Lääkehoito

Koti  

Takaisin

Nivelrikon lääkehoito

Tämä artikkeli on julkaistu Tietoa terveydestä -lehdessä (syyskuu 2005). Suluissa olevat "suomennokset" on tehnyt Hannele Koponen. Lisää tietoa lääkkeistä löytyy Lääkkeet-sivulta.

Nivelrikon lääkehoidosta on julkaistu professori Eeva Moilasen kirjoittama artikkeli Niveltieto-lehden numerossa 3/2008.

Koska nivelrikkoa ei voida nykykeinoin parantaa, hoito tähtää kivun lievittämiseen ja taudin pahenemisen estämiseen. Nivelrikon hoito on ensisijaisesti konservatiivista  (säästävää, ei-leikkauksellista hoitoa)  taudin varhaisvaiheessa. Nivelrikon konservatiiviseen hoitoon kuuluu olennaisesti nivelen optimaalisen (ihanteellisen ) kuormituksen lisäksi lääkehoito .

Sentraaliset analgeetit ja NSAID:t  (keskushermostoon vaikuttavat kipulääkkeet ja tulehduskipulääkkeet)

Perinteisesti nivelrikkokivun lääkehoidossa ensisijaisia kipulääkkeitä ovat olleet miedot sentraaliset analgeetit (esim Tramal) ja NSAID:t. (esim Burana, Napromex ja monia muita). Hoitosuositusten mukaan parasetamoli (esim Panadol) (max. 3-4 g/vrk) on ensisijainen nivelrikon kipulääke. NSAID:t ovat vain hivenen tehokkaampia kuin parasetamoli. NSAID-valmisteet ovat toisiinsa verrattuna yhtä tehokkaita. Koksibit  (uudemmat vatsaystävällisemmät tulehduskipulääkkeet, esim Celebra ja Arcoxia) ovat yhtä tehokkaita nivelrikkokipulääkkeitä kuin perinteiset NSAID:t. Paikalliset NSAID-voiteet ovat yhtä tehokkaita kuin per os (suun kautta otettavat) NSAID:t (esim Felden- ja Mobilat-geelit). NSAID:n käytön ajatuksena on prostaglandiinisynteesin (elimistön tuottamia, hormonien tapaisia aineita) esto, mistä ajatellaan olevan hyötyä, kun kivun lievityksen ohella tulehdus vähenee. NSAID:llä saattaa olla muitakin vaikutusmekanismeja, joita ei vielä tiedetä.

NSAID:n teho on yksilöllinen, joten valmisteita joudutaan vaihtamaan. Pitkäaikainen lääkitys on helpointa toteuttaa kerran päivässä otettavilla valmisteilla. Nivelrikkopotilas hyötyy siitä, että lääke otetaan aamulla eikä illalla. Potilaan annetaan itse “titrata” lääkeannosta oirekuvan mukaan sovitussa lääkeannoksen rajoissa.

Kun kipu on voimakasta tai luonteeltaan neuropaattista (hermoperäistä), hoitoon liitetään sentraalisesti vaikuttavia analgeetteja (esim tramadoli) joko yksin tai NSAIDn rinnalla. Jopa vahvoja opiaatteja  (esim morfiini, kodeiini ) voidaan käyttää. Vahvemmat kipulääkkeet eivät ole kuitenkaan ensivalintoja nivelrikon lääkehoidossa.

Kortisonilääkitys

Peroraalista glukokortikoidien (kortisonitablettien) käyttöä ei suositella, mutta intra‑artikulaarisen glukokortikoidin (niveleen pistettävä kortisoni) esim. metyyliprednisoloni (20-80 mg) on osoitettu lievittävän polvinivelrikkokipua ainakin lyhytaikaisesti. Glukokortikoidit voivat heikentää suurilla annoksilla nivelruston proteoglykaanisynteesiä (valkuaisaineita pilkkova entsyymi), mutta ne ovat estäneet metalloproteinaasien vaikutusta ja osteofyyttien (luupiikki) muodostusta eläinkoemalleissa. Steroidi-puudutepistokset saattavat olla kyllä hyödyllisiä myös ekstra-artikulaarisesti (nivelen ulkoisesti) annettuna nivelrikon yhteydessä monesti esiintyvien tendiniittien (jännetulehdusten) ja triggerkipujen (kolmoishermokipujen) hoidossa.

Hyaluronaatti

Intra-artikulaarisen glukokortikoidihoidon (niveleen pistettävien kortisonipiikkien) rinnalla käytössämme on ollut polviniveleen injisoitava (pistettävä) hyaluronaatti (HA) (esim Artzal, Hyalgan). HA on haarautumaton polysakkaridi (sokeri), joka koostuu N‑asetyyli-D-glukosamiinin ja D‑glukuronihapon muodostamista disakkaridiyksiköistä. Eksogeenisen (elimistön ulkopuolisen) hyaluronaatin käyttöä perustellaan sillä, että nivelrikossa nivelnesteen ja nivelruston HA:n konsentraatiot  (väkevyydet) pienenevät ja nivelnesteen viskoelastiset (sitko/joustavuus) ominaisuudet huononevat.

HA:n on osoitettu osalla potilaista lievittävän nivelrikkokipua, parantavan polven toimintakykyä sekä lisäävän potilaan kykyä selviytyä päivittäisistä toiminnoista useiksi kuukausiksi. HA suositetaan käytettäväksi lievän ja keskivaikean polvinivelrikon (Ahlbäck I-II) hoidossa 3-5 injektion sarjana muun analgeettisen (kipu-) hoidon osoittauduttua riittämättömäksi tai sopimattomaksi. Kivun lievityksessä kortisoni näyttäisi olevan yhtä tehokas kuin HA.

HA:n nivelkipua lieventävä vaikutus perustunee aineen anti-inflammatorisiin (tulehduksen vastaisiin) ja analgeettisiin (kipua lievittäviin) vaikutusmekanismeihin sekä suoriin vaikutuksiin nivelkapselin ja rustokudoksen soluihin.

Glukosamiinisulfaatti

Glukosamiinisulfaatti (GS) (esim Arthryl, Glucadol) luokitellaan nivelrikon lääkehoidossa oireita lievittäviin, hitaasti vaikuttavien nivelrikkolääkkeiden ryhmään. Samaan lääkeryhmään kuuluvat myös kondroitiinisulfaatti ja HA.

GS on nivelrustossa esiintyvän aminomonosakkaridin (hiilihydraatteihin kuuluva aineryhmä), glukosamiinin, suola. Glukosamiinin N-asetyloitu muoto esiintyy nivelruston glykosaminoglykaanien, kerataanisulfaatin ja hyaluronaanin, rakenneosasena. GS:n farmakokinetiikan peruskysymys on, voiko GS tai siitä pilkkoutuvat glukosamiini ja sulfaatti siirtyä nivelrustokudokseen ja edelleen rustosoluun käytettäväksi proteoglykaanien (sokerien pilkkoutumisen) synteesiin. Tämä on mielestäni riittämättömästi osoitettu.

Päätelmät GS:n nivelrikon oireita lievittävistä ja ruston metaboliaa (aineenvaihduntaa) suotuisasti muuttavista vaikutuksista perustuvat ensisijaisesti in vitro –tutkimuksiin (koeputkessa tehtyihin). GS:n on osoitettu lisäävän proteoglykaanisynteesiä annosriippuvaisesti ihmisen nivelrikkoisesta kudoksesta eristetyillä rustosoluilla tehdyissä kokeissa. Toisaalta on osoitettu, että GS vähentää nivelrustolle katabolisten (hajottavien) peroksiradikaalien (happiradikaalien), stromelysiinin ja aggrekanaasin pitoisuuksia

GS:n suun kautta otettu annos on yleensä ollut 1 500 mg/vrk. Eräillä GS-valmisteilla on mahdollisesti positiivista vaikutusta nivelrikon oireisiin. Näyttöä GS:n mahdollisista kondroprotektiivisista (rustoa suojaavista) ominaisuuksista ei ole in vivo (ihmisten elimistössä suoritetuissa tutkimuksissa)) kuten ei myöskään HA:sta.

Nivelrikon lääkehoidon tulevaisuus

Markkinoille on siis tulossa lääkeaineita, jotka vaikuttaisivat suoraan estävästi rustoa hajottavaan entsyymitoimintaan, mutta niiden tehoon on tässä vaiheessa suhtauduttava varauksellisesti. On kuitenkin epätodennäköistä, että nivelrikkoa voitaisiin täysin ennaltaehkäistä tai parantavaa lääkettä kehittää, koska etiologisia (syntyyn vaikuttavia) tekijöitä on useita ja nivelrikon molekulaariset (molekyylien tasolla tapahtuvat) mekanismit ovat tarkemmin selvittämättä.

Jari P.A. Arokoski, LT, fysiatrian dosentti ja erikoislääkäri

KYS fysiatrian klinikka

70211 Kuopio

e-mail: jari.arokoski@kuh.fi

Suomen Nivelyhdistys ry  - PL 1328, 00101 Helsinki -  (09) 27 123 12  -  toimisto@niveltieto.net