Nivelreumaa sairastavien tilanne parantunut sitten 1990-luvun

Norjalaistutkimuksen mukaan nivelreumaa sairastavien olot ovat tasaisesti parantuneet ainakin 1990-luvun puolivälistä lähtien. Hoitojen ja lääkkeiden kehitys selittänee muutoksen, tutkijat uskovat.

Tukijat lähettivät kyselylomakkeen kaikille Oslon reumarekistereissä oleville potilaille vuosina 1994, 1996, 2001 ja 2004. Joka vuosi noin 800-1 000 henkilöä palautti kyselyn.

Vastausten perusteella nivelreumaa sairastavien kivut ovat vähentyneet ja fyysinen toimintakyky ja yleinen terveydentila parantuneet. Parhaiten pärjäävät potilaat, joiden nivelreuma on todettu lähivuosina. Luultavasti he ovat saaneet parempaa hoitoa heti alusta.

Suomessa on niin ikään saatu viitteitä nivelreuman lieventymisestä. Aikaisempaa harvemmat myöskään tarvitsevat tekoniveliä nivelreuman vuoksi.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Annals of the Rheumatic Diseases 2008;67:1710-1715)

Sivun alkuun

Anu Valtosesta liikuntalääketieteen nuori tutkija

 

Jyväskylän yliopiston fysioterapian jatko-opiskelija Anu Valtonen valittiin liikuntalääketieteen vuoden nuoreksi tutkijaksi Liikuntatieteellisen Seuran ja Liikuntalääketieteen keskusten järjestämässä Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2008 -kilpailussa. Valtosen tutkimus oli myös koko kilpailun kolmen parhaimman tutkimuksen joukossa. Liikuntalääketieteen päivien yhteydessä järjestettyyn kilpailuun osallistui 43 suomalaista liikuntalääketieteellistä tutkimusta.

 

Valtonen tutki vesiharjoittelun vaikutusta henkilöihin, joille oli tehty polven tekonivelleikkaus.

- Vesiharjoittelu on tehokasta ja se soveltuu hyvin tekonivelleikattujen potilaiden kuntoutusmuodoksi, Valtonen havaitsi.

 

Progressiivinen, voimatyyppinen vesiharjoittelu paransi tekonivelleikattujen liikkumiskykyä sekä lisäsi jalkojen lihasten tehoa ja poikkipinta-alaa.

 

Tutkimusryhmään kuuluivat Anu Valtosen lisäksi Tapani Pöyhönen, Sarianna Sipilä ja Ari Heinonen.

Sivun alkuun

Kävely ehkäisee naisten nivelvaivoja

Käveleminen näyttäisi ehkäisevän seitsemänkymppisten naisten nivelreumoja, nivelrikkoja ja niveltulehduksia. Hyödyt saa jo puolentoista tunnin viikoittaisella kävelymäärällä, paljastaa hiljattain julkaistu australialaistutkimus. Tutkimukseen osallistui 3 600 seitsemänkymppistä australialaisnaista.

Kuuden vuoden seurannan aikana uusia nivelreumoja, nivelrikkoja ja -tulehduksia oli ilmaantunut vähiten naisille, jotka esimerkiksi uivat tai jumppasivat 75-150 minuuttia joka viikko. Heistä noin kolmannes harvempi sairastui. Tätä uutterampi liikunta ei tuonut lisähyötyjä.

Myös vähintään puolitoista tuntia viikoittain kävelevät välttyivät nivelvaivoilta todennäköisemmin kuin fyysisesti passiivisemmat naiset. Puolitoista tuntia voi tuntua paljolta monelle seitsemänkymppiselle, mutta käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi kahta päivittäistä kymmenen minuutin kävelymatkaa.

Tulokset ovat tervetulleita, sillä nivelten sairaudet ovat hyvin yleisiä iäkkäiden vaivoja.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Journal of Epidemiology and Community Health 2008;62:1086-1091)

Sivun alkuun

Aivokuvantaminen tuo apua kipupotilaille ja korvaa eläinkokeita

Ihmisaivot ja niiden toiminta ovat erittäin monimutkainen kokonaisuus, jossa piilee vielä paljon salaisuuksia. Tutkijat ovat vuosikymmenien ajan pyrkineet selvittämään näitä salaisuuksia yrittämällä mallintaa koe-eläimissä niin terveiden kuin sairaiden ihmisaivojen toimintaa. Valtavasta yrityksestä huolimatta tehokkaita hoitomenetelmiä useisiin vaikeisiin aivosairauksiin ja krooniseen kipuun ei ole onnistuttu löytämään.

Koe-eläiminä aivotutkimuksessa käytetään mm. jyrsijöitä, kaneja, kissoja, koiria ja apinoita. Erityisesti kipututkimuksessa koe-eläinten käyttö on ollut eettisesti hyvin kyseenalaista: pahimmillaan Suomessakin on kehitetty ns. kipumalli, jossa kivun voimakkuutta on pisteytetty sen mukaan, miten pitkälle eläin järsii omaa jalkaansa.

Viime vuosien aikana aivotutkimus on kokenut vallankumouksen, kun on kehitetty kuvantamismenetelmiä, joilla voidaan turvallisesti tutkia suoraan elävien ihmisten aivoja. Näitä ns. kajoamattomia (ei-invasiivisia) menetelmiä ovat muun muassa magnetoenkefalo-grafia (MEG), toiminnallinen magneettikuvaus (fMRI),  transkraniaalinen magneetti-stimulaatio (TMS), positroniemissiotomografia (PET) ja DTI-kuvantaminen. Eri menetelmiä yhdistämällä aivoista saadaan tarkan rakennekuvan lisäksi tietoa toiminnasta; kuvantamisen avulla voidaan "nähdä" hermoimpulssien kulku aivoissa millisekuntien tarkkuudella.

Aivokuvantamismenetelmät ovat suuri apu kliinisessä lääketieteessä, mutta ne ovat myös perustutkimukselle yhä tärkeämpiä. Menetelmät tuottavat arvokasta tietoa, jota olisi aiemmin ollut mahdotonta hankkia muutoin kuin eläinkokeilla. Mikä parasta, ihmisen aivoista saadaan sellaista tietoa, jota voidaan suoraan soveltaa potilaiden auttamiseen, ja jonka hankkiminen koe-eläinmalleilla ei olisi edes mahdollista. Ihmisen ja apinankin aivot eroavat niin paljon toisistaan (esim. puheen muodostus, kognitio), että apinoilla saaduista tuloksista on ollut vaarallista vetää suoria johtopäätöksiä ihmiseen.

Suomessa professori Riitta Harin johtama Teknillisen korkeakoulun aivotutkimusyksikkö on kuvantamismenetelmiensä ansiosta maailmanlaajuisesti arvostettu osaamiskeskus ja Suomen Akatemian huippututkimusyksikkö. Yksikössä Clini-MEG -yksikön ja kipututkimuksen johtajana työskentelevä neurologian dosentti Nina Forss keskittyy tutkimuksissaan kivun mekanismeihin, joita hän selvittää käyttämällä apuna terveitä koehenkilöitä ja kroonisesta kivusta kärsiviä potilaita. Tutkimus tapahtuu yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa.

Tutkimuksissa ihon kipusäikeitä ärsytetään thulium-laserilla, mikä aistimuksena vastaa pientä neulanpistoa. Aivokuoren aktivoitumista kivulle seurataan monikanavaisella MEG-rekisteröinnillä tai toiminnallisella magneettikuvauksella. Näissä tutkimuksissa kroonisen kivun onkin todettu aiheuttavan pysyviä muutoksia aivokuoren toimintaan. Tutkimuksen tuloksena on avautunut myös mahdollisuus kuntouttaa kipupotilaita uudella tavalla, jolla kipu saadaan vähenemään tai ehkä jopa loppumaan.

”Kipukokemus on hyvin monimuotoinen kognitiivinen ilmiö, johon vaikuttaa kipuärsykkeen voimakkuuden lisäksi tunteet, tarkkaavaisuus ja aiemmat muistot kivun kokemisesta ja siitä selviytymisestä. On todennäköistä, että kroonista ja akuuttia kipua välittävät kokonaan eri hermoverkot. Tutkimalla kroonisia kipupotilaita voidaan selvittää, minkä alueen vaurioista loppujen lopuksi kroonisessa kivussa on kyse, ja mikä olisi paras keino sen hoitamiseen” sanoo Nina Forss. Tutkimalla ihmisiä saadaan tarkkaa informaatiota kivun laadusta, voimakkuuden vaihtelusta ja sijainnista, mitkä eläinkokeissa voidaan päätellä korkeintaan epäsuorasti. Aivokuvantamisen avulla voidaan myös objektiivisesti seurata eri kipulääkkeiden vaikutusta ihmisaivojen toimintaan ja kivun kokemiseen.

Lisätietoa

Tutkimuspalkinto kivun tutkimiseen eläinkokeille vaihtoehtoisin menetelmin

Neurologian dosentti Nina Forss palkittiin työstään kivuntutkimuksen edistämiseksi noin 6500 euron palkinnolla. Palkinnon jakavat kolme pohjoismaista säätiötä, jotka tukevat eläinkokeille vaihtoehtoisia menetelmiä.

Sivun alkuun

Katri Kovasiivestä Suomen Nivelyhdistyksen tiedottaja

Tamperelainen Katri Kovasiipi on valittu Suomen Nivelyhdistys ry:n tiedottajaksi 1.11.2008 alkaen. Tiedottajan toimialueeseen kuuluvat mm. sisäinen ja ulkoinen tiedotus, sidosryhmäyhteydet ja näiden sivujen ja Niveltieto-lehden toimituksien avustaminen. Yhteystiedot löytyvät toimihenkilöt-sivulta.

Sivun alkuun

Yhdysvaltalaislääkärit määräävät oikeita lääkkeitä lumehoitoina

Tuoreen tutkimuksen mukaan lumehoitojen määrääminen on hyvin yleistä Yhdysvalloissa. Yleensä potilaille annetaan särkylääkkeitä tai vitamiineja, mutta osa lääkäreistä määrää myös antibiootteja ja rauhoittavia, vaikka potilaan sairaus ei niitä edellyttäisi.

Suurin osa lääkäreistä ei myöskään kerro potilaille, että heidän saamansa lääkkeet ovat vain lumetta, vaan kuvaavat niitä tähän vaivaan harvoin käytettäviksi lääkkeiksi, jotka voivat mahdollisesti auttaa.

British Medical Journalissa julkaistut tulokset perustuvat 680 sisätauti- ja reumalääkärin kyselyvastauksiin.  

Noin puolet lääkäreistä kertoi antavansa säännöllisesti lumelääkkeitä potilailleen ja yli 60 % heistä piti sitä eettisesti täysin hyväksyttävänä. Eniten annettiin särkylääkkeitä, joita määräsi 40 % ja vitamiineja, joita määräsi 38 % lääkäreistä. Lisäksi 13 % käytti antibiootteja ja rauhoittavia lääkkeitä lumelääkintään, vaikka niiden asiaton käyttö voi olla haitallista.

Lumehoitojen eettisyys on kyseenalaistettu, koska ne mm. loukkaavat potilaan oikeutta tietää mitä hoitoja hän saa. Lumehoitojen puolustajat puolestaan näkevät ne tarpeellisiksi, koska monet näyttävät saavan niistä apua vaivoihinsa.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(BMJ 2008;337:a1938)

Sivun alkuun

LL Eero Wariksen väitös

Käden nivelrikon ja murtumien korjaus biohajoavilla implanteilla

Kädessä murtumat ja nivelrikko ovat yleisiä. Murtumahoidossa metallisilla kiinnittimillä saavutetaan stabiili ja luotettava kiinnitys. Metalliset kiinnittimet aiheuttavat kuitenkin kädessä myöhäisongelmia kuten jänneärsytystä, ja ne joudutaan usein poistamaan uudessa toimenpiteessä. Käden tuhoutuneet nivelet voidaan korvata erilaisilla menetelmillä, kuten jännesykeröllä tai erilaisilla proteeseilla. Sormen tyvi- eli rystysnivelissä silikoniproteesit aiheuttavat usein luukatoa ja vierasesinereaktioita, ja suuri osa niistä rikkoutuu ajan kuluessa. Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli kehittää elimistössä liukenevia implantteja käden alueelle. Näin voidaan ehkäistä implanttien aiheuttamia pitkäaikaiskomplikaatiota, koska elimistöön ei jää pysyvää vierasta materiaalia.

Väitöskirjatutkimuksessa kehitettiin maitohappopolymeeri- eli polylaktidipohjaisia biohajoavia sauvoja, ruuveja ja minilevyjä käden murtumakiinnitykseen. Tutkimuksessa verrattiin niillä saavutettavaa kiinnitysstabiliteettia perinteisiin metallisiin kiinnitysmenetelmiin. Tutkimus osoitti, että itselujittuneilla biohajoavilla kiinnittimillä saavutetaan metallisiin kiinnittimiin verrattava alkustabiliteetti. Biohajoavien kiinnitysmetelmien kiertolujuus oli kuitenkin heikompi kun vastaavilla metallisilla implanteilla. Biohajoavat levyt lisäsivät kiinnityksen taivutuslujuutta. Kehitettyjä biohajoavia minilevyjä käytettiin menestyksellisesti käden murtumakiinnitykseen pienessä potilassarjassa.

Liukenevat niveltyynyt ovat uusi Suomessa kehitetty menetelmä käden nivelten muovauksessa. Polylaktidista (PLA 96/4) valmistettuja niveltyynyjä on käytetty reumaatikkojen rystysnivelten muovauksessa vuodesta 1997 lähtien lupaavin tuloksin. Väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin kokeellisessa mallissa PLA 96/4 -niveltyynyn mikroskooppista rakennetta elimistössä, liukenemista ja muovatun nivelen uudiskasvua. Niveltyynyn osoitettiin ohjaavan ympäröivän sidekudoksen kasvua. Niveltyynyyn kasvanut sidekudos tiivistyi tyynyn liukenemisen myötä. Lopulta niveltyyny korvautui kokonaan potilaan omalla kudoksella ja paikalle muodostui tiivis sidekudoksinen valenivel. Kudosyhteensopivuus PLA 96/4 -niveltyynyllä oli hyvä eikä merkittäviä tulehduksellisia kudosreaktioita tai luukatoa todettu implantin ympärillä. Muokkasimme tutkimuksessa liukenevaa niveltyynyä lisäämällä implanttiin Polyactive®-varsiosan, mutta Polyactive®-varsi aiheutti voimakkaan vierasesinereaktion ja luukadon eikä Polyactive®-varsi näin ollen sovellu kliiniseen käyttöön.

Koko väitös löytyy Helsingin yliopiston sivuilta.

Eero Wariksen artikkeli "Liukenevat niveltyynyt" löytyy Niveltiedon numerosta 3/2008.

Sivun alkuun

LL Heidi Mäkisen väitös

Nivelreuman tautiaktiivisuudelle uusi mittari

Tässä väitöstutkimuksessa kehitettiin uusi, toimivaksi osoittautunut nivelreuman aktiivisuuden mittari ja todettiin, että yhdistelmähoitoa perinteisillä reumalääkkeillä saaneilla potilailla nivelreuma säilyi pysyvämmin remissiossa kuin yhtä perinteistä reumalääkettä saaneilla.

Suomen aikuisväestöstä 0.8 prosenttia sairastaa nivelreumaa. Oireyhtymän kulku on hyvin vaihteleva; osalla potilaista oireet häviävät kokonaan, osalla se johtaa pysyviin nivelvaurioihin, työkyvyttömyyteen ja jopa ennenaikaiseen kuolemaan. Nivelreumaa ei voida parantaa, mutta hoidon kehittymisen ansiosta osalla potilaista saavutetaan täysin oireeton tila, pystytään estämään kudosvauriot ja säilytetään täydellinen toimintakyky. Tätä tilaa kutsutaan remissioksi. Nivelreuman hoidossa tavoitellaankin nykyisin remissiota.

Nivelreuman tautiaktiivisuutta ei pystytä mittaamaan yksittäisellä testillä, kuten verikokeella, vaan tähän tarkoitukseen on kehitelty monenlaisista mittaustuloksista koostuvia indeksejä. Tällä hetkellä käytetyin on hollantilaisten tutkijoiden kehittämä tautiaktiivisuusindeksi, Disease Activity Index (DAS28). Indeksi on monimutkainen matemaattinen kaava, joka sisältää arvion 28 eri nivelen arkuudesta ja turvotuksesta jalkaterien ja nilkkojen niveliä lukuun ottamatta, potilaan yleisvoinnin arvioituna janalla vaihteluvälillä 0-100 mm sekä laboratoriokokeista laskon.

Nivelreumalle on myös useita remission määritelmiä. Amerikan reumalääkäriyhdistyksen ACR:n (American College of Rheumatology) määritelmän mukaan kyse on remissiosta, jos viisi seuraavista vaatimuksista täyttyy: potilaan nivelten aamujäykkyys kestää korkeintaan 15 minuuttia, uupumusta, nivelkipua, arkoja tai turvonneita niveliä ei esiinny ja lasko sijoittuu viitealueelle. Myös DAS28 -indeksille on määritelty remission raja-arvo (< 2.6), joka vastaa ACR:n määrittelemää remissiota.

Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli verrata erilaisia remission määritelmiä sekä tutkia remission pysyvyyttä, arvioida DAS28 -indeksin sopivuutta nivelreuman aktiivisuuden ja remission mittariksi ja lopulta kehittää aiempia parempi aktiivisuusmittari nivelreumaan.

Tutkittavana oli kaksi potilasjoukkoa: 237 potilaan kliininen aineisto, johon kuuluivat Keski-Suomen keskussairaalassa vuosina 1997 ja 1998 diagnostisoidut nivelreumapotilaat, sekä FIN-RACo tutkimuksen potilaat, joita oli 195. FIN-RACo on suomalainen monikeskustutkimus, jossa vastasairastuneet nivelreumapotilaat satunnaistettiin hoitoon joko kolmen perinteisen reumalääkkeen yhdistelmällä ja pieniannoksisella kortisonilla tai yhdellä perinteisellä reumalääkkellä kortisonin kanssa tai ilman.

Kliinisessä aineistossa 17 prosenttia potilaista oli viiden vuoden kuluttua diagnoosista ACR:n määritelmän mukaisessa remissiossa ja 37 prosenttia täytti kliinisen remission kriteerit eli arkoja tai turvonneita niveliä ei ollut ja lasko oli viitealueella. 55 prosenttia täytti radiologisen remission kriteerit, toisin sanoen röntgenkuvissa ei viiden vuoden seuranta-aikana näkynyt reuman aiheuttamien nivelsyöpymien etenemistä. Vain 12 prosenttia potilaista oli remissiossa kaikkien edellä mainittujen määritelmien mukaan. Huomattavalla osalla potilaista, jotka täyttivät DAS28 -remission kriteerit, oli kuitenkin arkoja tai turvonneita niveliä.

Yhdistelmähoitoa saavista FIN-RACo -tutkimuspotilaista 68 prosenttia oli DAS28-remissiossa kahden vuoden kuluttua nivelreuman diagnoosista, yhdellä reumalääkkeellä hoidetuista potilaista vain 41 prosenttia. Yhdistelmähoitopotilaista 51 prosentilla remissio oli pysyvä, yhtä reumalääkettä saavista vain 16 prosentilla. Remission pysyvyys määriteltiin niin, että potilaat olivat remissiossa sekä kuuden, 12 että 24 kuukauden kuluttua diagnoosista.

Tutkimuksessa kehitettiin uusi nivelreuman aktiivisuusindeksi, Mean Overall Index for Rheumatoid Arthritis (MOI-RA), jossa yksinkertaisin laskutoimituksin yhdistetään potilaan turvonneiden ja arkojen nivelten lukumäärät, potilaan ilmoittama toimintakyky, potilaan oma ja lääkärin arvio potilaan yleisvoinnista, potilaan arvio kivun voimakkuudesta ja laskon arvo. Näin saadaan jatkuva indeksi, jonka vaihteluväli on 0-100. Yleisesti käytettyyn DAS28-indeksiin verrattuna uusi indeksi näytti toimivan yhtä hyvin. MOI-RA osoittautui siis käyttökelpoiseksi nivelreuman aktiivisuuden mittariksi.

Sivun alkuun

Reumateko 2008 -palkinto LT Juhani Koskelle nivelten kaikukuvauksesta

Medcare-säätiön 5 000 euron tunnustuspalkinnon saaja on erikoislääkäri, lääketieteen tohtori Juhani Koski Mikkelistä. Palkinto myönnettiin hänen ansioistaan kaikukuvauksen soveltamisessa niveltautien diagnostiikassa. Juhani Koski vastaanotti palkinnon Maailman reumapäivänä 12.10.2008 Joensuussa pidetyssä Reumaviikon valtakunnallisessa avajaisjuhlassa. Palkinnon luovutti säätiön puheenjohtaja professori Timo Palosuo.

Vuonna 1952 syntynyt Martti Koski valmistui lääkäriksi 1977. Hän sai erikoislääkärin oikeudet yleislääketieteessä 1984, sisätaudeissa 1986 ja reumatologiassa 1989.Sisätautien koulutuksen aikana hän oppi käyttämään ultraäänitutkimusta. Tätä taitoaan hän sovelsi uudella alalla ollessaan reumatautien erikoistumiskoulutuksessa Reumasäätiön sairaalassa Heinolassa 1987-89. Erikoistumiskoulutuksensa aikana hän aloitti nivelten ultraäänidiagnostiikkaa koskevat tutkimuksensa professori Heikki Isomäen oppilaana ja väitteli tohtoriksi Tampereen yliopistossa 1991. Väitöskirjan aiheena oli niveltulehduksen toteaminen kaikukuvauksella.

Siirryttyään reumatologian erikoislääkäriksi Mikkelin keskussairaalaan hän jatkoi tutkimuksiaan ja on julkaissut nyt 24 alkuperäistutkimusta alalta. Juhani Koski ei ole pitänyt kynttiläänsä vakan alla, vaan hän on opettanut ahkerasti niin suomalaisia kuin ulkomaisia erikoislääkäreitä. Osaksi hänen ansiostaan Euroopassa järjestetään säännöllisesti nivelten kaikukuvausta koskevia kursseja reumalääkäreille. Juhani Koski on ollut alusta alkaen näiden kurssien vakituinen opettaja. Lisäksi hän on pitänyt lukuisia esitelmiä aiheesta niin Suomessa kuin kansainvälisissä kokouksissakin. Juhani Koski on erinomainen ja taitava opettaja, joka osaa hyödyntää hienosti nykyaikaisia audiovisuaalisia mahdollisuuksia esitelmissään.

Nivelten kaikukuvaus on kivuton ja vaaraton tutkimus, joka voidaan tehdä heti tarvittaessa lääkärin vastaanotolla. Sen merkitys on suuri erityisesti sellaisten nivelten tutkimisessa, joita ei voida nähdä eikä käsin tunnustella, kuten lonkka- ja olkanivel. Koska hoitava lääkäri voi tehdä sen heti, kun siihen tarve ilmenee, se säästää sairaalan kuvantamisyksikön työtä ja samalla kustannuksia. Eikä potilaan tarvitse jonottaa tutkimukseen pääsyä.

Juhani Koski toimii Etelä-Savon sairaanhoitopiirin reumatologian erikoislääkärinä Mikkelin keskussairaalassa. Hän on naimisissa ja hänellä on neljä lasta ja neljä lastenlasta.

Sivun alkuun

Käypä hoito -suositus: liikunta on keskeinen hoitomuoto monissa pitkäaikaissairauksissa

Liikunta on keskeinen hoitomuoto useissa pitkäaikaissairauksissa joko yksin tai yhdistettynä muihin elintapamuutoksiin ja hoitoihin. Liikunnan avulla voi ehkäistä, hoitaa ja kuntouttaa mm. kohonnutta verenpainetta, sepelvaltimotautia, sydämen vajaatoimintaa, lihavuutta, tyypin 2 diabetesta, astmaa, keuhkoahtaumatautia, polven nivelrikkoa, nivelreumaa, niska- ja alaselkävaivoja sekä masennusta.

Uudessa Käypä hoito -suosituksessa liikunnan merkitys on ensimmäistä kertaa selvitetty systemaattisesti keskeisimpien kansantautiemme sekä raskauden ja ikääntymisen yhteydessä. Liikuntaa eri sairauksien yhteydessä on käsitelty myös 27 aiemmassa Käypä hoito -suosituksessa.

Terveille 18 - 65-vuotiaille suositellaan kohtuullisesti kuormittavaa kestävyysliikuntaa vähintään 30 minuuttia päivässä ainakin viitenä päivänä viikossa tai raskasta liikuntaa vähintään 20 minuuttia päivässä kolmena päivänä viikossa. Lisäksi on hyvä harrastaa nivelten liikkuvuutta ja tasapainoa ylläpitävää ja kehittävää liikuntaa. Vähintään kahtena päivänä viikossa tarvitaan myös luustolihasten voimaa ja kestävyyttä ylläpitävää tai lisäävää liikuntaa.

Liikunnalla on oikein toteutettuna vähän terveyshaittoja. Oireettomat henkilöt voivat aloittaa liikuntaharrastuksen ilman edeltävää terveystarkastusta. Mikäli henkilöllä on oireita, aktiivisessa vaiheessa oleva pitkäaikaissairaus tai muu merkittävä terveydellinen ongelma, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen ennen jokapäiväisiä toimintoja selvästi rasittavamman liikunnan aloittamista.

Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet

Liikuntahoito vähentää koettua kipua ja parantaa polven toimintakykyä lievää tai kohtalaista nivelrikkoa sairastavilla. Lonkan nivelrikon hoidossa liikunta näyttää antavan samanlaisen tuloksen.

Liikuntahoito vähentää hieman kivuntunnetta kroonisesta alaselkäkivusta kärsivillä ja lieventää kipua vähintään yhtä paljon kuin muut konservatiiviset hoidot.

Liikunta lujittaa kasvavan lapsen ja nuoren luustoa. Osteoporoosia eli luukatoa voi ehkäistä ja hidastaa liikkumalla jo kasvuiästä alkaen. Luun lujuutta edistävät erityisesti hyppelyt ja juokseminen.

Aineenvaihdunnan ja verenkierron sairaudet

Liikunta yhdistettynä vähäenergiseen ruokavalioon parantaa laihtumistulosta pelkkään ruokavaliohoitoon verrattuna. Laihdutuksessa ja painonhallinnassa tarvitaan kuitenkin aina myös ruokailutottumusten pysyvää muutoksessa.

Tyypin 2 diabeteksessa kestävyys- ja lihasvoimaharjoittelu parantaa veren sokeritasapainoa. Edullisinta on kestävyysliikunnan ja lihavoimaharjoittelun yhdistelmä.

Kohonneen verenpaineen hoidossa kestävyystyyppinen liikuntaharjoittelu saa aikaan muutoksia, jotka ovat lähes yhtä hyviä kuin yhdellä verenpainelääkkeellä saavutettu paineen lasku.

Kestävyysliikunta on hyödyksi myös sepelvaltimotautia ja sydämen vajaatoimintaa sairastaville. Liikunta vähentää sydänkuolleisuutta ja ennenaikaisen kuoleman vaaraa sekä nopeuttaa kuntoutumista sydäninfarktista ja sydäntoimenpiteiden jälkeen.

Syöpä ja depressio

Liikunnan määrän kasvaessa rinta- ja paksusuolisyövän riski pienenee. Rintasyövän hoidossa liikunta kohentaa hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa, fyysistä toimintakykyä ja elämänlaatua sekä vähentää uupumusta.

Lievässä ja keskivaikeassa depressiossa liikunta kohentaa mielialaa lääkityksen lisänä. Kestävyysliikunnan teho saattaa olla jopa yhtä suuri kuin yhden depressiolääkkeen. Liikunnan edulliset vaikutukset johtunevat siitä, että liikkuminen keskeyttää masennusajatuksia, kääntää huomion pois negatiivisista ajatuksista ja tuo sosiaalista tukea, jos liikuntaa harrastetaan ryhmissä.

Raskaus ja ikääntyminen

Terveen äidin raskaudenaikainen kestävyysliikunta näyttää ylläpitävän tai parantavan hänen kuntoaan äidin ja sikiön terveyttä vaarantamatta. Liikunta ei lisää ennenaikaisia synnytyksiä eikä kohtuullisesti kuormittava liikunta näytä pienentävän lapsen syntymäpainoa.

Liikunnalla on paljon terveyshyötyjä myös iäkkäillä, sillä se hidastaa lihaskatoa sekä lihasvoiman, -tehon ja -kestävyyden pienenemistä ja notkeuden vähenemistä. Liikunta ylläpitää tasapainoa ja estää kävelykyvyn huononemista. Liikuntaharjoittelu vaikuttaa edullisesti älyllisiin toimintoihin ja pitää mielen virkeänä.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä on laatinut Käypä hoito -suosituksen liikunnasta. Suositus potilasversioineen on tiedotustilaisuuden aikoihin luettavissa Internetissä osoitteessa www.kaypahoito.fi ja se julkaistaan Aikakauskirja Duodecimin numerossa 19/2008. Internetistä löytyvät myös 88 muuta tähän saakka valmistunutta Käypä hoito -suositusta.

Sivun alkuun

Eduskunnan tules-ryhmä 20 vuotta: Maksukatot rajoittamaan tule-sairauksien kuluja

Eduskunnan tules-ryhmä kantaa huolta tuki- ja liikuntaelinsairastamisen sairaille aiheuttamista kasvavista kustannuksista. Ongelma voidaan ratkaista yhdistämällä erilaiset maksukatot. 

Erilaiset sairauskustannusten maksukatot olisi järkevää yhdistää yhdeksi yhtenäiseksi  perhekohtaiseksi maksukatoksi, totesi Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Jorma Huuhtanen Eduskunnan tules-ryhmän 20-vuotisjuhlaseminaarissa keskiviikkona.  

Kuntien erilaiset käytännöt synnyttävät nyt eriarvoisuutta eivätkä julkisen järjestelmän tietojärjestelmät taivu vielä keskitettyyn tiedonkeruuseen. Jorma Huuhtanen esitti seurannan avuksi kansallista arkistoa, jotta kulujen seurata olisi ajantasaista. 

Jorma Huuhtanen oli jäsenenä ensimmäisessä kansanedustajien Reumaryhmässä, joka perustettiin eduskuntaan Suomen Reumaliiton aloitteesta 27.1.1988. Nykyisin ryhmän nimi on Eduskunnan tules-ryhmä. Kaikki eduskuntaryhmät ovat nimenneet tules-ryhmään edustajansa edustajakausittain. Eduskunnan tules-ryhmän nykyinen puheenjohtaja on kansanedustaja Jyrki Kasvi.

 “Eduskunnan tules-ryhmä on vaikuttanut tuki- ja liikuntaelinsairaiden hoitoon, kuntoutukseen ja perusturvaan sekä väestön tuki- ja liikuntaelinterveyteen monin tavoin. Sairastamisen kustannusten lisäksi on erityisesti nostettu yhdessä esiin lasten ja nuorten tule-terveyteen ja sairauksiin liittyviä asioita, fibromyalgiaa sairastavien ongelmia sekä vammaisten henkilöiden oikeuksia”, totesi Suomen Reumaliiton toimitusjohtaja Kaarina Laine-Häikiö.

Nykyinen Eduskunnan tules-ryhmän kokoonpano: kansanedustajat (kausi 2007-2011): puheenjohtaja Jyrki Kasvi, Vihreät, varapuheenjohtaja Eero Akaan-Penttilä, Kansallinen Kokoomus, Juha Mieto, Suomen Keskusta, Satu Taiveaho, Suomen Sosialidemokraattinen puolue, Erkki Virtanen, Vasemmistoliitto, Anna-Maja Henriksson, Ruotsalainen kansanpuolue – Svenska Folkpartiet, Leena Rauhala, Kristillisdemokraatit, Pentti Oinonen, Perussuomalaiset, Suomen Reumaliitto ry:n edustajat Eduskunnan tules-ryhmässä: Rakel Hiltunen, valtuuston puheenjohtaja, Keijo Tauriainen, hallituksen puheenjohtaja, Kaarina Laine-Häikiö, toimitusjohtaja, Marja Eronen, edunvalvonta-asiamies, TULES -ryhmän siht.

Sivun alkuun

Erikoissairaanhoitoon pääsyssä alueellisia muutoksia

Erikoissairaanhoidon kiireettömän hoidon jonotilanne pysyi valtakunnallisesti lähes ennallaan, mutta alueellisesti kesän aikana tapahtui muutoksia. Jonot kasvoivat väestömäärään suhteutettuna ja potilasmäärältään eniten Etelä-Karjalan, Helsingin ja Uudenmaan, Vaasan sekä Päijät-Hämeen sairaanhoitopiireissä. Hoitoon pääsy parantui eniten Varsinais-Suomen ja Kanta-Hämeen sairaanhoitopiireissä. Muualla maassa tilanne oli pysynyt lähes ennallaan.

Sairaanhoitopiireissä oli elokuun lopussa 4 658 potilasta, jotka olivat odottaneet hoitoon pääsyä yli puoli vuotta. Samoin kuin huhtikuun lopussa, yli puoli vuotta jonottaneiden potilaiden määrä oli alle seitsemän prosenttia kaikista hoitoa odottavista potilaista.

Etelä-Karjalassa hoitojonojen kasvu muodostui lähes kokonaan silmätautien hoitoon jonottavien määrän lisääntymisestä. HUS:ssa kasvu johtui pääasiallisesti silmätautien, korva-, nenä- ja kurkkutautien sekä kirurgian jonojen kasvusta. Vaasan sairaanhoitopiirissä pisin hoitojono on syntynyt ortopediaan ja Päijät-Hämeessä silmätauteihin, käsikirurgiaan ja ortopediaan.

Sairaanhoitopiireihin 1.1.–31.8.2008 saapuneista lähetteistä noin neljään prosenttiin otettiin kantaa vasta kolmen viikon kuluttua niiden vastaanotosta. Lähetteiden käsittelyyn ottoajoissa oli merkittävää vaihtelua erikoisaloittain ja sairaaloiden kesken. Lain mukaan ne olisi käsiteltävä kolmessa viikossa.

Stakes kerää tietoja myös ensimmäiselle käynnille pääsyn odotusajoista. Potilaista 69 prosenttia pääsi ensimmäiselle käynnille kolmen kuukauden kuluessa ja 7 prosenttia joutui odottamaan ensikäyntiä yli puoli vuotta. Suhteellisesti eniten yli puoli vuotta ensikäyntiä odottaneita oli Kymenlaakson, Pohjois-Pohjanmaan, Päijät-Hämeen ja Kanta-Hämeen sairaanhoitopiireissä. Kymenlaaksossa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kanta-Hämeessä jonotettiin eniten kirurgian erikoisalalle. Päijät-Hämeessä pitkiä odotusaikoja oli korva-, nenä- ja kurkkutautien, naistentautien sekä lastentautien erikoisaloille. Nykyisessä lainsäädännössä ei ole säädetty ensimmäiselle käynnille määräaikaa.

Vaikka kirurgian jonot ovat lyhentyneet tämän vuoden aikana, yli puoli vuotta hoitoa odottaneista hieman yli puolet jonotti kirurgiseen hoitoon. Kirurgian erikoisaloista pisimpään jonotetaan edelleen ortopediaan. Silmätaudeissa sekä korva-, nenä- ja kurkkutaudeissa hoitojonot ovat kasvaneet kesän aikana. Silmätautien erikoisalalla yli puoli vuotta hoitoa odottaneiden määrä lisääntyi 45 prosenttia ja korva-, nenä- ja kurkkutaudeissa 67 prosenttia.

Psykiatrian erikoisalalla suurin osa aikuispotilaista pääsi hoitoon kolmen kuukauden kuluessa. Yli puoli vuotta hoitoon pääsyä odottaneita aikuispsykiatrian potilaita oli 11 henkilöä. Lastenpsykiatriassa 3–6 kuukautta hoitoon pääsyä odottaneita oli 28 prosenttia kaikista odottajista (341) ja yli puoli vuotta jonottaneita oli 8 prosenttia. Vastaavasti nuorisopsykiatriassa yli puoli vuotta odottaneita ei ollut lainkaan, ja 61 prosenttia nuorista pääsi psykiatriseen hoitoon kolmen kuukauden kuluessa. Erikoissairaanhoitolaki edellyttää, että lapset ja nuoret pääsevät psykiatriseen erikoissairaanhoitoon kolmen kuukauden kuluessa hoidon tarpeen arvioinnista.

Tiedot perustuvat Stakesin selvitykseen erikoissairaanhoidon jonotilanteesta sairaanhoitopiireissä 31.8.2008. Edellinen seuranta tehtiin huhtikuun lopun tilanteesta. Nämä tilastotiedot ovat valvontaviranomaisten eli Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ja lääninhallitusten tiedossa.

Lähteet:
•  Erikoissairaanhoitopalveluiden saatavuus. Hoitoon pääsy määräajassa 31.8.2008. (ppt-esitys)
•  Hoitoon pääsyn seuranta erikoissairaanhoidossa. Psykiatria. Tilanne 31.8.2008. (ppt-esitys)
Nämä sairaanhoitopiirikohtaiset seurantiedot on talletettu Stakesin verkkopalveluun.

Sivun alkuun

Entsyymiproteiini vähentää kipua kahdeksan kertaa tehokkaammin kuin morfiini

Kivusta kärsii useampi ihminen kuin sydänsairauksista, sokeritaudista ja syövästä yhteensä. Helsingin yliopiston ja Yhdysvaltain North Carolinan yliopiston tutkimusryhmät ovat löytäneet uuden tehokkaan kivunlievittäjän, joka ei hiirimallissa aiheuttanut sivuvaikutuksia. Tämä elimistön oma entsyymiproteiini poisti kipua kahdeksan kertaa tehokkaammin kuin morfiini. Tutkimustulokset julkaistaan tällä viikolla arvostetun Neuron-lehden kansikuva-artikkelina.

Helsingin yliopiston biotieteellisen tiedekunnan professori Pirkko Vihko on tutkinut eturauhasen hapan fosfataasi -entsyymiä (Prostatic Acid Phosphatase, PAP) yli 30 vuoden ajan. Nimensä mukaisesti entsyymiä on runsaasti eturauhasessa. Viime vuonna Vihkon tutkimusryhmä kuvasi tämän entsyymin kalvomuodon ja osoitti, että sitä on eturauhasen lisäksi monissa muissakin soluissa ja elimissä. PAP-entsyymiä on esimerkiksi kipuhermoissa, mutta vaurioituneista hermoista se on hävinnyt.

Neuron-lehdessä esiteltävässä tutkimuksessa Vihko ryhmineen hyödynsi aiemmin kehittämäänsä poistogeenistä hiirimallia, jolta puuttui PAP-entsyymi. Yhdessä North Carolinan yliopiston professori Mark Zylkan tutkimusryhmän kanssa he osoittivat, että näillä hiirillä oli lisääntynyt kipuherkkyys tulehdus- ja hermovauriokivulle. Syynä oli PAP-entsyymin puutos. Entsyymiproteiinin korvaava annostelu hiirille poisti kipua tehokkaasti - kahdeksan kertaa tehokkaammin kuin morfiini. Kliiniset kokeet ovat seuraavaksi vuorossa.

Tutkimusryhmät selvittivät myös mekanismin, jolla eturauhasen hapan fosfataasi  -entsyymi säätelee kivun lievitystä. Entsyymi muodostaa elimistössä adenosiinia, joka vaikuttaa adenosiinireseptorin kautta ja hillitsee kiputuntemusta. Vihkon ryhmältä on tulossa lisää uusia julkaisuja, joissa on kuvattu tämän entsyymin täysin uusia vaikutusalueita.

Sivun alkuun

Tupakkalakko ennen leikkausta vähentää komplikaatiot puoleen

Kuukausi ennen leikkausta aloitettu tupakkalakko vähentää potilaan tulehduksia ja muita komplikaatioita ja muun muassa nopeuttaa haavan paranemista, käy ilmi tuoreesta ruotsalaistutkimuksesta. Hyödyt voivat olla vielä kauaskantoisemmat, sillä monen lakko jatkuu pitkään leikkauksen jälkeenkin.

Tupakoinnin on ennenkin tiedetty mm. hidastavan leikkaushaavojen parantumista, mutta tieto tupakoinnin lopettamisen vaikutuksista on rajoittunut lähinnä tuki- ja liikuntaelinten leikkauksiin.

Karolinska Institutetin tutkimukseen osallistui 117 tupakoivaa potilasta, joista puolia autettiin lopettamaan kuukausi ennen leikkausta. Viikko ennen leikkausta heistä hieman yli puolet oli yhä savuttomia. Verrokeista vain 2 %.

Vertailuryhmässä neljä kymmenestä sai jonkinlaisen komplikaation, kun niin kävi vain kahdelle kymmenestä tupakkalakkolaisesta. Tutkijat laskivat yhden komplikaation estyneen jokaista viittä lakkolaista kohden.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Karolinska Institutet 2008)

Sivun alkuun

Internetin mahdollisuudet käyttöön painonhallinnassa

– Suomessa toimii jo useampia internetpohjaisia kaupallisia painonhallintapalveluita, mutta julkisella puolella palveluita ei ole. Internetpalvelun yhdistäminen osaksi perinteisempää asiakasohjausta on yksi mahdollisuus tehostaa painonhallinnan palveluiden saatavuutta, sanoo UKK-instituutin tutkija Patrik Borg.

–Terveyttä ylläpitävä tai edistävä fyysinen aktiivisuus koostuu yleensä joukosta erilaisia käyttäytymismuotoja. Osaan näistä tekijöistä voidaan neuvonnalla vaikuttaa ja osaan ei. Uuden tottumuksen täytyy olla mahdollisimman konkreettinen, tietty tarkoin määritelty tapa liikuntamuoto tai tietty muutos syömisessä, toteaa Suomen Diabetesliiton erikoispsykologi Jukka Marttila elintapaneuvonnan mahdollisuuksista.

–Neuvonnan tavoitteena on uuden tottumuksen omaksuminen, elintapamuutos. Muutosten sarjan kautta voidaan ajan myötä päästä myös terveyttä edistäviin tottumuksiin. Muutos ei siis ole yhtäkkinen yksittäinen tapahtuma.

Nettipohjaisia painonhallintopalveluja käyttää yksi prosentti suomalaisista. Tyypillisin käyttäjä  on hyvätuloinen, nuori ja nainen.

–Perinteiset ryhmäpohjaiset painonhallintaohjelmat näyttävät tuottavan nettiohjelmia paremman painonhallintatuloksen ainakin vuoden seurannassa. Ennustajia elintapamuutoksille ja hyvälle painonhallinnalle nettipalveluissa on tutkittu verraten vähän, mutta ainakin palvelun käytön aktiivisuus on yhteydessä parempaan painonhallintatulokseen, toteaa tutkija Borg.

Hänen mukaansa nettipohjaisista painonhallintapalveluista puuttuu usein painonhallinnan ohjauksen rakenteet, räätälöinti ja muita yksilölliseen ohjaukseen liittyviä asioita, jotka perinteisessä painonhallintaohjauksessa ovat hyvänä käytäntönä.

–Nettipohjaisia painonhallintapalveluita todennäköisesti kehitetään kuitenkin ottamaan huomioon paremmin käyttäjien erilaiset lähtökohdat ja niiden tuloksellisuus painonhallinnassa paranee. Nettihän on laajoille ryhmille kustannustehokas keino painonhallinnassa, toteaa Patrik Borg.

Borg ja Marttila puhuivat 1.10.08 UKK-instituutissa Valtakunnallisilla terveysliikuntapäivillä, joiden teemana tänä vuonna on Liikettä lihavuuteen.

Painonhallinnasta ja liikunnasta lisää UKK-instituutin sivuilta.

Sivun alkuun

LL Kari Palosaaren väitöskirja

Matalakenttämagneetti- ja isotooppikuvantaminen nivelreuman diagnostiikassa ja seurannassa

Nivelreumaan sairastuu vuosittain n. 3000 henkilöä Suomessa. Sairaus on varsin monimuotoinen; osa paranee ja osalla tauti johtaa pysyvään invaliditeettiin. Taudin kulkua on kuitenkin vaikea ennustaa sairauden alkuvaiheessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää voiko magneetti- ja isotooppikuvantamisen avulla ennustaa niveltuhon kehittymistä rannenivelessä potilailla, joilla reuma on juuri puhjennut. 28 potilaalle tehtiin merkkiainetehosteiset magneetti- ja isotooppikuvaukset taudin alkuvaiheessa sekä seurannassa yhden ja kahden vuoden kohdalla. 

Tutkimuksessa todettiin, että ne potilaat joilla havaittiin taudin alkuvaiheessa rannenivelessä nopea magneettimerkkiaineen kertyminen, luuturvotus ja voimakas isotooppimerkkiaineen kertyminen olivat vaarassa saada uusia luusyöpymiä kahden vuoden seuranta-aikana.

Seurannassa osalla potilaista saatiin pysyvä oireeton tila lääkityksen avulla, eikä näillä potilailla nähty uusia luusyöpymiä. Sen sijaan potilailla, joilla nivelkipu ja turvotus jatkuivat perinteisestä reumalääkityksestä huolimatta, havaittiin suuri vaihtelu luusyöpymien kehittymisessä; oireista huolimatta osalla ei havaittu uusia luusyöpymiä; osalla havaittiin. Ne oireiset potilaat, joilla yhden vuoden kohdalla havaittiin edelleen runsaasti isotooppimerkkiainetta keräävää ja magneettimerkkiaineella tehostuvaa tulehduskudosta sekä luuturvotusta, saivat enemmän luusyöpymiä kahden vuoden kohdalla kuin ne oireiset potilaat, joilla tulehduskudosta havaittiin vähemmän.

Lisäksi tutkittiin 31 terveellä oireettomalla henkilöllä magneettikuvauksella luusyöpymiä muistuttavien luukovertumien esiintyvyyttä rannenivelissä. Pieniä yksittäisiä luukovertumia todettiin lähes puolella tutkituista. Reumasyöpymiä muistuttavia kovertumia voidaan siis havaita yleisesti myös oireettomilla henkilöillä, joten magneettikuvauslöydökset on aina suhteutettava potilaiden muihin löydöksiin ja oirekuvaan.

Magneetti- ja isotooppikuvauksella saadaan luotettavaa lisätietoa taudin paikallisesta aktiivisuudesta rannenivelessä. Jos reumaan liittyvät oireet (nivelkipu ja turvotus) eivät perinteisellä reumalääkityksellä korjaannu, voidaan näillä menetelmillä löytää ne potilaat, joille voidaan kohdentaa tehokkain niveltuhoa estävä lääkitys.

Sivun alkuun

FM Jatta Berberatin väitöskirja

Magneettikuvaus helpottaa nivelrikon diagnosointia ja rustovaurioiden korjausleikkauksen seurantaa

Nivelrikko on yksi suurimmista tukielimiämme uhkaavasta kansantaudista. Nivelrikko muuttaa rustokudoksen paikallista rakennetta ja koostumusta aiheuttaen kipua ja haitaten nivelen toimintaa. Nivelrikon kehitys tulisi havaita mahdollisimman varhain, sillä pitkälle kehittynyt rustovaurio ei parane itsestään. Nivelrikon diagnosointia vaikeuttaa kuitenkin se, että sairauden ensiasteet ovat kivuttomia. Näin nivelrikko voi edetä huomaamatta. Paikallisia nivelrustovaurioita hoidettaessa yksi hoitokeinoista on rustokorjausleikkaus.

Nykyiset käytössä olevat menetelmät nivelrustovaurion havaitsemiseen ovat nivelen röntgentutkimus sekä niveltähystys. Ne ovat epäherkkiä ja tähystys edellyttää nivelen sisäistä tutkimusta. Magneettikuvaus mahdollistaa ruston rakenteen ja koostumuksen tutkimisen nivelen ulkopuolelta ilman kehoon kohdistuvaa ionisoivan säteilyn käyttöä. Nivelrikon varhaisvaiheessa tapahtuvia kudosmuutoksia voidaan havaita herkästi magneettikuvausmenetelmillä.

Väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin kolmen kvantitatiivisen magneettikuvausmenetelmän soveltuvuutta nivelruston rakenteellisten ja toiminnallisten ominaisuuksien määrittämiseen. Tutkimuksessa pyrittiin edelleen kehittämään kyseisiä kokeellisia magneettikuvausmenetelmiä kliiniseen käyttöön soveltuviksi. Myös rustokorjausleikkaus-potilaiden rustosolusiirteiden paranemista tutkittiin kyseisillä menetelmillä.

Väitöskirjatyössä havaittiin, että kokeellisissa olosuhteissa magneettikuvausmenetelmät havaitsevat paikkakohtaisia eroja nivelruston kollageenisäikeistössä, proteoglykaaneissa ja vesipitoisuudessa. Havainnot varmennettiin verrokkimenetelmien avulla. Magneettikuvaus mahdollisti myös nivelruston toiminnallisten ominaisuuksien arvioinnin. Rustokorjausleikkaus-potilaiden rustosolusiirteiden laatu arvioitiin hyväksi vuosi leikkauksen jälkeen.

Kvantitatiivisella magneettikuvauksella voidaan diagnosoida rustomuutoksia, joita ei perinteisillä kliinisillä menetelmillä havaita. Kvantitatiivisen magneettikuvauksen avulla voidaan myös seurata, miten kirurgisesti korjattu rustovaurio paranee ja miten korjauskudoksen rakenne eheytyy. Magneettikuvausmenetelmät voivat myös edistää rustonkorjaustekniikoiden kehittämistä.

Sivun alkuun

Dieetti ei rappeuta ylipainoisen luustoa

Tuoreen tutkimuksen mukaan suhteellisen rajukaan dieetti ei vahingoita luustoa ainakaan, jos laihduttaja huolehtii ruokavalionsa terveellisyydestä.

Jossain tutkimuksissa luukato on vaivannut etenkin hyvin ylipainoisia laihduttajia ja pikadieeteillä nopeasti laihduttavia. Myös pitkäaikaisen energiavajeen tiedetään käyvän luustolle.

Nyt tehdyssä yhdysvaltalaistutkimuksessa luusto ei kuitenkaan kärsinyt edes niillä, jotka laihduttivat yli kymmenyksen painostaan kolmen kuukauden aikana. Myöskään vastaavan suuruinen, mutta puoli vuotta kestänyt laihdutus ei aiheuttanut luukatoa. Tutkimuksen laihduttajat olivat keskimäärin 37-vuotiaita.

Aiemmissa tutkimuksissa kalorivajeeseen ja laihtumiseen liitetyt luustomuutokset voivatkin nuorilla olla vain kehon sopeutumista vähäisempään taakkaan eivätkä varsinaista luukatoa, tutkijat arvelevat.

Tutkimukseen osallistui 46 tervettä ylipainoista aikuista. Osa heistä satunnaistettiin vertailuryhmään, ja osa oli puolen vuoden dieetillä, josta sai vain kolme neljännestä päivän kalorikulutuksesta. Osalla samaan pyrittiin ruokavaliolla ja liikunnalla ja osa söi vähäkalorista ruokaa kunnes olivat laihtuneet 15 %, minkä jälkeen paino pyrittiin pitämään samoissa lukemissa. Kaikki osallistujat söivät monipuolista ja terveellistä ruokaa.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Archives of Internal Medicine 2008;168:1859-1866)

Sivun alkuun

Työviikon rajoittaminen vähensi leikkauskomplikaatioita

Kirurgiaan erikoistuvien lääkäreiden työviikon rajoittaminen 80 tuntiin vähensi leikkausvirheitä ja potilaiden komplikaatioita, paljastaa Yhdysvalloissa tehty tutkimus.

Työtuntien vähentämistä vastustavat ovat pelänneet rajoitusten kostautuvan potilaille, koska rajoitukset pätkivät työvuoroja ja saattavat haitata tiedonkulkua ja vaikeuttaa uusien kirurgien kouluttamista. Väsyneiden lääkäreiden tiedetään toisaalta tekevän enemmän virheitä. Etenkin erikoistuvat lääkärit tekevät erittäin pitkiä päivystysvuoroja, joiden aikana unet jäävät vähiin.

Tutkijat tarkastelivat suuren opetussairaalan potilastietoja ennen ja jälkeen työrajoitusten. Tarkasteluun valittiin sappirakkoleikkauspotilaat. Leikkauksia tehtiin yhtä paljon kumpanakin ajanjaksona.

Leikkaukseen liittyvät komplikaatiot ja virheet olivat selvästi harvinaisempia työrajoituksen aikana kuin sitä ennen. Rajoituksen jälkeen komplikaatioita sattui noin kahdelle potilaalle sadasta, kun ennen rajoitusta niitä todettiin viidellä potilaalla sadasta.

Tulokset voivat tarkoittaa, että erikoistumisvaiheessa olevat lääkärit leikkaavat paremmin, kun saavat levätä riittävästi. On myös mahdollista, että kokeneet kirurgit paikkasivat erikoistumisvaiheessa olevien vajetta ja siksi hoitotulokset paranivat. Vaikeat tapaukset saatettiin myös lykätä päiväsaikaan, jolloin sairaalassa on vähemmän kiireistä.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Archives of Surgery 2008;143:847-851)

Sivun alkuun

Lisää näyttöä Välimeren ruokakulttuurin terveellisyydestä

Perinteistä välimerellistä ruokavaliota noudattavat säästyvät muita todennäköisemmin sydän- ja verisuonisairauksilta, syövältä, Alzheimerin ja Parkinsonin taudilta ja saattavat myös elää hieman pitemmän elämän.

Välimeren alueella on perinteisesti syöty paljon kasviksia, hedelmiä, kalaa, palkokasveja ja oliiviöljyä ja vähän lihaa. Ruoan kanssa nautitaan tavallisesti myös muutama lasillinen viiniä.

Tällaisen ruokavalion terveyshyödyt on tunnettu jo pitkään, mutta nyt julkaistussa italialaistutkimuksessa ne varmistettiin yhdistämällä 12:n aikaisemman tutkimuksen aineistot.

Yhteensä aineistot koostuivat yli 1,5 miljoonan terveen ihmisen terveystiedoista. Lyhimmät tutkimukset olivat kestäneet 3 vuotta ja pisimmät 18 vuotta.

Vaikutukset olivat sitä suuremmat mitä lähempänä henkilön ruokavalio oli perinteistä mallia.

"Välimerellisimmin" aterioivien kuolleisuus oli noin kymmenyksen vähäisempää kuin epäterveellisemmin syövien. Myös sydän- ja verisuonitauteja ja Alzheimerin ja Parkinsonin tauteja todettiin heillä noin kymmenyksen vähemmän. Syöpien kohdalla vaikutus oli hieman pienempi, mutta silti riittävä, jotta silläkin voi olla väestötasolla merkittävä vaikutus.

Tulokset julkaisi British Medical Journal.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(BMJ 2008;337:a1344)

Sivun alkuun

Lonkan ja polven nivelrikon fysioterapiasuositus valmistui

Suomen Fysioterapeutit julkaisee alan ensimmäisen suomalaisen fysioterapiasuosituksen.

Polven ja lonkan nivelrikon fysioterapiasuositus perustuu järjestelmällisesti koottuun tutkimustietoon, jonka näytön aste eli luotettavuus on arvioitu. Suosituksen keskeinen viesti on, että fysioterapiamenetelmillä voidaan lievittää polven ja lonkan nivelrikkopotilaan kipua, parantaa liikkumis- ja toimintakykyä sekä elämänlaatua.

Fysioterapiasuosituksessa osoitetaan, että fysioterapeutin ohjaama harjoittelu ja potilaan oma aktiivinen, säännöllinen liikunta ovat tärkein osa polven ja lonkan nivelrikkopotilaan konservatiivista hoitoa. Harjoittelussa keskitytään nivelliikkuvuuden, lihasvoiman ja yleiskunnon harjoittamiseen. Harjoittelun ohella voidaan käyttää manuaalisia nivelten mobilisointitekniikoita ja lihasvenyttelyjä nivelliikkuvuuden parantamiseksi ja niveloireiden vähentämiseksi. Jos edessä on tekonivelleikkaus, harjoittelua käytetään leikkausta edeltävässä ja sen jälkeisessä kuntoutuksessa.

Suosituksen tavoitteena on yhdenmukaistaa fysioterapiakäytäntöjä perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa ja yksityissektorilla. Suositus on tarkoitettu fysioterapeuteille, lääkäreille ja muille terveydenhuollon ammattilaisille, kouluttajille sekä palvelujen käyttäjille.

Nivelrikko on yleisin nivelsairaus, joka aiheuttaa kipua ja monenlaista haittaa arjen toiminnoissa. Suomessa lonkkanivelrikkoa esiintyy lähes kuudella prosentilla yli 30-vuotiaista miehistä ja neljällä ja puolella prosentilla yli 30-vuotiaista naisista. Polvinivelrikon esiintyvyys on yli 30-vuotiailla miehillä reilut kuusi prosenttia ja naisilla kahdeksan prosenttia. Polvi- ja lonkkanivelrikon tärkeimmät vaaratekijät ovat ylipaino, polvivamma ja lonkkavamma sekä raskas fyysinen työ, joka aiheuttaa polvinivelrikkoa ja lonkkanivelrikkoa.

Suomen Fysioterapeutit - Finlands Fysioterapeuter ry on kaikkien Suomessa laillistettujen fysioterapeuttien ja fysioterapiaopiskelijoiden ammatillinen edunvalvontajärjestö, johon kuuluu yli 8 000 jäsentä. Liiton perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 65 vuotta. Liiton julkaisema Fysioterapia -lehti on ilmestynyt 55 vuoden ajan. Fysioterapeuttikoulutus täyttää tänä vuonna 100 vuotta.

Fysioterapiasuosituksen voi ladata täältä.

Sivun alkuun

FM Ulla Jalosen väitöskirja

TTP-proteiini - uusi kohde tulehduslääkkeille

Ulla Jalosen tutkimuksessa esitetään uusi vaikutuskohde tulehduslääkkeille. Jalosen työ on perustutkimusta, joka tähtää uusien tulehduslääkkeiden kehittämiseen.

Elimistö puolustautuu vieraita mikrobeja (esimerkiksi bakteerit ja virukset) vastaan tulehduksella. Tulehdusreaktio ei siis ole sairaus vaan elimistön puolustusreaktio, jonka tarkoituksena on eliminoida vieraat mikrobit tai muut elimistöä uhkaavat tekijät.

Joskus tulehdusreaktio kuitenkin suuntautuu väärin tai sen säätely häiriintyy. Silloin tulehdus kääntyy elimistöä itseään vastaan, vaurioittaa omia kudoksia ja aiheuttaa tulehdustaudin. Tunnettuja esimerkkejä tulehdussairauksista ovat astma ja reuma.

Näiden perinteisten tulehdustautien lisäksi yhä useampien sairauksien, kuten sepelvaltimotaudin, diabeteksen ja nivelrikon, taustalta on löydetty tulehduskomponentti.

Elimistössä tulehduksen saavat aikaan erityiset tulehdussolut ja niissä aktivoituvat tulehdusgeenit. Tulehdusgeenien toimintaan pyritään vaikuttamaan lääkehoidolla. Ihanteellisinta olisi estää haitallisen tulehdusgeenin aktivoituminen ja siten tulehdussairauden puhkeaminen. Suurella osalla tulehdusgeeneistä on kuitenkin elimistössä oma tärkeä perustehtävänsä ja ainoastaan geenin liiallinen aktiivisuus on haitallista. Tärkeää olisikin pystyä säätelemään tulehdusgeenien aktiivisuutta, jotta tarvittaessa voitaisiin sammuttaa aktivoitunut geeni, joka toimii liian voimakkaasti aiheuttaen tulehdussairauden.

Tulehdusgeeneihin koodattu tieto muuttuu tulehdusta sääteleviksi välittäjäaineiksi ”kopiomuotin” eli lähetti-RNA:n avulla. Lähetti-RNA puolestaan toimii tai hajoaa erityisten säätelyproteiinien vaikutuksesta.

Tulehdusgeenien lähetti-RNA:n toimintaa ohjaavat useat proteiinit, joista hyvin keskeinen on nimeltään tristetraproliini (TTP). Se saa aikaan useiden tulehdusgeenin lähetti-RNA:n hajoamisen. Jos lähetti-RNA ei tuo tietoa geenin DNA:sta niin uusia välittäjäainemolekyylejä ei enää synny. TTP:n avulla voidaan siis sammuttaa tulehdusgeenejä ja tätä kautta saada tulehdussairaus hallintaan.

Väitöskirjatutkimuksessaan filosofian maisteri Ulla Jalonen tutki TTP-geenin aktivoitumista ja TTP:n tuoton säätelyä tulehdussoluissa. Tutkimusta varten kehitettiin menetelmät TTP:n ilmenemisen mittaamiseen sekä TTP:n tuoton vaimentamiseen siRNA-tekniikalla. siRNA on uusi tekniikka, jonka avulla voidaan tutkia mm. tulehdusgeenien biologisia vaikutuksia. Tekniikan kehittäjät palkittiin Nobelin palkinnolla kaksi vuotta sitten.

Jalosen tutkimuksessa todettiin, että astmalääkkeinä käytettävät glukokortikoidit ("kortisoni") ja beta-sympatomimeetit ("avaava lääke" astmassa) säätelevät TTP-proteiinin määrää tulehdussoluissa. Näiden ilmiöiden taustalla olevia molekyylitason mekanismeja selvitettiin tarkemmin.

Tutkimuksen toisessa osassa vaimennettiin TTP-proteiinin tuotto siRNA-tekniikalla ja etsittiin tulehdusgeenejä, joiden ilmenemiseen TTP:llä on vaikutus.

Tutkimuksessaan Jalonen onnistui tunnistamaan kolme uutta tulehduksessa tärkeää välittäjäainetta, joiden tuottoa TTP säätelee. Tämä on tärkeä löytö, sillä uusien tehokkaiden tulehduslääkkeiden tavoitteena on tulehduksen hallinta aivan perustasolla, esimerkiksi tulehdusgeenien ja tulehduksen välittäjäaineiden vaimentaminen lääkemolekyylien avulla.

Filosofian maisteri Ulla Jalosen väitöskirja on tehty osana Tampereen yliopiston farmakologian yksikön laajempaa uusien tulehduslääkkeiden kehitysprojektia, jota johtaa professori Eeva Moilanen.

Sivun alkuun

D-vitamiinin vähyys liitoksissa lonkkamurtumiin

Vähänlaisesti D-vitamiinia saavat naiset ovat suurentuneessa lonkkamurtumien ja luultavasti muidenkin luunmurtumien vaarassa, todetaan tuoreessa yhdysvaltalaistutkimuksessa. Tulos vahvistaa käsitystä D-vitamiinin tärkeydestä luiden terveydelle.

D-vitamiinin puutteen ja luunmurtumien yhteyttä on pidetty selvänä, mutta se on myös kyseenalaistettu joissain tutkimuksissa.

Yhdysvaltalaiset havaitsivat lonkkamurtumien olevan yleisiä etenkin naisilla, joiden 25-hydroksikolekalsiferolin eli D-vitamiinin esiasteen pitoisuudet olivat keskimäärin alle 47,5 nmol/l. Riski myös suureni mitä pienempi pitoisuus oli. Lievän puutoksen raja on 37 nmol/l.

Tutkitut naiset olivat keskimäärin seitsemänkymppisiä. Naisista 400 oli saanut lonkkamurtuman. Heitä verrattiin yhtä moneen terveeseen naiseen.

Suomalaisille sattuu vuosittain noin 30 000-40 000 luunmurtumaa, joissa yhtenä syynä on luuston haurastuminen. Lonkkamurtumat ovat usein seuraus kaatumisesta ja niitä tulee etenkin yli seitsemänkymppisille. Lonkkamurtuma vaatii sairaalahoitoa melkein aina.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Annals of Internal Medicine 2008; 149:242-250)

Sivun alkuun

Eija Kalso IASP:n puheenjohtajaksi

Professori Eija Kalso on valittu kansainvälisen kivun tutkimuksen järjestön IASP:n seuraavaksi puheenjohtajaksi. Valinta tarkoittaa sitä, että hän on seuraavat kaksi vuotta järjestön President-elect, sen jälkeen kaksi vuotta varsinainen puheenjohtaja ja tämän jälkeen vielä kaksi vuotta niin sanottu past-President.

IASP (International Association for the Study of Pain, www.iasp-pain.org) on vuonna 1973 perustettu järjestö, joka kokoaa yhteen tutkijoita, kliinikoita, terveyspalvelujen tuottajia ja päättäjiä päämääränään kivun lievittäminen kaikkialla maailmassa. Järjestöön kuuluu yli 6 000 jäsentä, ja sen päämaja sijaitsee Seattlessa Yhdysvalloissa.

Eija Kalso on Helsingin yliopiston kivunhoidon ja tutkimuksen professori ja HYKS:n kipuklinikan ylilääkäri. Kalso on kansainvälisesti arvostettu tutkija, jonka oma tutkimustyö liittyy erityisesti kivun genetiikkaan, opioidien farmakologiaan, hermovauriokivun, syöpäkivun ja leikkauksen jälkeisen kivun hoitoon sekä virusinfektioiden aiheuttamien kroonisten kiputilojen mekanismien ymmärtämiseen.

Tutkimuksen ja kliinisen työn lisäksi Kalso on ollut mukana kehittämässä lääkäreiden kipukoulutusta Pohjoismaissa. Viime vuonna hänet palkittiin Duodecimin Konrad ReijoWaara -palkinnolla, joka myönnetään vuosittain kollegoiden ja potilaiden arvostamalle käytännön lääkärille.

Sivun alkuun