D-vitamiini ja kalsium vähentävät läskiä

Tuoreen tutkimuksen mukaan D-vitamiini- ja kalsiumlisät voisivat auttaa ylipainoisia karistamaan kehosta liikoja rasvoja. Lisät näyttäisivät vähentävän lähinnä sisäelinten ympärille kertyvää viskeraalista rasvaa, jota pidetään erityisen suurena terveysriskinä.

Tulokset perustuvat kokeeseen, jossa 170 keskimäärin 40-vuotiasta ylipainoista aikuista joi päivittäin kolme lasillista vitaminoitua appelsiinimehua tai tavallista mehua. Lasillinen vitaminoitua mehua sisälsi 350 mg kalsiumia ja 100 IU:ta D-vitamiinia.

Neljän kuukauden aikana osallistujat laihtuivat noin 2,5 kiloa riippumatta siitä joivatko he vitaminoitua vai tavallista mehua. Vatsan seudun tietokonekuvauksissa sen sijaan ilmeni, että kalsiumilla ja D-vitamiinilla vahvistettua mehua juoneiden sisäelinten ympärillä oli selvästi vähemmän viskeraalista rasvaa kuin vertailuryhmäläisillä.

Tulokset ovat hyvin mielenkiintoisia, mutta ne pitää vielä varmistaa uusissa tutkimuksissa ennen kuin havaitut muutokset voi varmuudella yhdistää kalsium- ja D-vitamiinilisiin. Jos yhteys kuitenkin varmistuu, voisi kalsiumin ja D-vitamiinin saannin lisääminen kannattaa myös laihdutusmielessä.

Tulokset julkaistiin American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim *

(American Journal of Clinical Nutrition 2011;95:101-108)

Kävelykeppi vähentää polvirikkoisen kipuja

Polven nivelrikkoa potevat eivät läheskään kaikki käytä kävelykeppiä, mutta monet voisivat siitä hyötyä. Tuoreen brasilialaistutkimuksen perusteella ainakin polvikivut voivat vähentyä kepin ansiosta.

Tutkimukseen osallistui 64 polven nivelrikkoa potevaa, joista puolia kannustettiin käyttämään kävelykeppiä päivittäin. Toinen puolisko jatkoi kuten ennenkin ja sai toimia vertailuryhmänä.

Verrattuna tutkimuksen alkuun kävelykeppiä käyttäneiden oireet vähentyivät selvästi enemmän kuin verrokkien. Suurin vaikutus oli kipuihin, jotka lieventyivät merkittävästi. Myös kävelykyky ja päivittäisten askareiden toimittaminen helpottuivat.

Kävelykeppiin totuttelu vaati potilailta ponnisteluja, jotka näkyivät myös energiankulutuksen kasvuna ensimmäisen kuukauden aikana. Toisen kuukauden lopussa keppiin oli jo totuttu niin, ettei energiankulutus enää noussut.

Tulokset julkaistiin tieteellisessä Annals of the Rheumatic Diseases -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim *

(Annals of the Rheumatic Diseases 2012;71:172-179)

Kela rohkaisee eläkeläisiä tilaamaan eurooppalaisen sairaanhoitokortin

– Saamme säännöllisesti tietoa eläkeläisistä, jotka matkustavat ilman eurooppalaista sairaanhoitokorttia ja matkavakuutusta. Se on huolestuttavaa, sillä iäkkäillä ihmisillä on usein jonkinlaisia perussairauksia tai muita kremppoja, joita voi joutua hoidattamaan myös matkalla, kertoo kehittämispäällikkö Noora Heinonen Kelan terveysosastolta.

Aktiiviset eläkeläiset matkustavat runsaasti. Vaikka elämänkokemusta on karttunut, kaikki eivät silti huolehdi terveysturvastaan matkoillaan.

Kelan tietoon matkat tulevat, kun seniori sairastuu Euroopanmatkallaan ja hänet viedään hoitoon julkiseen terveydenhuoltoon tai sopimuksen tehneelle lääkäriasemalle. Sairaala voi selvittää, kuuluuko potilas Suomen sairausvakuutuksen piiriin eli vastaako Suomen valtio hänen hoitonsa kustannuksista.

– Tiedämme tapauksia, joissa potilas on päässyt hoitoon vasta, kun Kelasta on lähetetty tieto siitä, että henkilö kuuluu Suomen sairausvakuutukseen.

Asia olisi selvinnyt nopeammin, jos potilaalla olisi ollut mukana eurooppalainen sairaanhoitokortti.

Miten  pitäisi varautua matkalle?

– Kelasta kannattaa tilata ilmainen eurooppalainen sairaanhoitokortti. Se käy kaikissa EU- ja Eta-maissa ja myös Sveitsissä. Kortilla saa sairaanhoitoa paikallisessa julkisessa terveydenhuollossa samalla asiakasmaksulla kuin paikallisetkin potilaat, Heinonen kuvailee.

Jos sairastuu matkallaan vakavasti tai joutuu useaksi päiväksi sairaalahoitoon, hoidolle voi kertyä hintaa tuhansia euroja.

Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla hoidosta maksetaan vain paikallinen asiakasmaksu, sillä hoidon todelliset kustannukset maksaa Suomen valtio.

– Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla pääsee hoitoon myös, jos pitkäaikaissairaus edellyttää sairaanhoitoa matkakohteessa, Heinonen muistuttaa.

Noora Heinonen korostaa, että kortti kannattaa ottaa mukaan myös lyhyelle matkalle.

Tilastokeskuksen syyskuussa julkaiseman tiedon mukaan ulkomaille suuntautuvilla päivämatkoilla 65–74-vuotiaat ovat suhteessa yliedustettuina. Myös silloin kun matkalle lähdetään hieman pidemmäksi aikaa ja tarkoitus on yöpyä yksi tai useampi kerta ulkomailla, lähtijän ikä on useimmin 40 vuoden paremmalla puolella.

Kela suosittelee kaikille matkailijoille eurooppalaisen sairaanhoitokortin ja matkavakuutuksen hankkimista.

– Matkavakuutus yleensä vastaa esimerkiksi matkakustannuksista, matkatavaroista tai matkan peruuntumisesta.

Kannattaa myös selvittää etukäteen, miten terveyspalvelut on matkakohteessa järjestetty.

– Se onnistuu helposti Kelan nettisivuilta www.kela.fi/sairaanaulkomailla.

Sivuilta voi lukea maa-kohtaisia perustietoja, miten julkinen terveydenhuolto toimii ja miten hakeudutaan lääkäriin.

Nina Zaproudinan väitös

Lämpökuvauksen käyttö terveillä ja tuki- ja liikuntaelinvaivojen yhteydessä

Lämpökuvaus on lupaava ja potilaalle vaaraton tutkimusmenetelmä, mutta lämpökuvien tulkinta on monista syistä haastavaa, totesi Nina Zaproudina Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan.

Ihon pinnan lämpötilamuutokset on kautta aikojen yhdistetty sairauksiin. Myös 1960-luvulla käyttöön tullutta lämpökuvausta on yritetty laajalti hyödyntää diagnostisena menetelmänä. Poikkeavien lämpötila-arvojen on ajateltu liittyvän muun muassa hermotushäiriöihin. Ristiriitaisten tutkimustulosten vuoksi menetelmä menetti kuitenkin uskottavuuttaan. Viime vuosina kiinnostus lämpökuvausta kohtaan on ollut uudelleen kasvussa ja on tarvetta metodologisille tutkimuksille, joiden avulla voidaan välttyä uusilta virhetulkinnoilta tulevaisuudessa. Tämän tutkimuksen tavoitteina olikin selvittää ihon lämpötilamittauksiin liittyviä ongelmia sekä lämpökuvausmenetelmän mahdollisuuksia ja käyttörajoituksia metodologisesta näkökulmasta, kiinnittäen huomiota mittaustulosten vaihtelevuuteen ja tuloksiin vaikuttaviin tekijöihin.

Tutkimus koostui kolmesta pääosiosta, joissa muun muassa lämpökuvaustuloksien toistettavuutta selvitettiin kuvaamalla terveiden koehenkilöiden ihon pinnan lämpötiloja kahtena peräkkäisenä päivänä kahden tutkijan toimesta. Lämpökuvauksen käyttökelpoisuutta tuki- ja liikuntaelin- eli TULE-vaivojen tutkimuksessa tarkasteltiin vertaamalla alaselkä- ja niskakipupotilaiden ihon lämpötilalöydöksiä terveiden henkilöiden vastaaviin tuloksiin. Ihon eri alueilta kylmäaltistuksen aiheuttamia lämpötilavasteita verrattiin terveillä koehenkilöillä sarjamittauksissa.

Kahden tutkijan välinen mittaustulosten toistettavuus oli hyvä, mutta vaihteli kahden päivän vertailussa. Toistettavuus oli hyvä vartalon alueella, mutta heikko raajoissa. Kylmä-altistuksessa ihon lämpötilavasteet vaihtelivat laajasti mittausalueiden ja eri henkilöiden välillä, mutta saman henkilön mittaustulokset korreloivat hyvin keskenään. TULE-vaivoissa lämpökuvauksen sairauteen viittaavat löydökset, puolierot ihon lämpötilassa, olivat merkittävästi suurempia potilailla ja korreloivat selkä- tai niskakivun voimakkuuteen, mutta vain raajojen ääreisalueilla. Kaikkiaan useampi tekijä ja erityisesti ihon alkulämpötila näyttivät vaikuttavan löydöksiin.

Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että ihon lämpötilan rekisteröinnissä mittaustulokset voivat vaihdella laajalti ajan myötä, erityisesti raajojen ääreisalueilla, mikä laskee kertamittausten merkitystä ja tekee menetelmästä pikemminkin kuvaavan tai seulontamenetelmän kuin kvantitatiivisen. Toisaalta tätä vaihtelevuutta voi hyvin hyödyntää ihon verenkiertovasteiden tutkimisessa, muun muassa sarjamittauksissa esimerkiksi kylmäprovokaatioon yhdistettynä. Menetelmän etuina voidaan erityisesti pitää sitä, että se ei ole invasiivinen ja se on tutkittavalle vaaraton sekä täysin kivuton.

TULE-vaivoissa lämpökuvaus voi paljastaa hermotushäiriöihin liittyvät ihon mikroverenkierron muutokset ja antaa tietoa ohuiden hermosäikeiden toiminnasta, mutta lämpötilalöydösten tulkinta saattaa olla ongelmallista niiden epäselvän syntyperän ja merkittävän vaihtelevuuden vuoksi. Kaiken kaikkiaan lämpökuvaus on lupaava ihon verenkierron tutkimusmenetelmä, mutta muun muassa ihon fysiologiset ominaisuudet ja sen lämpötilan monimutkainen säätely, tutkittavan yksilöllinen reaktiivisuus sekä useamman muun sekoittavan tekijän samanaikaiset vaikutukset voivat heijastua tutkimuslöydöksiin. Näin ollen tietty varovaisuus ja ihon verenkierron fysiologisten ominaisuuksien huomioon ottaminen ovat tarpeen lämpökuvien tulkinnassa.

Sivun alkuun