Olen palannut kesälomilta takaisin töihin.. vielä raihnaisempana ja väsyneempänä kuin mitä olin lomille lähtiessä.

Kaipailisin foorumilaisten kokemuksia työkyvystä reuman aktiivisessa vaiheessa. Itselläni on diagnosoitu seroneg. nivelreuma v. 2007, lääkityksenä Reko-kombinaatio maksimissaan pistosmetotreksaatilla. Huolena on nyt se, että reuma on hiljalleen aktivoitunut vuoden 2012 aikana pahentuen koko ajan ja huipentuen kesälomallani. Tällä hetkellä CRP:ni on viidenkymmenen huitteilla. Vasen nilkka on huomattavan tulehtunut, mutta sen kanssa pystyy hiukan klenkaten kävelemään. Alaselkä ja kummankin jalan lonkat kolottavat ilmeisesti pitkään jatkuneesta klenkkaamisesta johtuen. Lisäksi väsymys on syvää.

Missä vaiheessa olette jääneet kotiin parantelemaan tautia? Mitä kokemuksia teillä on lääkärin suhtautumisesta sairauslomaan reuman takia? Minun työni on pääosin psyykkisesti kuormittavaa asiakaspalvelutyötä. Minulla on jäänyt jopa reumalääkäreistä sellainen kokemus, että taudin vaikutusta työkykyyn aliarvioidaan. Niinpä olen tässä puoli vuotta sinnitellyt töissä ja toivonut reuman häviävän. Nyt alkaa pikku hiljaa usko ja voimat loppumaan.

Minulla on aika reumalääkärilleni elokuun lopussa ja  mietinnän alle tulevat todennäköisesti biologiset lääkkeet. Suhtaudun lääkityksen koventamiseen varauksella, koska oma arvioni on, että reuma on aktivoitunut pitkän työstressin seurauksena ja tilanne saattaisi rauhoittua pitkähköllä levolla. On lienee turha toivo edes haaveilla, että reumalääkäri miettisi lepovaihtoehtoa lääkityksen koventamisen sijasta tai edes rinnalla?

Ensiksikin tuohon sairauslomaan: minä olen saanut lomaa vaan toipumiseen ilman sen tarkempaa "syytä". Menin yleislääkärille vaan toteamaan, että en pysty tekemään töitä, kun joka paikkaan sattuu. Sillä tuli samantien 2 viikkoa. Lääkäri oli tuttu ja tiesi tilanteeni (ja toki kartoitti tilannetta tarkemminkin). Todistuksessa luki syynä muistaakseni jotain reumaan liittyvää. En pystynyt edes nimeämään selkeästi oireilevia niveliä, vaan olo oli kokonaisvaltaisesti huono.

Tuohon työkykyyn täytyy todeta, että ainakin mun kokemuksen mukaan reumalääkärit ovat niitä pahimpia aliarvioijia. Minusta on tuntunut, että aliarvioivat lähes kaikkia oireitanikin. Kertaakaan en ole reumalääkärin kanssa keskustellut työkyvystäni: joitakin kertoja kyllä ammatistani, muttei sen enempää. Useampaan otteeseen minulle on todettu rivien välistä "lopeta valittaminen ja jatka elämistä" (voin toki olla yliherkkäkin).

Sinällään elämäntilannetta pitää katsoa kokonaisuutena: onko tilanteessasi mahdollista vähentää sitä stressiä? Entä, jos kyse ei olekaan siitä? Komppaan edellistä, kirjoita listaa sinne lekurille, että saatte käytyä edes osan mieltäsi painavista asioista läpi.

Kiitos kovasti vastauksista. Sain työterveyshuollon kautta kolmen viikon sisällä jo toisen kortisonipiikin nilkkaan ja puolitoista viikkoa sairauslomaa. Sen verran on armonaikaa saada tulehdus laskemaan ennen oman reumalääkärin kontrollia elokuun puolivälissä. Työterveyshuollon reumalääkäri oli sitä mieltä, että jollei tulehdus sairausloman aikana tokene, ennen lääkityksen koventamista biologisiin lääkkeisiin kannattaisi kokeilla nivelen puhdistusleikkausta. Onko kellään kokemusta ko. toimenpiteestä ja sellaisen saatavuudesta? Lääkäri epäili, että toimenpiteen saatavuus olisi paljolti kiinni sairaanhoitopiirin resursseista.

Sellainenkin yllättävä seikka tuli nyt ilmi, että oireeni viittaavatkin puhtaan nivelreuman sijasta spondylartropatiaan. Tällaista olen itsekin epäillyt ja hyvä juttu, että oudotkin oireet alkavat saamaan nimen ja sairaus tarkentuu. Jos foorumilla sattuu olemaan spondylartropatiasta kärsiviä niin kysyisin, että onko tyypillistä, että ko. taudin nujertamiseen käytetään kortisoni-sulfasalatsiini-klorokiini-metotreksaatti-yhdistelmää? Vai onko ko.taudille jotain spesifimpää ja tehokkaampaa lääkitystä? Biologisten lääkkeiden osalta ilmeisesti ainakin SPA:n ja nivelreuman hoito poikkeavat toisistaan?

Hei!

Minulla myös Spondylartropatia dg, ei ole tarkentunut siitä mihinkään suuntaan lukuisista tutkimuksista huolimatta. Lähinnä suolistovaivoihini uskotaan oireiluni liittyvän.

Itselläni on alun turvotuksien (näkyvä tuvotus vain päkiässä, muulla jännetupen ja jänteiden tulehduksia) oireet pysyneet siinä määrin siedettävinä, että lääkitystä ei ole lainkaan. Vain yksi kortisonikuuri ja pari kk Oxiklorin kokeilu takana. Aurinkoherkkyys pakotti Oxiklorinin lopetukseen. Oxiklorin aloitetaan uudelleen vain jos oiret selkeästi pahenevat.

Minulla tosin ei ole löytynyt ikinä mistään mitään "vikaa". Ei tulehdusarvojen nousua, eikä kymmenistä jos ei sadoista verikokeista mitään löydöksiä.

Nykyisin SPA:ta taidetaan hoitaa oireiden mukaisesti, eli myös biologisilla lääkkeillä tarvittaessa.

Hortensia,

kyselit ketjun aloituksessa reumalääkärien asennetta työkykyyn. Kokemusta on kahdesta lääkäristä, ja lääkärin asenne on se; ei reuma työntekoa estä. (Näin lääkäri on itse sanonut) Olin hänen kanssaan jatkuvasti tukkanuottasilla ko. asiasta. Oma työni on sellainen, että olen pystynyt olemaan töissä reuman kaikissa vaiheissa. Pahana aloitusvaiheen tulehdus/kipujaksona olin ensin 3 viikkoa sairaslomalla ja sen jälkeen kesälomalla (kesto 10 viikkoa).Mainitut sairaslomat sain työterveydestä. Jonkun väärinkäsityksen vuoksi olen kuitenkin joutunut rauhoittelemaan reumalääkäriä, että EN ole pyytämässä sairaslomaa. Hän näyttää olevan erityisen herkkä tässä asiassa. Reumalääkäri no2, jolla käyn on asenteeltaa samanlainen: ensimmäisellä käynnilläni hän totesi tyytyväisenä, etten ole tarvinnut sairaslomia.

Eräs tuntemani miespotilas sai reumalääkäristä (se numero 1) pitkän sairasloman vain riidalla, jonka päätteeksi lääkäri vaati seikkaperäisen selityksen siitä, miten reuma ja siihen liittyvät kivut estävät työntekoa. Niitä oli sitten käytetty B-lausunnossa perusteina. Pitkään sairaslomaan tarvitaan B-lausunto.

Eli jos näistä mitään linjaa voi vetää: on helpompaa saada lyhyitä sairaslomia terveyskeskuksen lääkäristä, mutta reumalääkäristä voi saada tarpeeksi pitkän sairasloman, jos siihen on hyvät perustelut ja on itse tarpeentullen tiukkana asiassaan.

Oma kantani on, että jos sairaus estää työntekoa, silloin ollaan sairaslomalla 

Tsemppiä Hortensia sulle lääkärikäyntiin, kirjoittele kuinka asia meni