|
|
Uutiset 9/05 - 12/05Täältä löydät nivelasioihin liittyvät uutispoiminnat syyskuusta joulukuuhun 2005.
Vuodenvaihde tuo muutoksia lääkemenoihin Liki 40 prosenttia kaupan olevista lääkepakkauksista halpenee vuodenvaihteessa, kun valtio leikkaa Kelan korvaamien lääkkeiden korvausperusteisia tukkuhintoja. Monen lääkelasku kevenee myös siksi, että lääkevaihdon piiriin tulee lisää lääkkeitä. Enemmistö suomalaisista hyötyy myös lääkekorvausten muutoksista. Jos käytössä on paljon etenkin hinnakkaita lääkkeitä, saattavat korvaukset pienentyä. Noin 3 100 lääkepakkausta halpenee vuodenvaihteessa, kun valtio leikkaa Kelan korvaamien lääkkeiden korvausperusteisia tukkuhintoja. Määrä vastaa lähes 40 prosenttia kaikista Suomessa kaupan olevista lääkepakkauksista. Tukkuhintojen lasku siirtyy lääketaksan mukaisesti täysimääräisesti lääkkeiden vähittäishintoihin apteekeissa. Lääkekorvausten piiristä poistuu vuodenvaihteessa noin 80 lääkepakkausta, mm. joitakin vahvoja kipulääkkeitä ja syöpälääkkeitä. Näissä lääkkeissä lääkeyritykset ja Lääkkeiden hintalautakunta eivät päässeet yhteisymmärrykseen korvausperusteiksi hyväksyttävistä tukkuhinnoista. Valtaosin lääkeyritykset kuitenkin hyväksyivät lääkkeidensä tukkuhintojen 5 prosentin alentamisen, ja korvattavina säilyy yli 98 prosenttia nyt korvausten piirissä olevista lääkepakkauksista. Lääkevaihto laajenee Apteekissa asiakkaan suostumuksella tehtävän lääkevaihdon piiriin tulee vuoden alussa yli 500 uutta lääkevalmistetta. Jatkossa esimerkiksi tabletit ja kapselit voidaan katsoa keskenään vaihtokelpoisiksi, jos ne muuten täyttävät Lääkelaitoksen asettamat vaihtokelpoisuuden kriteerit. Myös säädellysti lääkeainetta vapauttavat valmisteet kuten depottabletit ja depotkapselit voivat olla keskenään vaihtokelpoisia, jos samanarvoisuuden edellytykset muuten täyttyvät. Uutena lääkeryhmänä vaihdon piiriin tulee psykoosilääkkeet. Annosjakelupalkkio osittain korvattavaksi Apteekin lääkkeiden annosjakelusta perimä palkkio tulee osittain korvattavaksi 75 vuotta täyttäneille, joille lääkäri arvioi olevan hyötyä annosjakelusta. Korvauksen edellytyksenä on, että asiakas käyttää vähintään kuutta korvattavaa lääkettä ja palveluun kuuluu asiakkaan kokonaislääkityksen kartoitus. Lääkekorvaukset muuttuvat Peruskorvausluokan korvausprosentti laskee nykyisestä 50:stä 42:een ja alemman erityiskorvausluokan 75:stä 72:een. Samalla kuitenkin korvausluokkien nykyiset 10 ja 5 euron ostokertakohtaiset omavastuut poistuvat. Korvaus lasketaan vastedes suoraan lääkkeen hinnasta, eikä lääkeostojen keskittäminen tuo taloudellista etua. Muutoksesta hyötyvät ne, joilla peruskorvattavien lääkkeiden omavastuu kolmen kuukauden lääkkeistä jää nykyisin alle 36,25 euron tai alemman erityiskorvausluokan lääkkeiden omavastuu alle 35 euron. Suurempia summia maksavilla omavastuut kasvavat. Ylemmän eli 100 prosentin erityiskorvausluokan 5 euron ostokertakohtainen omavastuu poistuu sekin, mutta tilalle tulee 3 euron suuruinen lääkekohtainen omavastuu. Tähän korvausryhmään kuuluvat lääkkeet kannattaa siksi hankkia apteekista edelleen kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan. Jos apteekista ostettujen korvattujen lääkkeiden omavastuiden yhteissumma ylittää 616,72 euroa vuonna 2006, asiakas maksaa sen jälkeen 1,50 euron lääkekohtaisen maksun korvattavista lääkkeistään. Kela korvaa loput. Lisätietoa lääkevaihdosta, lääkkeiden ajantasaiset hinnat ja vaihtokelpoisten lääkkeiden hintavertailu löytyvät osoitteesta www.apteekit.net. Lisätietoja: Apteekkariliitto, Sirpa Peura, farmaseuttinen johtaja, puh. (09) 2287 1400 tai 050 567 9005
Muutoksia Kelan etuuksiin 2006 Vuosi 2006 tuo tullessaan useita merkittäviä muutoksia sairausvakuutuslakiin. Lääkekorvausjärjestelmä muuttuu ja sairausvakuutuksen rahoitus uudistuu. Yrittäjien sairauspäivärahan omavastuuaika lyhenee ja työterveyshuoltoon tulee parannuksia. Kansaneläkkeisiin ja vammaisetuuksiin tulee 1,1 prosentin indeksikorotus 1.1.2006 alkaen. Lisäksi kansaneläkkeisiin tulee 5 euron tasokorotus syyskuussa. Lapsilisiin, lasten kotihoidon tukeen tai vähimmäispäivärahoihin vuosi 2006 ei tuo korotuksia. Myös opintotuki säilyy ennallaan. Lääkekorvausjärjestelmä muuttuu 1.1.2006 Kela korvaa lääkärin sairauden hoitoon määräämiä lääkkeitä. Yleensä lääkekorvauksen saa jo apteekissa lääkeoston yhteydessä esittämällä Kela-kortin. Korvausta maksetaan sellaisista lääkkeistä, kliinisistä ravintovalmisteista ja perusvoiteista, joille sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva lääkkeiden hintalautakunta on vahvistanut korvattavuuden ja kohtuullisen tukkuhinnan. Vuoden 2006 alusta alkaen lääkekorvaus lasketaan prosentteina suoraan lääkkeen hinnasta. Ostokertakohtaiset kiinteät omavastuut poistuvat. Lääkekorvauksia maksetaan edelleen kolmessa eri korvausryhmässä: peruskorvaus, alempi erityiskorvaus ja ylempi erityiskorvaus. Tällä hetkellä peruskorvaus on 50 prosenttia kustannuksista, jotka ylittävät 10 euron omavastuun ostokertaa kohden. 1.1.2006 alkaen peruskorvaus on 42 prosenttia lääkkeen hinnasta ja nykyinen 10 euron ostokertakohtainen omavastuu poistuu. Esimerkiksi 20 euron hintainen peruskorvattava lääke maksaa nyt potilaalle 15 euroa, mutta uudessa järjestelmässä potilas maksaa lääkkeestä 11,60 euroa. Potilaan saama lääkekorvaus nousee näin 5 eurosta 8,40 euroon. Erityiskorvausta maksetaan tietyissä sairauksissa, jotka on määritelty valtioneuvoston asetuksessa. Oikeutta erityiskorvaukseen on haettava Kelasta erikseen. Erityiskorvausoikeuden saaminen riippuu sairauden pitkäaikaisuudesta ja vaikeusasteesta. Tällä hetkellä alempi erityiskorvaus on 75 % kustannuksista, jotka ylittävät 5 euron omavastuun ostokertaa kohden. 1.1.2006 alkaen alempi erityiskorvaus on 72 prosenttia ja nykyinen 5 euron ostokertakohtainen omavastuu poistuu. Sairauksia, jotka kuuluvat tähän alempaan erityiskorvausryhmään ovat mm. astma sekä krooninen verenpainetauti ja sepelvaltimotauti. Ylempi erityiskorvaus on tällä hetkellä 100 % kustannuksista, jotka ylittävät 5 euron omavastuun ostokertaa kohden. 1.1.2006 alkaen ylempi erityiskorvaus on 100 prosenttia 3 euron lääkekohtaisen omavastuun ylittävältä osalta. Lääkekohtainen omavastuuosuus peritään samalla kertaa ostetusta, enintään kolmen kuukauden hoitoaikaa vastaavasta valmistemäärästä. Ylemmän erityiskorvausluokan 5 euron ostokertakohtainen omavastuu poistuu. Tähän ylempään erityiskorvausryhmään kuuluvat mm. diabetes, epilepsia, syöpäsairaudet sekä vaikeat mielenterveyden häiriöt. Lisätietoja lääkkeiden hinnoista, korvausprosenteista sekä erityiskorvattavuuden kriteereistä eri sairauksissa saat Kelan Internet-sivuilta Lääkehaku-palvelusta. Lääkehaku sijaitsee Kun sairastat -sivuilla ja se avataan päivitettynä viikolla 1. http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/020402123907EH?openDocument Lisätietoa lääkekorvauksista saat myös tuoreesta "Lääkkeiden korvaukset muuttuvat 1.1.2006" -esitteestä, joka on julkaistu Kelan Internet-sivuilla. Esite tulee jakeluun Kelan toimistoissa ja apteekeissa tammikuun puolivälissä. http://www.kela.fi/in/internet/liite.nsf/alias/kelainfo_laake/$File/laakkeet_verkko.pdf?OpenElement Lisäkorvaus suurista lääkekuluista Asiakkaalla on oikeus lisäkorvaukseen, jos lääkkeistä, kliinisistä ravintovalmisteista ja perusvoiteista maksetut omavastuuosuudet ylittävät 616,72 euroa vuonna 2006. Lisäkorvaus on 100 prosenttia lääkekohtaisen 1,50 euron omavastuun ylittävältä osalta. Lääkekohtainen omavastuuosuus peritään jokaisesta lääkkeestä, josta maksetaan lisäkorvausta. Se peritään samalla kertaa ostetusta, enintään kolmen kuukauden hoitoaikaa vastaavasta valmistemäärästä. Vuonna 2005 lääkekustannusten vuotuinen omavastuu on 606,95 euroa. Tänä vuonna maksetuista lääkekustannusten omavastuista voi hakea lisäkorvausta vielä kesäkuun 2006 loppuun saakka. Lääkkeiden annosjakelun korvauksista kokeilu Vuonna 2006 alkaa kolmivuotinen kokeilu, jossa yli 75-vuotiaalle henkilölle korvataan osa apteekin perimästä annosjakelupalkkiosta. Korvauksen edellytyksenä on, että asiakas käyttää vähintään kuutta korvattavaa lääkettä ja asiakkaan lääkitys on tarkistettu. Korvaus on 42 % annosjakelupalkkiosta. Jos yhden viikon hoitoaikaa vastaavien lääkkeiden jakelusta perittävä palkkio on suurempi kuin 2 euroa, korvaus suoritetaan 2 euron suuruisen palkkion määrästä. Koko tiedote kaikista muutoksista on luettavissa myös Kelan Internet-sivuilla http://www.kela.fi/tiedotus
FM Marju Väkiparran väitöskirja
Uudenlainen keinoluu laajoihin
luuvaurioihin Väittelijän yhteystiedot: (02) 333 8848, 050 547 5546, marju.vakiparta@utu.fi
LL Tero Heikkisen kirurgian, ortopedian ja traumatologian alan väitöskirja Lonkkamurtumien hoito Suomessa, Iso-Britanniassa ja Ruotsissa Vanhusten reisiluun yläosan murtumien, arkikielessä lonkkamurtumien, hoito on ollut kiistanalaista vuosikymmeniä. Vanhusväestön määrän ja lonkkamurtumien ilmaantuvuuden kasvaessa on kiinnitettävä huomiota lonkkamurtumien hoidon kehittämiseen varsinkin kun lonkkamurtumat aiheuttavat huomattavaa toimintakyvyn alenemista, laitospaikkojen tarvetta ja kuolleisuutta sekä suuret kustannukset yhteiskunnalle. Tutkimuksessa verrattiin kahden käytetyimmän reisiluun kaulan alueen murtumien hoitomenetelmän, luunsisäisen kiinnityksen ja puolitekonivelen etuja eri ikäryhmissä potilailla, joita oli hoidettu Suomessa ja Ruotsissa. Tieto hoitomenetelmien sopivuudesta eri ikäryhmille on aiemmin ollut vähäistä. Luunsisäinen kiinnitys johti pienempään kuolleisuuteen 55–75-vuotiailla suuremman uusintaleikkausriskin hinnalla. 76–80-vuotiailla luunsisäinen kiinnitys tuotti paremman toiminnallisen lopputuloksen, mutta vanhemmissa ikäryhmissä puolitekonivel tuotti yhtä hyvät tulokset. Suomalaisia ja isobritannialaisia lonkkamurtumapotilaita ja heidän saamaansa hoitoa vertaavassa tutkimuksessa todettiin suomalaispotilaiden olevan nuorempia, asuvan useammin laitoksissa ja potilaista isompi osa oli miehiä. Leikkausmenetelmien valinnoissa oli suuria eroja maiden välillä. Iso-Britanniassa suurempi osa potilaista palasi asumaan omiin koteihinsa, mutta reisiluun sarvennoisen alueen murtumapotilaiden kuolleisuus oli suurempi kuin Suomessa. Viidessä suomalaisessa keskussairaalassa ja yhdessä yliopistosairaalassa saadun lonkkamurtumahoidon tuloksia vertailevassa tutkimuksessa sairaaloiden väliset tulokset olivat varsin yhteneviä. Hiuksenhienoja eroja havaittiin kuitenkin parin sairaalan osalta kuolleisuudessa ja leikkauksen jälkeisessä toimintakyvyssä. Tutkimus ei kuitenkaan löytänyt yksittäisiä eroja selittäviä tekijöitä sairaaloiden käyttämissä hoitomenetelmissä. Erimittaisia seuranta-aikoja vertailevassa tutkimuksessa neljän kuukauden seuranta-ajan todettiin olevan riittävä toiminnallista lopputulosta tarkasteleville lonkkamurtumatutkimuksille. Lisäksi tarkasteltiin yhteiseurooppalaisen lonkkamurtumatutkimushankkeen kehittämää tutkimusmenetelmää ja todettiin se käyttökelpoiseksi lonkkamurtumatutkimuksien ja -rekisterien pohjaksi.
Lääkekorvausjärjestelmästä irtisanotut valmisteet 1.1.2006 Lääkkeiden hintalautakunnan tiedote vuoden 2006 alusta lääkekorvausjärjestelmästä irtisanotuista lääkkeistä löytyy täältä.
Hintaleikkaukset vaarantavat jo lääkkeiden saatavuuden Suomi vieraassa seurassa Lääkkeiden tukkuhintaindeksit (PDF)
Ammatti vaikuttaa nivelrikon todennäköisyyteen Suurimmassa polven, lonkan tai käden nivelrikon vaarassa
ovat siivousalalla ja vaateteollisuudessa työskentelevät naiset. Ranskassa
tehdyssä tutkimuksessa oli mukana 2842 henkilöä, jotka olivat hakeutuneet
lääkäriin polven, käden tai lonkan nivelrikon takia. Potilaat olivat keskimäärin
62-vuotiaita ja heidän oireensa olivat jatkuneet yli neljä vuotta.
Naissiivoojien nivelrikkoriski oli yli kuusinkertainen ja vaateteollisuudessa
työskentelevien naisten viisinkertainen verrattuna koko työväestöön.
Miespuolisilla muurareilla, muilla rakennustyöntekijöillä ja maanviljelijöillä
riski oli kolminkertainen. Siivoojilla ja maanviljelijöillä oireilivat niin
polvet, lonkka kuin kädetkin. Vaateteollisuuden naisilla kovimmalle koetukselle
joutuivat kädet. Uutispalvelu Duodecim (*)
Kansallisen Tuki- ja liikuntaelinohjelman tavoite: Sairauksen ja vammojen
ehkäisyä tehostettava Tuki- ja liikuntaelinten (tule-) sairaudet ja -vammat aiheuttavat enemmän kipua, toimintakyvyn alenemista ja työkyvyttömyyttä kuin mikään muu tauti- tai vammaryhmä. Yli miljoona suomalaista kärsii näistä vaivoista ainakin satunnaisesti. Tuki- ja liikuntaelinvaivojen vähentäminen tulisi olla koko yhteiskunnan asia. Tuki- ja liikuntaelinvaivat muodostavat yli 200 diagnoosin ryppään. Sairauden tai -vamman syynä voivat olla elämäntavat, perimä tai tapaturma. Käytännössä tämän merkittävän kansanterveydellisen ongelman hoitoa ovat muun muassa ortopedin tekemä polvileikkaus tai kaupunkien katujen hiekoitus. Ongelman laaja-alaisuuden vuoksi Suomen Tule ry:n puheenjohtaja, professori Pär Slätis katsoo, että seuraavan maan hallitusohjelman on tuettava Kansallisen tuki- ja liikuntaelinohjelman toteuttamista. Suomen Tule ry:n tieteellinen neuvottelukunta katsoo lisäksi, että valtion kansanterveysneuvottelukunnan asemaa on kohennettava ja sen asiantuntemusta on lisättävä tule-sairauksien ja -vammojen hyväksi tehtävässä työssä. Asiantuntijat ja järjestöjen edustajat sopivat tänään Helsingissä pidetyssä seminaarissa yhteisestä julistuksesta tule-sairauksien ja -vammojen vähentämiseksi. Julistus perustuu tutkijoiden, terveydenhuollon ammattilaisten, palvelujen tuottajien, järjestöjen ja elinkeinoelämän edustajien yhteisesti työstettyyn näkemykseen. Ohjelmajulistuksen lisäksi Suomen Tule ry julkaisee kolme pokkaria: Asiantuntijat äänessä (Kansallisen tule-ohjelman perusteet 1/2005 ISBN 952-99653-0-3) Kansalaiset äänessä (Kansallisen tuki- ja liikuntaelinohjelman perusteet 2/2005 ISBN 952-99653) sekä Kansallinen tuki- ja liikuntaelinohjelma lähtökuopissaan (Kansallisen tule-ohjelman perusteet 3/2005 ISBN952-99653-2-X). Suomen tuki- ja liikuntaelinliitto - Suomen Tule ry käynnisti Raha-automaattiyhdistyksen tuella Kansallisen tuki- ja liikuntaelinohjelman keväällä 2005. Sen tavoitteena on nostaa tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja -vammojen vähentäminen yhdeksi keskeiseksi yhteiskunnalliseksi vaikuttamisalueeksi. Kansallinen tule-ohjelma käynnistyi mittavalla tiedonkeruulla. Kansallisen Tule-ohjelman viisi painoaluetta ovat: Liikunta eri ikäryhmissä, lasten ja nuorten elämäntavat erityisesti kouluissa, potilaan oikeudet osallistua oman hoitonsa päätöksentekoon, hoitoon ja kuntoutukseen ohjaus, hoitoketjut. Vuonna 2006 keskitytään liikunnan merkitykseen eri ikäryhmissä sekä lasten ja nuorten elämäntapoihin erityisesti kouluissa. Lisätietoja Tule-ohjelmasta ja torstain julistuksesta antaa Suomen Tule ry:n pääsihteeri Kaarina Laine-Häikiö, p. 0400 429793. kaarina.laine-haikio@suomentule.fi
HLL Miia Heleniuksen suu- ja leukakirurgian alaan kuuluva
väitös
Menetelmät: Tutkimukseen osallistui 85 reumapotilasta (25 nivelreuma-, 19
sekamuotoista sidekudosreuma-, 20 selkärankareuma- ja 22 spondyloartropatia
potilasta) ja 85 tervettä kontrollihenkilöä. Kaikkien potilaiden ja
kontrollien suu- ja leukanivelet tutkittiin kliinisesti, sekä
Terveydenhuoltoon joustavuutta ja tasa-arvoisuutta myös tulevaisuudessa Meneillään oleva keskustelu kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta on jäänyt kuntien yhdistelyä koskevien laatikkoleikkien varaan. Tärkeä lähtökohta koko uudistukselle oli riittävien terveyspalvelujen järjestäminen, mutta näiden ongelmien ratkaisumallit ovat jääneet yllättävän vähäiselle pohdinnalle. Näin arvioi Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtanen puhuessaan perjantaina Kirurgian edistämissäätiön seminaarissa Helsingissä. Väestön terveyserot ovat maan eri osien välillä suuret ja tulevat edelleen kasvamaan. Rautavaaran ja Puolangan kaltaiset Savon ja Kainuun kunnat ovat sairastavuudeltaan yhä etäämpänä maan keskiarvosta. Kärkitilaa pitävät hyvin koulutetut, ikärakenteeltaan nuoret kunnat, kuten Espoo ja Oulunsalo. ”Pelkät kuntien yhdistymiset tai yhteistyömallit eivät riitä vähentämään terveydenhuollon kärjistyviä ongelmia”, katsoi Huuhtanen. ”Kyse ei ole niinkään tarvittavan rahoituksen määrästä, vaan sen oikeudenmukaisesta jakautumisesta tarpeen mukaan ja palvelujen tuottamisesta nykyistä edullisemmin niiden laadusta kuitenkaan tinkimättä. Kansalaisille tulisi tarjota paitsi riittäviä palveluja myös nykyistä paremmat mahdollisuudet valita hoitopaikkansa.” ”Terveyspalvelujen mitoitus ja rahoitus sälytettiin kymmenisen vuotta sitten kuntien tehtäväksi. Normien puuttuessa yksien ohjasten sijaan saatiin satoja erilaisia toimintatapoja. Ratkaisu voisi olla osittainen paluu entiseen, eli tarvitsemme lujan keskusjohdon ja sille paikalliset olosuhteet tuntevan alue- ja piiriorganisaation.” ”Palvelujen tarjonnassa tulisi tuotanto pitää tiukasti erillään niiden tilaajasta, jonka tulisi olla riittävän suuri suhteessa tuottajiin. Julkinen ja yksityinen palvelutuotanto sekä kolmas sektori tulisi asettaa samalle lähtöviivalle. Kilpailutus vaatii erityisosaamista, mikä edellyttää keskitettyä koordinaatiota”, katsoi Huuhtanen. Kela on ehdottanut, että kuntien tulisi edelleen vastata väestönsä terveyspalvelujen rahoituksesta yhdessä valtiolta tulevan tasaavan tuen kanssa. Sen sijaan kunnat tulisi vapauttaa palvelujen järjestämisvelvoitteesta, ja kansallinen keskusjohtoinen organisaatio ottaisi huolehtiakseen tästä. Huippuosaamista edellyttävät palvelut tulee keskittää yhteen tai muutamaan keskukseen. Erikoissairaanhoidon tarjonnasta vastaisivat nykyisiä keskussairaaloita muistuttavat tuotantoyksiköt, ja piiritaso huolehtisi peruspalveluista sekä ehkäisevästä terveydenhuollosta. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon välinen raja-aita voitaisiin tässä yhteydessä poistaa ainakin hoivapalvelujen osalta. Lisätietoja Kelan tutkimusosaston verkkosivuilta: www.kela.fi/tutkimus Kelan malli terveyspalvelujen järjestämiseksi Pääjohtaja Jorma Huuhtasen esitys Kirurgian edistämissäätiön seminaarissa Helsingissä 28.10.2005. (pdf 257 kt)
Terveysvakuutus. Uusi malli Suomen terveydenhuoltojärjestelmän
kehittämiseksi.
Terveyspuntari: Kelan sairastavuusindeksi kertoo kuntien terveystilanteen
Uusi menetelmä avuksi työkyvyttömyyseläkkeiden ratkaisemiseen Englannin mallin mukaisesta henkilökohtaisen toimintakyvyn arvioinnista voidaan kehittää käyttökelpoinen lisämenetelmä työkyvyttömyyden arviointiin Suomessa. Kelan ja kolmen työeläkelaitoksen puoli vuotta kestäneessä kokeilussa suurin osa lääkäreistä sai menetelmään sisältyvästä lomakkeesta uutta tai selventävää tietoa ongelmallisten työkyvyttömyyseläkehakemusten ratkaisemisessa. Valtaosa kokeiluun osallistuneista lääkäreistä oli sitä mieltä, että uusi arviointimenetelmä toi olennaista uutta tietoa eläkkeenhakijan toimintakyvystä tai vähintäänkin selvensi asiapapereissa olevaa tietoa. Vakuutuslääkärit päätyivätkin pitämään työkyvyttöminä runsasta kolmannesta noin sadasta kokeiluun osallistuneesta eläkkeenhakijasta, joita he alustavasti olisivat pitäneet työkykyisinä. Yli puolet eläkkeenhakijoista piti menetelmää tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Kokeilun johtoryhmä suosittaa, että Kela ja keskeiset työeläkelaitokset ryhtyvät valmisteluihin menetelmän ottamiseksi käyttöön sosiaalivakuutuksessa. Johtoryhmän puheenjohtaja Kelan ylilääkäri, professori Antti Huunan-Seppälä esittää, että arviointimenetelmän kehittämistä jatketaan ja se otetaan käyttöön jo ensi vuonna ongelmallisissa työkyvyttömyyseläkeratkaisuissa: - Syksyn aikana jatketaan suunnittelua ja tehdään päätöksiä. Uusi menetelmä edellyttää lisäkoulutusta sekä asiakkaita tutkiville lääkäreille että vakuutuslääkäreille. Kokemusten karttuessa täytyy miettiä menetelmän käytön varhentamista, jotta toimintakykyä päästäisiin arvioimaan ennen kuin ongelmat pitkittyvät. Kokeilun taustalla oli Kelan valtuutettujen toimeksianto selvittää työkyvyttömyyseläkeratkaisuihin liittyviä ongelmia. Kelan asiantuntijat ehdottivat, että Suomessa kokeiltaisiin Isossa-Britanniassa kehitettyä ja siellä jo 10 vuotta käytettyä henkilökohtaisen toimintakyvyn arviointimenetelmää (Personal Capability Assessment, PCA). Vuoden 2003 syyskuussa Kelan, Ilmarisen, Kuntien eläkevakuutuksen ja Varman johtavat vakuutuslääketieteelliset asiantuntijat perustivat työryhmän valmistelemaan ja toteuttamaan kokeilua. Käytännön asiakaskokeilu alkoi viime syksynä ja päättyi tämän vuoden maaliskuussa. Kokeilussa sovellettiin englantilaista PCA-menetelmää nykyisen työkyvyn arvioinnin lisänä. Menetelmän käyttöön koulutettiin kuusi kuntoutus- ja eläkelaitosten lääkäriä toimintakyvyn arvioijiksi (=arvioiva lääkäri) sekä kuusi eläkelaitosten vakuutuslääkäriä eläkepäätösten tekijöiksi. Kokeiluun kutsuttiin kaikkiaan 172 työkyvyttömyyseläkkeen hakijaa, joista kaikille vakuutuslääkäri olisi alustavan arvion mukaan ehdottanut hylkäävää eläkepäätöstä. Kutsutuista 107 osallistui kokeiluun. Eläkkeenhakija täytti kotona toimintakykyä koskevan kyselylomakkeen, jonka jälkeen hänet ohjattiin kuntoutuslaitokseen toimintakyvyn arviointiin. Arvioiva lääkäri täytti tutkimuksen yhteydessä samanlaisen lomakkeen kuin hakija. Lopuksi arvioiva lääkäri antoi eläkkeenhakijalle suullisen palautteen hänen toimintakyvystään ja erityisesti niistä asioista, joissa lääkärin arvio poikkesi hakijan omasta näkemyksestä. Tämä menettely parantaa järjestelmän läpinäkyvyyttä ja saattaa myös auttaa eläkkeenhakijaa hyväksymään paremmin hylkäävän päätöksen. Lopullisen ehdotuksen eläkepäätöksestä teki vakuutuslääkäri, joka vertaili sekä hakijan että arvioivan lääkärin täyttämiä lomakkeita. Vakuutuslääkärin hylkäävä ennakkoarvio muuttui myönnöksi 40 eläkkeenhakijalle. Lomake oli helppo täyttää, sillä vain 7 % eläkkeenhakijoista kertoi lääkärille tarvinneensa siinä apua. Lääkärit arvioivat, että runsas puolet lomakkeista oli täytetty hyvin, kolmasosassa oli vähäisiä puutteita ja 8 % oli puutteellisia. Puutteista suurin osa johtui siitä, etteivät kysymykset olleet hakijan kannalta merkityksellisiä. Lisätietoja: Julkaisu: Lauri Virran esitys julkistamistilaisuudessa. (Pdf 98 kt)
OECD-maiden terveysmenot hipovat 9
prosenttia bruttokansantuotteesta Valtaosa terveysmenoista katetaan julkisin varoin kaikissa muissa OECD-maissa paitsi Yhdysvalloissa, Meksikossa ja Etelä-Koreassa. Julkisten terveysmenojen osuus oli 72 prosenttia vuonna 2003. Vuodesta 1990 julkisesti rahoitettujen terveyspalveluiden osuus on pienentynyt muun muassa Unkarissa, Puolassa, Ruotsissa, Suomessa, Espanjassa ja Alankomaissa. Toisaalta juuri Yhdysvalloissa, Meksikossa ja Etelä-Koreassa julkisen rahoituksen osuus on kasvanut, vaikka se jääkin edelleen OECD-maiden keskiarvon alapuolelle. Tupakointi vähenee, lihavuus lisääntyy Tupakointi on vähentynyt monissa OECD-maissa merkittävästi. Tupakka on kuitenkin edelleen tärkein ennenaikaisen kuoleman syy. Alle 20 prosenttia aikuisista tupakoi päivittäin Australiassa, Kanadassa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa, kun vastaava osuus oli 1970-luvun lopulla yli 33 prosenttia. Eniten tupakoivia on Kreikassa, Unkarissa ja Luxemburgissa, joissa useampi kuin yksi kolmesta aikuisesta tupakoi päivittäin. Lasten ja aikuisten ylipainosta ja lihavuudesta on tullut
nopeasti merkittävä kansanterveysongelma monissa OECD-maissa. Yli puolet
aikuisista on joko ylipainoisia tai lihavia muun muassa Yhdysvalloissa,
Isossa-Britanniassa, Australiassa, Slovakiassa, Kreikassa, Unkarissa ja Tŝekissä.
Lihavuus on tunnettu monien terveysongelmien riskitekijä. Lihavuuden toteamisen
ja sen terveysvaikutusten havaitsemisen välillä on usean vuoden viive.
Lihavuuden yleistyminen useimmissa OECD-maissa viimeisen parinkymmenen vuoden
aikana lisää terveydenhuoltomenoja tulevaisuudessa.
LL Kari Puolakan väitös Nivelreumapotilaan varhaiseen hoitoon kannattaa panostaa Nivelreumapotilas säilyttää työkykynsä pidempään, jos hän saa tehokasta hoitoa jo sairautensa varhaisessa vaiheessa, osoittaa Helsingin yliopistossa 21.10. tarkastettava väitöstutkimus. LL Kari Puolakka selvitti väitöstutkimuksessaan työkyvyttömyyspäivien kertymistä 162 työikäisellä, nivelreumaan juuri sairastuneella henkilöllä. Tutkimukseen osallistuneet arvottiin kahteen hoitoryhmään: toisessa ryhmässä oleville annettiin perinteinen yhden reumalääkkeen hoito kahden vuoden ajan ja toisessa ryhmässä olevat taas saivat alusta saakka kolmen reumalääkkeen yhdistelmähoidon. Kahden vuoden kuluttua kaikkia potilaita voitiin hoitaa reumalääkeyhdistelmällä, jos tilanteen katsottiin sitä edellyttävän. Potilaita seurattiin viiden vuoden ajan, ja tiedot työkyvyttömyyspäivistä, mukaan lukien sekä sairauslomat että nivelreuman aiheuttamat työkyvyttömyyseläkkeet, koottiin Kansaneläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen rekistereistä. Tutkimus osoitti ensimmäistä kertaa maailmassa, että nivelreuman tehokkaalla hoidolla voidaan edistää potilaiden työkyvyn säilymistä: nivelreuman varhaisella hoitotuloksella oli ratkaiseva merkitys ennusteen kannalta. Kaikki potilaat, jotka oli hoidettu oireettomiksi kuuden kuukauden kuluessa, pysyivät työkykyisinä koko viiden vuoden seurannan ajan, kun taas yli puolet niistä potilaista, joilla hoitovaste oli heikko, joutui nivelreuman takia pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle. Työpanosta menetettiin keskimäärin 7 200 euron edestä vuotta kohti, ja menetys kohdistui 75 prosenttiin potilaista. Suurinta menetys oli ensimmäisen vuoden aikana, jolloin se aiheutui lähes kokonaan sairauslomista. Myöhemmin työpanoksen menetys johtui enimmäkseen työkyvyttömyyseläkkeistä. Yhdistelmähoitoa saaneille kertyi merkitsevästi vähemmän työkyvyttömyyspäiviä kuin perinteistä hoitoa saaneille. Pysyvälle reumaeläkkeelle joutui 40 potilasta, heistä yli puolet jo ensimmäisen vuoden aikana hoidon aloittamisesta. Työkyvyttömyyden riskitekijöitä olivat ikä, vähäinen koulutus ja huono toimintakyky sekä nivelreuman vaikeusaste lähtötilanteessa. Hyvä hoitotulos säästi keskimäärin 70 000 euroa viidessä vuodessa huonoon hoitotulokseen verrattuna. Yhden vuoden työkyvyttömyyden keskimääräinen hinta oli noin 30 000 euroa. Tutkimuksessa käytettiin perinteisiä reumalääkkeitä, jotka ovat hinnaltaan hyvin edullisia verrattuna uusiin, niin sanottuihin biologisiin lääkkeisiin. Uusia lääkkeitä käytettäessä vuoden lääkehoito maksaa 7 000 - 18 000 euroa. Näinkin kalliit hoidot voivat kuitenkin väittelijän mukaan olla perusteltuja, jos potilaan työkyky niiden avulla säilyy. "Biologisia lääkkeitä tulisi harkita käytettäväksi jo ensimmäisen hoitovuoden aikana, jos perinteisillä reumalääkkeillä annetusta yhdistelmähoidosta ei ole riittävästi apua, vaan uhkana on työkyvyn menetys", Puolakka sanoo. Väittelijän yhteystiedot: Puh. 040 8354 734, sähköposti: kari.puolakka@fimnet.fi
Oikeusministeriö (OM): Oikeusapuohjaus on käynnistynyt Onko sinulla jokin oikeudellinen ongelma, johon etsit ratkaisua? Mihin tahoon asian hoitamiseksi kannattaa ensin olla yhteydessä? Kuinka kiire asialla on? Mistä saa oikeudellista apua ja mitä se maksaa? Oikeudellinen puhelinpalvelu on alkanut ja jatkuu vuoden 2006 loppuun saakka. Puhelinpalvelussa ei anneta vastauksia oikeudellisiin ongelmiin, vaan ohjataan kysyjää eteenpäin asian selvittämisessä. Puhelimeen vastaavat oikeusaputoimistojen kokeneet sihteerit. Kokeilulla pyritään siihen, että ihmiset löytävät apua oikeudellisiin ongelmiinsa ajoissa - ennen kuin ne kehittyvät vaikeiksi hallita. Neuvojan kanssa voi pohtia, onko syytä kääntyä lakimiehen puoleen vai voiko jokin viranomainen tai muu taho olla avuksi. Puhelimessa kerrotaan, mistä asiasta löytyy lisätietoa ja esimerkiksi sen hoitamista helpottavia lomakkeita. Oikeusapuohjausta antava valtakunnallinen palvelupuhelin on 0100 86200. Numero vastaa maanantaista perjantaihin klo 9.00 - 15.00. Ruotsinkielistä neuvontaa annetaan numerosta 0100 86201 maanantaista perjantaihin klo 9.00 - 12.00. Puhelun hinta on 6 senttiä minuutilta. Lisäksi peritään paikallisverkko- tai matkapuhelinmaksu. Oikeusapuohjausta annetaan myös pohjoissaameksi tiistaisin klo 10 -11 numerosta 010 366 1645. Puhelusta peritään sama hinta kuin muistakin oikeusaputoimistoon soitettavista puheluista. Puhelimessa päivystää aina vähintään kaksi neuvojaa. Ruotsinkielisessä numerossa päivystää yksi neuvoja. Oikeusapuohjausta pohjoissaameksi antaa rajoitettuna aikana yksi neuvoja. Uutta henkilökuntaa kokeilua varten ei ole palkattu, joten puhelinpäivystys hoidetaan muiden töiden ohella. Puhelimeen vastataan 12:sta pääkaupunkiseudun ulkopuolella sijaitsevasta oikeusaputoimistosta. Mukana ovat Forssan, Heinolan, Joensuun, Lappeenrannan, Nilsiän, Pietarsaaren, Savonlinnan, Vaasan ja Varkauden oikeusaputoimistot sekä Joensuunseudun oikeusaputoimiston Ilomantsin sivutoimisto, Kittilän toimiston Enontekiön sivutoimisto sekä Tornion oikeusaputoimiston Pellon sivutoimisto. Myös verkkosivut on avattu Samaan aikaan puhelinpalvelun kanssa on avattu verkkosivut, joille on koottu oikeudellista perustietoa sekä tietoa viranomaisista ja järjestöistä, jotka auttavat oikeudellisissa ongelmissa. Sivut löytyvät osoitteesta www.oikeus.fi/32506.htm , ruotsiksi osoitteesta www.oikeus.fi/32507.htm. Taustaa Tarve oikeusturvan saatavuuden lisäämiseen on tullut esille useissa eri yhteyksissä. Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelma edellyttää oikeusturvan tasapuolista saatavuutta koko maassa jo varhaisessa vaiheessa sekä kunkin asian ratkaisemiseen soveltuvassa joustavassa menettelyssä ja kohtuullisin kustannuksin. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea (Oikeusministeriön komiteamietintö 2003:3) on kiinnittänyt asiaan huomiota ehdottamalla oikeuspalvelukeskusten perustamista. Alkuvaiheen uudistukseksi komitea ehdotti oikeussuojakeinoja koskevan valtakunnallisen puhelinneuvontapalvelun perustamista. Myös esimerkiksi oikeusturva-asiain neuvottelukunta (Oikeusministeriön julkaisut 2003:4 ja 2004:14) on tuonut esiin oikeudellisen neuvonnan kehittämisen tarvetta. Lisätietoja:
TULE-oireiset odottavat liian pitkään hoitoon hakeutumista Järjestöt vaativat: oikea hoito oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa Suomen Osteoporoosiliitto, Suomen Reumaliitto ja Suomen Selkäliitto kantavat huolta tuki- ja liikuntaelinvaivoista kärsivien myöhäisestä hoitoon hakeutumisesta ja viivästyneestä hoidon aloittamisesta. Tule-oireiset odottavat pitkään ennen kuin hakeutuvat hoitoon ilmeni järjestöjen terveyskeskusasiakkaille tekemästä kyselystä. Kyselyyn vastanneiden vaivat kestivät keskimäärin 33 päivää ennen yhteydenottoa terveyskeskukseen. Jos oire oli krooninen, hakeutuminen hoitoon kesti peräti 59 päivää. Kyselyllä haluttiin selvittää puoli vuotta hoitotakuun voimaan astumisen jälkeen tule-oireisten hoitoon pääsyä perusterveyden-huollossa. Hoitotakuun lupaama välitön yhteydensaanti terveyskeskukseen toteutui tähän kartoitukseen osallistuneiden osalta hyvin. Lähes 90 prosenttia vastaajista oli myös saanut ajan lääkärille. Toinen, järjestöjen yhdistysväelle suunnattu kysely osoitti, että tule-sairauden diagnosointi terveyskeskuksissa viivästyy ja on puutteellista. Yhdistyskyselyyn vastanneet korostivat, että varhainen hoidon aloittaminen paitsi estää vaurioiden syntymistä myös säästää hoidon kustannuksia. Pelkän kipulääkkeen sijaan vastaajat toivoivat oireiden syyn selvittelyä ja hoitoa. Tule-sairaat haluavat tulla kuulluksi Tule-sairaudet ja -vammat ovat väestössä yleisin heikentynyttä toimintakykyä ja eniten työstäpoissaoloja aiheuttava sairausryhmä. Ne ovat aikuisväestön yleisin syy pitkään jatkuneeseen kipuun ja yleisin syy kääntyä lääkärin puoleen. Yhdistyskyselyyn vastanneiden mukaan terveydenhuollossa ei ole riittäviä resursseja tuki- ja liikuntaelinsairaiden hoitoon: vastauksista kuvastui pelko sairaiden eriarvoistumisesta. Ongelmaksi osoittautui myös tule-sairauksien huono tuntemus terveyskeskuksissa sekä se, että tule-oireista kärsiviin ei aina suhtauduta vakavasti. Tule-sairauksien hoidon ongelmallisuutta halutaan kuntatasolla tuoda esille 11. lokakuuta. Silloin Suomen Osteoporoosiliiton, Suomen Reumaliiton ja Suomen Selkäliiton jäsenkenttä tapaa päättäjiä 80 paikkakunnalla keskustellakseen tuki- ja liikuntaelinsairaiden oikeudesta hoitoon. Liitot haluavat Tules-toimintapäivällä kiinnittää huomiota tule-vaivoista kärsivien oikeaan hoitoon oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Seuraavana päivänä käynnistyy Kansainvälisen tules-vuosikymmenen toimintaviikko. Silloin 120 terveyskeskuksessa ympäri maan saa tietoa nivelrikosta, osteoporoosista, selän hoidosta ja paikallisyhdistysten toiminnasta. Tules-toimintaviikko jatkuu 20. lokakuuta saakka. Lisätietoa löytyy osoitteesta www.tules-vuosikymmen.org. Suomen Osteoporoosiliitto, Suomen Reumaliitto ja Suomen Selkäliitto kartoittivat tule-vaivoista kärsivien kokemuksia hoitoon pääsystä syyskuussa kahden viikon ajan 32 ter-veyskeskuksessa. Kyselyyn osallistui 136 henkilöä. Yhdistyskyselyyn vastasi 699 henkilöä 44 osteoporoosi-, reuma- ja selkäyhdistyksestä. Lisätietoja: projektipäällikkö Jaana Hirvonen, Kansainvälinen tules-vuosikymmen -hanke, co Suomen Reumaliitto ry., puh. (09) 4761 5601, 0400 760 054, jaana.hirvonen@reumaliitto.fi
Järjestöt kantelivat oikeusasiamiehelle Kelan
kuntoutuspäätöksistä Lisätietoja:
LL Ville-Valtteri Välimäen ortopedian ja traumatologian alaan kuuluvassa väitöskirja: Biomateriaalit ja kudosteknologia luunsiirteiden
korvaamisessa Yhteystiedot: Turun yliopiston viestintä,
viestinta@utu.fi, (02) 333 5909,
www.utu.fi/viestinta
Aspiriini voi auttaa Vioxxin takaisin hyllyille Kiistellyn kipulääkkeen Vioxxin ja muiden COX-2-ryhmän lääkkeiden haittavaikutuksilta voidaan välttyä, jos niihin yhdistetään pieni määrä aspiriinia. Näin todetaan Cell Metabolism -lehdessä julkaistussa amerikkalaistutkimuksessa. Lääkeyhtiö Merck poisti viime vuonna nivelrikon ja nivelreuman sekä akuutin kivun hoitoon tarkoitetun Vioxxin markkinoilta maailmanlaajuisesti. Yhtiö päätti asiasta, kun lääkkeen havaittiin tutkimuksissa lisäävän sydän- ja aivoinfarktien vaaraa. Myös muiden COX-2-ryhmän lääkkeiden todettiiin lisäävän sydänkohtausten vaaraa. COX-2-lääkkeet ja muut NSAID-ryhmän lääkkeet, joihin kuuluvat myös aspiriini ja ibuprofeiini, vähentävät kipua ja tulehdusta estämällä syklo-oksigenaasientsyymien toiminnan. Nämä entsyymit tuottavat normaalisti veren hyytymiseen vaikuttavia prostaglandiineja, kuten prostasykliinia ja tromboksaania. Tutkijoiden mukaan COX-2-lääkkeiden haittavaikutusten syynä on se, että ne pienentävät prostasykliinipitoisuuksia mutta eivät vaikuta tromboksaanipitoisuuksiin. Prostasykliini pitää suonet avoimina ja estää hyytymiä, kun taas tromboksaani edesauttaa hyytymien syntyä ja supistaa suonia. Aspiriini kuitenkin laskee myös tromboksaanipitoisuuksia. Näin yhdistämällä aspiriini COX-2-lääkkeisiin voitaisiin välttyä tromboksaanin haittavaikutuksilta. Tutkimukset ovat vielä alussa, ja kokeita on tehty vasta hiirillä. Lähde: BBC
Suomen Nivelyhdistyksen jäsenkyselyn pohjalta lähtenyt luentosarja Hoida oikein nivelrikko sai runsaasti julkisuutta tiedotusvälineissä. Yli 4.000 kuulijaa vetäneet viiden paikkakunnan tilaisuudet huomioitiin sekä paikallisissa että valtakunnallisissa tiedotusvälineissä laajasti. Keskeiset esille tuodut asiat olivat nivelrikkoisen ongelmien (erityisesti kivun) vähättely, puutteellinen lääkitys ja näistä johtuvat ongelmat mm. työssä ja perhesuhteissa. Kaikesta tästä seuraa hyvin merkittävälle joukolle masennusta. Lue lisää aiheesta täältä.
Pitkät päivystykset huonontavat sairaalalääkäreiden toimintakykyä Sairaalalääkäreiden pitkät päivystysvuorot saattavat lisätä työssä tapahtuvia virheitä, sillä hyvinkin pitkiksi venyvät työviikot huonontavat lääkäreiden havainto- ja toimintakykyä. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan pitkän työrupeaman vaikutukset ovat verrattavissa 0,5 promillen humalatilaan. Erikoistumassa olevat sairaalalääkärit tekevät usein jopa 80-90 tunnin työviikkoja. JAMA-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa 34:ää sairaalalääkäriä testattiin neljään otteeseen: neljän viikon kevyen työjakson viimeisellä viikolla, kevyen jakson ja muutaman drinkin jälkeen sekä rankan työrupeaman viimeisellä viikolla sekä rankan jakson päälle nautitun drinkkiä muistuttavan lumejuoman jälkeen. Testeissä mitattiin mm. reaktionopeutta, huomiokykyä ja valppautta. Kevyet työviikot olivat keskimäärin 44:n ja rankat 80-90 työtunnin mittaisia. Tutkijat pitävät huolestuttavana sitä, että vaikka testitulokset olivat selvästi huonompia pitkän kuin lyhyen vuoron jälkeen, lääkärit eivät juurikaan huomanneet toimintakykynsä huonontuneen. Tutkijat suosittavatkin, että sairaalalääkäreitä valistettaisiin pitkien työvuorojen vaikutuksista nykyistä paremmin. Tähänastisten tutkimusten perusteella työvuorojen lyhentämisen hyödyistä ei ole kiistatonta näyttöä. Uutispalvelu Duodecim (*) (JAMA 2005;294:1025-1033) http://jama.ama-assn.org/cgi/content/abstract/294/9/1025
Copyright Duodecim 2004. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa. Kielto koskee materiaalin käyttöä frame-tekniikalla, linkittämällä suoraan tähän tiedostoon sekä kaikkeen muuhun toimintaan mm. cache- ja proxy-tekniikalla. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen muillakin tavoilla kielletään. Tämä koskee myös tulostusta ja tallennusta muuhun kuin yksityiseen käyttöön. |
Suomen Nivelyhdistys ry - PL 1328, 00101 Helsinki - (09) 27 123 12 - toimisto@niveltieto.net |
