käskettiin kyllä itse huolehtia 10 vuotistarkastus terveyskeskuksen kautta. Eli sinne vaan soitto, että 10 vuotta on kulunut ja tarkastus päälle.

Joo ja nuo tilastot. Aikaisemmin on todettu, että Depuy:n ARS tekoniveliä joudutaan Englannissa uusimaan 12-13%, kun muita merkkejä uusitaan selvästi harvemmin. No nyt Englannissa taas on laskettu kaikki merkit yhteen ja saatu uusintaprosentiksi 6%. Oletettavasti noista Englannin uusintaluvuista on jotain 7000 ainakin peräisin tästä metallisesta ASR-jupakasta. Se olisi noin kolmasosa tuosta 6%:sta. Joten hervottomasti heitellään prosentteja taas kerran. Jos se poistetaan luvuista, niin uusintaprosentti putoaa 4 pintaan.

Tänään on taas Helsingin Sanomissa iso juttu metalli-metalli -liukupinnoista.
http://www.hs.fi/digilehti/#kotimaa/H%C3%A4mm%C3%A4styin+miten+kipe%C3%A4+lonkka...
Jutun esimerkkipotilaalla oli ASR, mutta asiaa tarkastellaan laajemmalti.

Nyt myös Suomen artroplastiayhdistys suosittelee, ettei ko. liukupintoja enää käytettäisi. Jutusta ilmenee, että vain Coxa on systemaattisesti ryhtynyt tutkimaan potilaitaan, muille sairaaloille suositellaan samaa. Ilmeisesti niissä on tähän asti odotettu, että potilas tulee valittamaan vaivaansa. Tosin ongelmia oikeasti tulee vain pienelle osalle potilaista.

Valmistajan vikahan se oikeastaan on, mutta sikäli kuin tiedän, tähän mennessä vain DePuy on luvannut korvauksia ja niidenkään saaminen ei kai ole ollut aivan yksinkertaista.

Yhteiskunta (=sairaalat=me veronmaksajat) maksaa kustannukset luokkaa 10 000 euroa per leikkaus ja potilas maksaa sairaalamaksun 150 euroa. Potilasvakuutus ei maksa muistaakseni alle 400 euron kustannuksia.
Sairaalat (=me=yhteiskunta) sitten yrittävät periä nivelten amerikkalaisilta valmistajilta mitä saavat.

Proteesien hinnoista: julkisella puolella on erilaisissa muistioissa nähtävissä kustanuslaskennan tietoja ja niissä proteesileikkaushinnat (polvi tai lonkka) vaihtelevat kovasti sairaalasta ja käytetyistä komponenteista riippuen. Merkitystä on suuresti myös sillä, kuinka kauan potilas on sairaalassa, joten "tehokkailla" sairaaloilla hintaa on saatu alas kotiuttamalla potilaat nopeasti. Hinnat vaihtelevat 7000-10000 euroon ja ovat siis vain laskennallisia. Mutta tätä hintaahan eivät potilaat maksa, vaan sairaalamaksun joka on vain satasia. Pystyvätkö sairaalat uusintaleikkaustapauksissa sitten DePuyn lisäksi velottamaan jotain virheellisen komponentin valmistajalta? Potilas ei voine velkoa kuin sairaalamaksua ja muita välittömiä kuluja (esim. matka-). Monet ovat kirjoittaneet ansiomenetysten karhuamisesta ym. mutta en ole kuullut yhtään menestystarinaa?

Toinen asia ovat leikkausten hinnat yksityisti leikattaessa, niitä näkee ko. sairaaloiden nettisivuilla ja hinnat ovat ihan toista, 12000-15000 euroa. Nämä ovat siis potilaalta velottavia hintoja. Mutta en ole yhdestäkään viallisen proteesin uusintaleikkauksesta kuullut, jossa potilas sen itse maksaisi ja sitten yrittäisi velkoa valmistajalta. Taitavat nämä potilaat (kuten niin monet yksityisesti hoidettujen sairauksien muutkin komplikaatiot) hakeutua jatkohoitoon julkiselle puolelle. En ole myöskään kuullut, että yksityissairaalat omaan piikkiinsä näitä korjausleikkauksia tekisivät, vaan maksajan pitänee aina löytyä oli se sitten maksusitoumuksella kunta tai komponentin valmistaja.

Coxa on tässä sekä hyvä että huono esimerkki. Hyvä siten, että periaatteessa sieltä pitäisi löytyä aidosti yksityisiä potilaita ja siis myös niiden komplikaatioita. Huono siten, että kun se leikkaa tekoniveliä tilauksesta sairaalapiirin kunnille, potilas ei voi tietää, kuka laskun maksaa ja missä päätökset on tehty. Todennäköisesti Coxa ei näitä itse maksa vaan kunta.

Olisi mielenkiintoista kuulla edes yksi tarina sellaisesta sairaalasta, josta mikään kunta ei osta palveluita (esim. Eira) ja jossa tekonivelleikkauksia tehdään. Kuinka jatko-ongelmat hoidetaan?

Totta hinnoista --- asiaan vaikuttaa myös joudutaanko antaman verta, millainen, miten pitkään antibiottisuoja, nukutetaanko, tarvittava puudutteen määrä jne.

Muistelen kun aikoinaan selvittelin yksityishintoja  -- jonotusajat saattoivat olla parikin vuotta.
Jos olisi jouduttu uusimaan, maksajana  potilas
Hoitovirhe olisi  eri asia.
Hoitovirhe tai ei, kaiketi olisi ollut mahdollista päästä julkiselle puolelle-- jonotusaika en uskaltanut ajatella.
Yksityisellä puolella hoidattamiseen liittyy niin monta mahdollista muuttujaa ja epävarmuustekijää.

Lainaus:


Aiheotsikon mukaisesti puhutaan siitä, että komponentit osoittautuvat epäkelvoiksi - ainakin kyseessä olevalle henkilölle. Jos yksityisesti on leikkauttanut metalli-metalli-liukupinnat (lääkäri tietysti valinnut) ja monen vuoden jälkeen käykin ilmi, että komponentit on vaihdettava, kuka maksaa?

Silloin kun ohitusleikkauksissa oli samanlainen buumi kuin tekonivelissä nyt, oli paljon porua siitä, että yksityisesti leikatut tulivat julkisiin sairaaloihin komplikaatioittensa kanssa - ei heitä voinut uloskaan ajaa.

Minä sain sen käsityksen, että tässä on juuri tuo sama ongelma kuin plastiikkakirurgiassa, että viallisista tekonivelistä johtuvat uusintaleikkaukset tulevat nyt julkisen puolen hoidettaviksi, eli suuri lasku kaupungeille ja kunnille.

Sopuli: väitetäänkö tuossa siis että yksityinen puoli olisi tehnyt tarpeettomia leikkauksia tai toisaalta tehnyt niitä leikkauksia huonosti (esimerkiksi ottanut riskin kokeilemalla uusia niveltyyppejä)? Eli onko todennäköisempää että yksityisesti leikatulla on niitä komplikaatioita (ainakin hammaslääkäripuolellahan tuo on joissakin paikoissa toisin päin...)?

Entä jos yksityinen puoli ei olisi tehnyt niitä leikkauksia - missä tilanteessa ne samat potilaat olisivat nyt?

Omat leikkaukseni on tehty julkisen linjan mukaisina ja leikkauksen tehnyt sairaala veloittaa operaation hinnan omalta asuinkunnaltani. Ilmeisesti noin 8000 euroa on leikkaus ja sisälläolopäivista tulee 2000-3000 lisää. Siis noin 10000 euroa per lonkka. Olen muistanut hyvällä mielellä oman kuntani veronmaksajia.

Onko joku palstan keskustelijoista leikkauttanut lonkkansa tai polvensa sitten yksityisesti?? Siis maksanut noin 10 000 euroa sairaalalle? Ja jos on , niin miksi???

Lainaus:


Minä laskin itseni mukaan niihin veronmaksajiin, ajattelin että kerran näinkin päin kun olen sentään maksanut Tampereen kaupungille veroja monet vuodet.

Jos ei ollut luokiteltu kiireelliseksi, niin jonotusaika saattoi vielä muutama vuosi sitten olla julkisella puolella olla niin pitkä, että sen vuoksi osa potilaista päätyi yksityisleikkaukseen. Nykyään jonotusaika näyttää kyllä lyhentyneen sikäli kuin olen seurannut.

Ilmoittaudun. Silloin kolmisen vuotta sitten en olisi julkisella puolella päässyt edes sille ensimmäiselle ortopedikäynnille siinä ajassa kuin yksityiseltä könkkäsin jo tyytyväisenä ulos.

(siis leikatulla jalalla)

No paljonko jouduit Laura maksamaan leikkauksesta sairaalalle 3 vuoitta sitten? Ja saitko jotain Kelalta takasin?
Suomessa leikataan noin 7000 lonkkaa per vuosi. 6999 on taidettu leikata julkisella puolella.

Mikähän on tuollaisen kunnan nimi, jossa lonkkapotilasta ei oteta todesta, vaan hän joutuu itse maksamaan viulut?

Ehdotan yhteistä boikottia kyseisen kunnan suhteen, siis matkustusboikottia, turismiboikottia, emmekä osta mitään siellä valmistettuja tuotteita, jne....

Kiireettömän hoidon hoitotakuu on 6 kk, jos luokitellaan kiireelliseksi niin onnistuu nopeammin.

Coxassa on varmaan suurin osa maksusitoumuksella tulleita, koska esimerkiksi Tampereen kaupunki teettää tekonivelleikkaukset siellä ostopalveluna.

Minä sain diagnoosin yksityiseltä ortopedilta päiväseltään,kun eka kerran sinne menin.Jo ennen kuvausta kertoi hän,että lonkat lopussa.Heti kohta kuvaan ja niinhän  se oli.
Toisella kertaa kävin hänen tykönään tk.ssa,hän kun käy siellä ostopalveluna tarvittaesa.Siis,kun tarpeeksi potilaita
Sain lähetteen keskussairaalaan ja hoitotakuun sisällä pääsin ortopedin syyniin sielläkin ja pistettiin jonoon.
Ja nopeaan tahtiin lonkkani sitten leikattiin.
En kokenut kertaakaan,ettei minua otettu tosissaan.Ei tarvinnut edes "näytellä".Oli se kulkeminen, ja esim.vatteiden riisuminen sellainen show että
Toki toista lonkkaani en kuntoon saanu,mutta nyt sitten uutterasti syytä moiseen etsitään,jos löytyy,ni korjataan.Hyvä meidän ortopedit!

Hei
Juuri tuli 32 vuotta täyteen liikenneonnettomuudesta, jossa jäin henkiin. Oli ns." toinen syntymäpäivä ."

Noina vuosina on tullut oltua sekä potilaana että hoitajana eri paikoissa. Asiat ovat todellakin edistyneet monin tavoin. Alkuun kuuluin ns. vanhan liikennevakuutuksen piiriin, jolloin hoitoni korvattiin julkisessa sairaanhoidossa. Tämä tarkoitti sitä, että olin normaalisiti jonoissa ja tarkastukset tehtiin julkisen systeemin mukaan.  Eli, kun vaivani pahenivat, otin yhteyttä perusterveydenhuoltoon/työterveyhuoltoon josta lähti lähete erikoissairaanhoitoon ( ja vakuutusyhtiöön joka otti kantaa siihen onko kyse liikennenvamman hoidosta vai jostain muusta ja otti samalla kantaa maksuihin/korvauksiin). Erikoissairaanhoito sitten ajallaan teki tutkimukset ja kertoi hoitovaihtoehdot- siinä tilanteessa jossa oltiin.  Eli, suurimman osan 30 v:sta olen ollut tavallisen lähetejärjestelmän piirissä. Oleellista siis on että on maksusitoumus joltakin taholta, mikäli se on aiheelliseksi katsottu. (Itselläni oli maksusitoumus polviproteesinlaittoon vakuutusyhtiöstä, mutta marssimurtumaa etsittäessä maksoin hoidot itse ja niitä-kin koordinoitiin työterveyshuollon kautta).

Nykyisin lainsäädäntö on muuttunut niin, että on erilaisia toimintamalleja:Ensiksi on kunnan ostopalvelusopimukset, liikennevakuutus, tapaturmavakuutus , vapaa-ajan tapaturmavakuutus jne. Sitten on ns. julkisen terveydenhuolto johon sovelletaan tuota hoitotakuuta jossa päästään kontaktiin terveydenhuoltohenkilökunnan kanssa parissa viikossa ja jonoon laiton jälkeen hoitoon/ hoidon arviointiin puolessa vuodessa.

Tämä on tavoite, johon pyritään mm. erilaisilla jononpurkubuumeilla esim. kesälomien jälkeen, kun on kesä toimittu vajaalla miehityksellä...  Ongelmana tässä on että kesällä ei viitsitä tulla leikkauksiin/jonoon ja sitten pitää päästä syksyllä heti... kun jokapaikka pursuaa lähetteitä.. eli mahdoton tehtävä sairaaloille. Toisaalta kesällä on paljon työntekijöitä joilla ei ole lupa tehdä kaikkea, jolloin vakiväki joutuu todella puurtamaan...(nimierkillä sohvaperunana on kiva lomailla ).

Toinen asia on, että vaivat vaihtelevat ja monia asioita voidaan tehdä ennen leikkauksia. Ensimmäien on omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen, jolloin proteesi todennäköisesti toimii ihan hyvin, olipa otsikoissa millaista pelottelua hyvänsä. Sitten on se tosiasia, että proteesi ei ole ihan sama kuin normaali nivel, eli kovin painavia rasitteita se ei kestä. Asioilla ei pidä leikkiä, sen verran isosta operaatiosta on kyse.

Kun proteesi on laitettu, tietyn väliajoin suoritettavat tarkastukset  ovat juuri siksi, että niissä poimitaan riskit ja ongelmat lähempään tarkasteluun. Tätähän on pohdittu, että tarvitaanko oireettomille tarkastuksia lainkaan, vaan että potilas ottaisi yhteyttä esim. kiireellisellä lähetteellä, mikäli proteesissa tuntemuksia on. Se ei ilmeisesti poistaisi tarvetta tutkia veren metallipitoisuuksia ajoittain...

Itse olen toiminut vuosikymmeniä niin, että kun jokin asia vaivaa kysyn neuvoa perusterveydenhuollosta ja sitten joko toimitaan tai sitten ei.  Vaivojeni vähättelyyn en ole törmännyt. Se että kaikkea ei voi hoitaa ja että aina leikkaus ei ole vaihtoehto on joskus pettymys, mutta todennäköisesti järkevin toimintamalli.
Esim. porteesin välissä tuntuva patti on ollut nyt pari viikkoa tosi kipeä, rankan kesän jäljiltä... Yritän kuitenkin vielä sitä venyttää/rauhoitella ja jos niin ei käy, työterveyslääkäri saa ottaa asiaan kantaa syksyllä. Ehkä kysymme sitten ortopediltä kantaa  voiko asialle tehdä vielä jotain kun kortisonipiikeistä on kulunut vuosi. Sitä ennen pitää saada kiloja pois ja lihaksistoa kuntoon...

Minulla ei noita vähättelykokemuksia ole liioin. Kun lonkkaongelma oli seurausta lapsena sairastetusta tulehduksesta, niin uskottiin että siellä vika on (eikä väitetty ettei tuon ikäisellä voi olla jne.). Vuodelta 2003 on kyllä myös kokemusta (tosin ennen hoitotakuuta) tuon julkipuolen toimivuudesta: hakeuduin työterveyteen, josta passitus ortopedille. Tämä oli sitä mieltä että leikata pitää ja antoi lähetteen. Muutaman viikon kuluttua tuli sitten ilmoitus että puoli vuotta menee. Siis ennen kuin pääsin lääkäriin (sisälsi kyllä ohjeet mitä tehdä jos tilanne pahenee).

No, se Jorvin lääkäri ole sitä mieltä että höpö höpö, ei tämä vielä leikkausta kaipaa, kuka niin sanoi [katsoi papereista], "Ai *****" [merkitsevällä äänellä]. Tarjosi Athryliä kokeiltavaksi ja sanoi, että uudestaan yhteyttä jos pahenee.

(minä silloin ihan ääneen ihmettelin miten kaksi täyspäisen oloista lääkäriä voi olla ihan eri mieltä).

No, Atrhryl auttoi sillä erää aika tavalla.
2009 pettivät rustot lopullisesti. Kävin työterveydestä ruinaamassa Arthryliä uudemman kerran, mutta sepä sai vain mahan sekaisin tällä kertaa. Ilmeisesti kun ei oikeaa työtä löytänyt.

Hakeuduin sitten yksityiselle ortopedille ja sitä kautta leikkaukseen. Tällä kertaa oli kyllä selvä, ettei se ollut mikään "makuasia". Luu hankasi luuhun, jalka ei taipunut mihinkään (sukkia ei saanut jalkaan), ja sieltä löytyi sitten "turunmaata ja tahkojuustoa".

Vanhojen kokemusten perusteella (= saa odottaa ikuisuuden) kaivoin sitten kuvettani.

Kokemusta oli myös seurata anopin seikkaíluja omien lonkkiensa kanssa. Ihan sököt mutta jono ei vain edennyt. Maatalon emäntä teki särkylääkkeiden varassa töitä.

No, kun lonkat lopulta korjattiin, oli muu terveys ehtinyt mennä ja mamma päätyi sitten sairaseläkkeelle.

(silloin tosiaan toivoin että olisi ollut vaikka se "lottovoitto" niin olisi voinut sanoa että mamma on hyvä ja tilaa ajan, täältä pesee)

...suuresta läntisestä ihmemaasta puhumattakaan.

Siellähän hoidon joutuu kokonaan maksamaan itse, ellei ole vakuutusta (ja jos nivelvaivoja on ollut, ei vakuutusta ole edes saamut....). Ja hinnat suunnilleen kaksinkertaisest meikäläisiin mähden. Ihmisten kannattaa lentää Intiaan ja Eurooppaan hoidattamaan itsensä.