Lonkkamurtumat vaarallisia yksinäisille vanhuksille

Lonkkamurtuman saavat yksinäiset vanhukset kuolevat aikaisemmin kuin sosiaalisesti rikkaampaa elämää elävät, vihjaa hiljattain julkaistu yhdysvaltalaistutkimus.

Tulosten perusteella vanhuksen riski kuolla kaksivuotisen seurannan aikana oli viisinkertainen, jos hän ei ollut ollut minkäänlaisessa kontaktissa ystäviinsä kahden murtumaa edeltäneen viikon aikana.

Vähäiset yhteydet perheenjäseniin liittyivät kaksinkertaiseen riskiin kuolla seurannan aikana. Vertailukohtana olivat vanhukset, jotka olivat olleet päivittäin yhteydessä ystäviinsä tai perheeseensä murtumaa edeltäneinä viikkoina.

Tulokset julkaistiin Journal of the American Geriatrics Society -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Journal of the American Geriatrics Society. Online 11.4.2008;doi:10.1111/j.1532-5415.2008.01706.x)

Sivun alkuun

Kipulääkekuolemat tuplaantuneet kymmenessä vuodessa

Voimakkaiden kipulääkkeiden väärinkäyttö on lisääntynyt, kertoo Yle uutiset. Vielä julkaisemattomien oikeuslääketieteen tilastojen mukaan muut kuin heroiinin aiheuttamat opioidikuolemat ovat kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Kipulääkkeissä käytettyjä opioideja ovat kodeiini, tramadoli ja oksikodoni.

Lääkkeiden väärinkäytön seurauksena kuolleet ovat useimmiten nuoria aikuisia.

Mediuutiset

Sivun alkuun

Pikatesti ei ratkaise MRSA-ongelmaa

Brittitutkimuksen mukaan MRSA-sairaalabakteerin pikatestit eivät ole käytännössä sen kummempia kuin tavalliset testit. Pikatestin tulokset saadaan noin vuorokauden nopeammin, mikä vähentää hieman potilaiden tarpeettomia eristämisiä. Testit kuitenkin tunnistavat suurin piirtein yhtä hyvin sairaalaan tulevat MRSA:n kantajat ja ovat samanarvoisia uusien sairaalatartuntojen ehkäisyssä.

Pikatestit ovat noin kolme kertaa tavallista testiä kalliimpia, joten tutkimuksessa havaitut pienet hyödyt eivät todennäköisesti ole hinnan väärtejä, toteavat havainnot tehneet tutkijat. Tutkimukseen osallistui 9 600 sairaalapotilasta, jotka tutkittiin sairaalahoidon alussa joko tavallisella tai pikatestillä.

MRSA on suuri ongelma Britanniassa, missä bakteeri on päässyt leviämään laajalle. Maassa suunnitellaankin kaikkien potilaiden testaamista sairaalaan tulon yhteydessä. Tällä halutaan estää bakteerin leviäminen hoitopaikassa ja muihin sairaaloihin.

MRSA-lyhennelmä tarkoittaa metisilliini-antibiootille vastustuskykyistä Staphylococcus aureus -bakteeria. Antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit aiheuttavat vaikeasti hoidettavia infektioita mm. leikkauspotilaille.

Kansanterveyslaitoksen tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin vuonna 2007 noin 1 300 MRSA-tapausta. Luku on kansainvälisesti alhainen, koska Suomessa bakteerin leviämistä on onnistuttu torjumaan huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi Keski- ja Etelä-Euroopassa tai Yhdysvalloissa. Tartuntojen ehkäisyssä tärkeintä on hyvä käsihygienia ja tartunnan saaneiden varhainen tunnistaminen.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(BMJ Online First 22.4.2008;doi:10.1136/bmj.39525.579063.BE)

Sivun alkuun

Senioriliikuntatutkimus 2008: Sota-ajan lapsista fyysisesti aktiivisia senioreja

Tutkimuksen mukaan 66–79-vuotiaat liikkuvat terveytensä edistämiseksi jopa intensiivisemmin ja monipuolisemmin kuin on yleensä uskottu. Liikunta on tälle, taloudellisestikin hyvinvoivalle ikäryhmälle elämänkaaren aikana vahvistunut elämäntapa, joka otetaan käyttöön myös silloin kun ikää tulee lisää.  Tulokset ennustavat, että mm. isot ikäluokat eivät fyysisen toimintakykynsä vuoksi ole niin ongelmallinen terveydenhuollon näkökulmasta kuin on ennakoitu.

Liikunnallinen aktiivisuus näyttää säilyvän, jopa lisääntyvän iän myötä. Tutkimuksesta selviää, että näillä ihmisillä arki- ja liikunta-aktiivisuus kasautuu, sillä suurin osa kohderyhmästä harrastaa aktiivista liikuntaa monipuolisesti ja intensiivisesti. Valtaosa 66-79-vuotiaista eli 266.000 senioria harrastaa liikuntaa joka päivä. Kokonaan liikuntaa harrastamattomia on vain noin 60.000. Heillä liikkumattomuus johtuu useimmiten terveydellisistä syistä.

Oppimisteoriat toteutuvat liikunnassa

Ne, jotka ovat oppineet liikunnallisen elämäntavan elämänkaarensa aikana ja vahvistaneet sitä sen eri vaiheissa, löytävät kapasiteettia liikkua myös siinä elämänvaiheessa, jolloin liikuntaa tarvitaan toimintakyvyn ja selviytymisen edistämiseen (Konstruktivistisen oppimisteorian muk.). Tässä elämänvaiheessa liikunnalle on aikaa, ja se koetaan virikkeellisesti ja sosiaalisesti tärkeäksi.   

Seniori-ikäiset ”pesevät” nuorempansa varsinkin silloin, kun liikutaan 2-3 kertaa viikossa sillä Kansallisen liikuntatutkimuksen 2005-2006 tulosten mukaan 50-65-vuotiaista 54 prosenttia harrastaa liikuntaa vähintään neljä kertaa viikossa eli jonkin verran vähemmän kuin yli 65-vuotiaat. Tulos kielii siitä, että liikkumisen määrä lisääntyy, kun ihmiset jäävät eläkkeelle.

Tutkimuksen kohderyhmän eli 66–79-vuotiaiden liikunnallisuudesta kertoo liikuntalajien ja harrastusten monipuolisuus. Jopa joka kolmas harrastaa kolmea eri liikuntalajia tai kuntoilumuotoa. He ovat keskimäärin useammin naisia, ikääntyneistä nuorimpia (66–69-vuotiaita) ja suhteellisen hyvin koulutettuja.

Urheiluseuroissa liikuntaa harrastavilla lajirepertuaari on laajempi.  Vaikka seniorikansalaiset harrastavat liikuntaa useammin kuin nuoremmat ikäluokat, on heidän lajivalikoimansa suppeampi.

Nuoruuden sporttilajit sekä kalastus, metsästys ja tanssi suosittuja

Seniorikansalaisten suosituin liikuntamuoto on päivittäinen kävelylenkkeily (393 000). Toiseksi suosituinta on pyöräily (160 000) ja sauvakävely (112 000). Lajivalikoimassa valtalajit, kävely, pyöräily, uinti ja hiihto säilyivät, mutta kohderyhmä on myös löytänyt joitakin ”uusia”, senioreille mieleisiä lajeja.  Liikuntaharrastuksesta tulee iän myötä kiinteä osa vapaa-ajan toimintaa.  

Vapaa-ajan lisääntyessä eläkeikäiset miehet kalastavat, metsästävät ja retkeilevät. Kun taas naiset harrastavat sauvakävelyä, uintia, vesivoimistelua ja kuntosaliharjoittelua useammin kuin miehet. Tansseissa käy jo 20 000 ja golfaamassa käy ikäryhmästä 10 000.

Kuntosaliliikunta on kasvattanut suosiotaan

Vaikka tämä ikäryhmä ei olekaan kuntosalisukupolvea, on 43 500 ikäihmistä ilmoittanut harrastavansa kuntosaliliikuntaa. Monet kuntokeskukset ovat nähneetkin tässä kohderyhmässä asiakaspotentiaalia mm. hyödyntämään päivän hiljaisia aukioloaikoja.

Nyt tutkitun ikäryhmän seuraajille, ns. suurille ikäluokille on mm. kuntosaliliikunta jo tutumpaa. Voidaankin odottaa, että suurten ikäluokkien liikunnan ”osaamispääoma” on nyt tutkittua ikäryhmää ”laajempi”. Se tukee arviota, että suuret ikäluokatkin ovat liikunnallisesta aktiivisia.

Suomessa lähes 600 000 täysi-ikäistä liikunnan aktiivisessa kansalaistoiminnassa

Seniorit liikkuvat pääosin omatoimisesti. Sen lisäksi eri yhdistyksissä liikkuu noin 50 000 senioria. Saman verran liikutaan eläkeläisjärjestöjen liikuntaryhmissä. Hyvällä seuralla on iso merkitys aktiivisessa liikuntaharrastuksessa kaikissa ikäryhmissä.

Ensimmäistä kertaa selvitettiin myös seniorien osallistuminen liikunnan kansalaistoimintaan eli seuratoimintaan muutenkin kuin liikkujana. Noin 40 000 senioria edistää omalla vapaaehtoisella työpanoksellaan liikuntaa ja urheilua kansalaisjärjestöissä. Liikunnan eri yhdistyksissä oli mukana noin 30 000 senioria. Vanhojen kansallisten liikuntatutkimusten pohjalta liitettynä tällä uudella tiedolla, voidaan todeta Suomessa olevan lähes 600 000 täysi-ikäistä ihmistä liikunnan aktiivisessa kansalaistoiminnassa.

Koko tutkimus kaavioineen on luettavissa täältä.

Sivun alkuun

Lääke- ja hammashuollon menot jyrkimmässä kasvussa

Suomen terveydenhuoltomenot olivat Stakesin mukaan 13,6 miljardia euroa vuonna 2006. Jokaista asukasta kohden menot olivat keskimäärin 2 586 euroa.

Suomen terveydenhuoltomenojen suhde bruttokansantuotteeseen on kuitenkin edelleen OECD-maiden keskitason alapuolella.

Terveydenhuoltomenot ovat kasvaneet Suomessa vuodesta 1995 lähtien: eniten ovat kasvaneet lääke- ja hammashuollon menot.

Vuonna 2006 julkisen rahoituksen osuus terveydenhuoltomenoista oli 76 prosenttia. Julkisen rahoituksen osuus menoista on kasvanut vuodesta 2003 lähtien.

Mediuutiset

Sivun alkuun

Voide vai tabletti vanhuksen polven nivelrikkokipuun?

Brittitutkimus vertaili polven nivelrikkokipujen hoidossa ibuprofeenitablettia voiteena annettavaan ibuprofeeniin. Osa tutkimusryhmästä sai itse valita kumpaa käyttää, osalle suositeltiin jompaa kumpaa.

Vuoden seurannassa ei lääkityksen tehossa ollut merkittävää eroa. Suun kautta lääkityksen saaneista useampi vaihtoi lääkityksen toiseen haittavaikutusten vuoksi. Voidetta käyttäneistä puolestaan useampi vaihtoi lääkitystä huonon tehon vuoksi.

Tutkimuksessa todettiin, että vanhukset osaavat hyvin itsekin päättää, käyttääkö kipuun voiteena vai tablettina käytettävää tulehduskipulääkettä. Voidetta pidettiin parempana paikallisen, lievän ja ajoittaisen kivun hoidossa. Laajemman ja kovemman kivun hoitoon käytettiin tabletteja, elleivät ne aiheuttaneet haittavaikutuksia. Monia haittavaikutuksia pidettiin asiaan kuuluvina.

Sivun alkuun

LL Samuli Saarnin väitös

Eniten elämänlaatua heikentäviä sairauksia ovat Parkinsonin tauti, masennus ja nivelrikko  

Yksittäisistä sairauksista terveyteen liittyvää elämänlaatua heikentävät yksilötasolla eniten Parkinsonin tauti ja pitkäaikainen masennus, osoittaa Helsingin yliopistossa 11.4. tarkastettava väitöstutkimus. Kansanterveyden näkökulmasta tarkasteltuna  ykköstilalle kiilaavat masennuksen ohella nivelrikko ja virtsainkontinenssi.

Hyvä elämänlaatu terveydenhuollon päämääränä on korostunut sitä mukaa kun potilaiden omat arvostukset on alettu ottaa entistä paremmin huomioon ja kun krooniset sairaudet ovat väestön ikääntymisen myötä yleistyneet.

Elämänlaatumittaus mahdollistaa erilaisten tautien ja hoitojen vertailun, mikä voi osoittautua hyödyllisiksi priorisoinnin, näyttöön perustuvan lääketieteen ja terveyspolitiikan kannalta.

LL, VTM Samuli Saarnin väitöstutkimuksessa verrattiin eri kroonisten sairauksien vaikutusta terveyteen liittyvään elämänlaatuun yksilö- ja väestötasolla. Tutkimus pohjautuu Terveys 2000 -aineistoon: 8 028 vähintään 30-vuotiasta suomalaisista, jotka tutkittiin strukturoidulla mielenterveyshaastattelulla. Heistä 83 prosenttia vastasi jompaankumpaan terveyteen liittyvän elämänlaadun mittariin (15D ja EQ-5D).

Tutkimus osoitti, että mielenterveyden häiriöistä kärsivillä on matalin terveyteen liittyvä elämänlaatu (15D) kaikissa ikäluokissa. Kun tarkasteltiin erikseen 29 sairautta, kolme neljästä vakavimmin terveyteen liittyvää elämänlaatua heikentävistä sairauksista oli psykiatrisia häiriöitä; vakavin oli kuitenkin Parkinsonin tauti. Erityisen jyrkästi elämänlaatua alensivat pitkäaikainen masennus, julkisten paikkojen pelko, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko.

"Mielenterveyden häiriöiden vakavuus perustuu sekä yksittäisiin vakaviin oireisiin että monelle elämänlaadun alueelle heijastuviin ongelmiin", väittelijä toteaa.

Kansanterveyden kannalta tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä mielenterveyden häiriöt heikensivät eniten terveyteen liittyvää elämänlaatua. Nuorimmissa ikäluokissa mielenterveyden häiriöt olivat tässä mielessä suurin tautitaakan aiheuttaja. Yksittäisistä sairauksista eniten elämänlaatua heikensivät masennus, virtsainkontinenssi ja nivelrikko.

"Väestön ikääntyminen lisää tautikuormaa noin neljänneksellä vuoteen 2040 mennessä, mikäli sairastavuus pysyy nykyisellään", väittelijä huomauttaa.

Tutkittaessa alkoholinkäyttöä havaittiin, että absolutisteilla oli huonompi elämänlaatu kuin kohtuukäyttäjillä. Tämä johtuu pääosin siitä, että merkittävä osa absolutisteista oli entisiä alkoholinkäyttäjiä, joiden terveyteen liittyvä elämänlaatu oli erityisen huono. Verrattuna absolutisteihin, jotka eivät olleet entisiä alkoholinkäyttäjiä, kohtuukäyttäjien terveyteen liittyvä elämänlaatu oli yhtä hyvä. Eniten alkoholia käyttävien elämänlaatu oli selkeästi huonompi kuin absolutistien.

"Suuri osa kroonisiin sairauksiin yhdistettävästä terveyteen liittyvän elämänlaadun menetyksestä liittyy mielenterveyden häiriöihin ja tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin. Erityisesti ahdistuneisuushäiriöiden vaikutukset osoittautuivat vakavammiksi kuin aiemmin on ajateltu", Samuli Saarni summaa.

Sivun alkuun

Lihasten kasvattaminen vaikeampaa ikääntyneille naisille

Tuoreen tutkimuksen mukaan yli 65-vuotiaiden naisten on vaikeampaa saada lisää lihaksia kuin samanikäisten miesten, koska heidän kehonsa ei hyödynnä ravinnon proteiineja yhtä hyvin kuin miesten kehot.

Havainto on mielenkiintoinen, sillä vaikka ruoan proteiinit eivät naisten lihaksia yhtä hyvin kasvattaneet, naisten lihasten valkuaissynteesi oli kolmanneksen runsaampaa kuin miesten. Runsaampi valkuaissynteesi voi selittää, miksi naisten lihakset heikentyvät iän myötä hitaammin kuin miesten lihakset.

Lihaskunnon ylläpitäminen on tärkeää, koska heikot lihakset altistavat kaatumisille ja sitä kautta mm. lonkkamurtumille.

Tutkimukseen osallistui kolmetoista 65-80-vuotiasta miestä ja kuusitoista samanikäistä naista. Tulokset julkaisi PLoS One -lehti.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(PLoS One 2008;3:e1875)

Sivun alkuun

Potilaat haluavat enemmän rinnakkaislääkkeitä

Rinnakkaislääketeollisuus ry teetti nyt kolmannen kerran tutkimuksen, jossa selvitettiin kuluttajien kokemuksia ja mielipiteitä rinnakkaislääkkeistä. Aiemmat tutkimukset tehtiin vuosina 2005 ja 2007. Tutkimus osoittaa, että yhä useammat kuluttajat ovat käyttäneet rinnakkaislääkkeitä, mutta edullisemmista lääkevaihtoehdoista ei ole tiedotettu riittävästi, Rinnakkaislääketeollisuus kertoo tänään julkaistussa tiedotteessaan.

Tutkimukseen osallistuneista 72 prosenttia on käyttänyt rinnakkaislääkkeitä. Käyttö oli yleistä ikäryhmästä riippumatta - osuus vaihteli ikäryhmittäin 71-73 prosentin välillä. Viime vuoden tutkimuksessa vastaava luku oli 62 prosenttia (kohderyhmänä olivat tuolloin 45-64-vuotiaat). Rinnakkaislääkkeitä käyttäneistä 89 prosenttia on tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä käyttämiinsä rinnakkaislääkkeisiin.

- Rinnakkaislääkkeiden käyttö on siis lisääntynyt ja tyytyväisyys pysynyt yhtä korkeana aiempiin vuosiin verrattuna, summaa Rinnakkaislääketeollisuus ry:n toiminnanjohtaja Heikki Bothas.

Lääkäreiltä halutaan aktiivisuutta

Rinnakkaislääkkeet koetaan keinoksi, jolla sekä yksittäiset potilaat että yhteiskunta voivat saavuttaa taloudellista hyötyä. Peräti 95 prosenttia rinnakkaislääkkeitä käyttäneistä koki säästäneensä rinnakkaislääkkeiden käytöllä. Kaikista vastanneista 94 prosenttia haluaisi, että lääkärit huomioisivat hinnan lääkkeitä määrätessään, ja 89 prosenttia haluaisi lääkäreiden määräävän enemmän edullisempia valmisteita.

Selvän enemmistön mielestä yhteiskunnan tulisi myös rajoittaa lääkkeiden Kela-korvauksia: 65 prosenttia kaikista vastaajista oli sitä mieltä, että Kelan ei tulisi maksaa korvausta kalliimmasta lääkkeestä, jos siitä on olemassa vähintään 40 prosenttia edullisempi rinnakkaisvalmiste.

Kuluttajat toivovat yhteiskunnalta enemmän keskustelua edullisemmista lääkevaihtoehdoista. Yhdeksän kymmenestä vastaajasta on sitä mieltä, että yhteiskunnan tulisi tiedottaa enemmän rinnakkaislääkkeistä. Kuluttajat ovat siis selvästi yhä kiinnostuneempia rinnakkaislääkkeistä.

Valtaosa kuluttajista kokee rinnakkaislääkkeet yhtä tehokkaiksi ja turvallisiksi kuin alkuperäisvalmisteet. Luottamus on suurinta rinnakkaislääkkeitä käyttäneiden parissa: 94 prosentin mielestä rinnakkaislääkkeet ovat yhtä tehokkaita ja 84 prosentin mielestä yhtä turvallisia kuin alkuperäisvalmisteet. Vastaavat osuudet rinnakkaislääkkeitä käyttämättömien joukossa ovat 82 ja 74 prosenttia.

- Rinnakkaislääkkeet ovat pitkään markkinoilla olleita ja paljon tutkittuja lääkeaineita, joiden käytännössä ainoa ero lääkkeen kehittäneen yrityksen valmisteeseen on paljon edullisempi hinta, muistuttaa Bothas.

Tutkimus tehtiin helmikuussa 2008 internet-kyselynä ja siihen osallistui 590 vastaajaa. Osallistuneet olivat 35-69-vuotiaita. Tutkimuksesta vastasi TNS Radar.

Mediuutiset

Sivun alkuun

Valitukset terveydenhuollosta lisääntyivät reilusti

Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen tuli viime vuonna kanteluita ja ilmoituksia reippaasti edellisvuosia enemmän. Myös tämän vuoden alku on ollut vilkas.

Potilailta ja omaisilta tuli viime vuonna 306 kantelua, kun toissa vuonna määrä oli 267. Apteekeilta, viranomaisilta ja työpaikoilta tuli 307 ilmoitusta, edellisvuonna 218.

- Lisäksi saimme 182 lausuntopyyntöä, jotka yleensä koskevat mahdollista hoitovirhettä. Suurin osa lausuntopyynnöistä tuli poliisilta, kertoo Teon apulaisjohtaja Tarja Holi.

Valvonta-asioiden lisääntymiselle on Holin mukaan monta syytä. - Ihmiset ovat nykyään yhä valveutuneempia ja tietoisia oikeuksistaan. Teo on ollut tiedotusvälineissä paljon esillä. Vuoden 2006 syksyllä Teolle tuli lisäksi mahdollisuus valvoa kokonaisia toimintayksikköjä eli terveyskeskuksia ja sairaaloita, ei vain ammattihenkilöitä, Holi selvittää.

Valvonta-asioita lisää myös terveydenhuollon työntekijämäärän ja hoitotoimenpiteiden lisääntyminen.

Holin mukaan seuraamusluvut eivät ole juuri muuttuneet viime vuosina. - Varoitusten määrä kasvoi kuitenkin nyt selvästi ja huomautusten määräkin jonkin verran.

Teo rajoitti viime vuonna ammatinharjoittamisoikeutta 18 terveydenhuollon ammattilaiselta, joista 13 oli lääkäreitä. Ammatinharjoittamisoikeudet poistettiin kolmeltatoista, näistä kaksi oli lääkäreitä.

Kirjallisia varoituksia annettiin kaksitoista, joista viisi lääkäreille.

Mediuutiset

Sivun alkuun

Lääkärin lyhenteet hämmentävät ammattilaisenkin

Lääkärit käyttävät paljon lyhenteitä potilastietoja laatiessaan, mutta usein nuo lyhenteet eivät aukea edes toiselle lääkärille. Brittitutkijat pitävät havaintojaan huolestuttavina, koska epäselvät lyhenteet voivat pahimmassa tapauksessa vaarantaa potilaan hoidon.

Lyhenteiden käyttöä tutkittiin birminghamilaisen sairaalan lastenosastolla. Tarkastelussa oli 25 lääkärin selontekoa, jotka oli kirjoitettu seuraavaan vuoroon tulevalle lääkärille ja 168 potilaan potilasasiakirjat.

Selonteoissa oli käytetty kaikkiaan 221 eri lyhennettä, joista vain 14-20 prosenttia löytyi virallisista lyhenteistä. Potilasasiakirjoissa eri lyhenteitä oli jopa 479, mutta niistä vain 15-17 prosenttia oli virallisia.

Kun lyhenteet annettiin muille lääkäreille tulkittavaksi, muiden alojen lääkärit ymmärsivät niistä vain 31-63 prosenttia ja lastenlääkärit 56-94 prosenttia.

Epäselvyyksiä lisäsi se, että joitain asioita ilmaistiin monilla lyhenteillä, ja samaa lyhennettä saatettiin käyttää useasta eri asiasta.

On epäselvää kuinka hyvin tulokset kuvaavat Suomen oloja, mutta luultavasti parantamisen varaa löytyy myös meiltä. Vuonna 1993 tehdyn selvityksen mukaan epämääräisiä lyhenteitä käytetään ainakin resepteissä.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Archives of Disease in Childhood 2008;93:204-206)

Sivun alkuun

Kallis lumelääke halpaa tehokkaampi  

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan lääkkeen hinta saattaa vaikuttaa sen tehokkuuteen. Tulosten perusteella lumepilleri koetaan tehokkaammaksi kivunlievittäjäksi, jos sen uskotaan maksavan pari euroa annos kuin jos hinnaksi sanotaan 15 senttiä.

Tutkimuksessa 82 osallistujaa sai lieviä sähköiskuja ranteeseen ennen ja jälkeen lumelääkkeen ottamista. Puolet osallistujista luuli valmisteen olevan kipulääkettä, joka maksaa noin 1,7 euroa pilleri ja puolelle hinnaksi kerrottiin 15 senttiä.

Kalliiksi luultua valmistetta saaneista 85 prosenttia koki sen lievittävän kipua, mutta halparyhmäläisistä vain 61 prosenttia, vaikka kummassakaan valmisteessa ei ollut kipua lievittäviä aineksia.

Tulos herättää epäilyn siitä, että halvat lääkkeet eivät ehkä paranna yhtä tehokkaasti kuin kalliit, jos potilaat eivät saa niistä yhtä voimakasta lumevaikutusta. Toisaalta lääkäri saattaa lisätä minkä tahansa lääkityksen tehoa, jos saa potilaansa uskomaan siihen.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(JAMA 2008)

Sivun alkuun

Terveyskirjasto säilyy kaikille avoimena palveluna myös vuonna 2008

Raha-automaattiyhdistys ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim tarjoavat Terveyskirjaston sisällöt kaikille suomalaisille vuoden 2008 loppuun asti. Palvelua kehitetään viime vuonna saatujen kokemusten perusteella sisällöllisesti yhä eheämmäksi kokonaisuudeksi.

- Terveyskirjastosta löytyy perustieto yleisimmistä terveyteen, oireisiin ja sairauksiin liittyvistä asioista. Palvelu on avoin ja sen tarkoitus on tukea perusterveydenhuoltoa, kertoo Kustannus Oy Duodecimin toimitusjohtaja Pekka Mustonen. -Terveyskirjasto antaa avun itsehoitoon tai kehottaa hakeutumaan tietyssä ajassa terveydenhoitajan tai lääkärin vastaanotolle. Viime vuonna tehdyn kävijätutkimuksen mukaan noin neljännes Terveyskirjaston käyttäjistä ilmoitti kirjaston tietojen vähentäneen merkittävästi heidän tarvettaan ottaa yhteyttä terveyskeskukseen. (Kysely toteutettiin Terveyskirjaston www-lomakkeella. Toukokuussa 2007 toteutettuun kyselyyn vastasi 8602 ihmistä.)

Sitran tuella kohti henkilökohtaisempaa terveysneuvontaa

Terveyskirjastoa kehitetään vuonna 2008 aktiivisesti Sitran tuella. Kirjastoon tuotetaan lisää tietoa erityisesti pitkäaikaissairauksista ja kansalaisille tarjotaan jatkossa mahdollisuus syöttää järjestelmään omia henkilökohtaisia terveystietojaan. Syötettyjen tietojen perusteella voidaan antaa yksilöllisempää terveysneuvontaa, henkilökohtaisia hoitosuosituksia ja riskiarviointeja.

- Kirjautumalla Terveyskirjastoon käyttäjä voi hyödyntää muitakin kirjaston lisäpalveluita kuten tietokantaa lääkityksen sopivuudesta ja henkiseen hyvinvointiin liittyviä mittareita. Kirjastosta voi myös saada tiettyihin oireisiin, tutkimuksiin ja sairauksiin liittyvät suositukset automaattisesti luettaviksi, Pekka Mustonen kertoo.

- Sitra haluaa edistää sitä, että tieto tuodaan käyttäjän luo. Asiakkaan henkilökohtainen profiloituminen on kehitystä oikeaan suuntaan, sanoo ohjelmajohtaja Hannu Hanhijärvi Sitran Terveydenhuollon ohjelmasta.

Sivun alkuun

Lonkan nivelrikko ei todennäköisesti helpota glukosamiinilla

Nivelrikon hoidossa käytettävä glukosamiini näyttäisi olevan hyödytön ainakin lonkan nivelrikkoa poteville, sillä se ei vähennä heidän oireitaan eikä pysäytä nivelrikon etenemistä. Näyttö glukosamiinin tehosta on ollut heikkoa tähänkin asti, mutta silti miljoonat nivelrikkopotilaat käyttävät sitä.

Annals of Internal Medicine -lehdessä julkaistuun tutkimukseen osallistui 222 lonkan nivelrikkoa sairastavaa alankomaalaista, jotka saivat kahden vuoden ajan päivittäin joko 1 500 milligrammaa glukosamiinia tai lumelääkettä.

Tutkimusta kommentoivassa pääkirjoituksessa glukosamiinia ei vielä tyrmätä täysin, sillä on mahdollista, että se tehoaa paremmin muihin kuin lonkan nivelrikkoihin tai potilaisiin, joiden nivelrikko on edennyt pitemmälle kuin nyt tehdyn tutkimuksen potilailla. Glukosamiinivalmisteissa on myös laadullisia eroja, jotka voivat vaikuttaa lääkkeen tehoon.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Annals of Internal Medicine 2008;148:268-277)

Sivun alkuun

MD Puyi Shengin väitös

Polven tekonivelen uusintaleikkaus

Polvinivelen muovausleikkaus on paras hoito sellaiselle potilaalle, joka potee pitkälle edennyttä polvinivelen sairautta, johon liittyy vaikeaa kipua, merkittävä polven varus tai valgus virheasento tai toiminnanvajaus.

Ensimmäinen polven muovausleikkaus suoritettiin Iso-Britanniassa vuonna 1968. Koska suoritettujen leikkausten vuosittainen määrä lisääntyy ja siten myös polvitekonivelen saaneiden potilaiden määrä kasvaa, myös uusintaleikkausten tarve lisääntyy. Tämä johtuu siitä, että polvitekonivelillä on taipumus irrota tai ne joudutaan korvaamaan uudella tekopolvinivelellä jostain muusta syystä, esimerkiksi infektion tai proteesin rikkoutumisen takia. Revisioleikkaus suoritetaan noin 5 % potilaista, joille on asennettu polvinivelproteesi.

Uusintaleikkaus on teknisesti haastavampi kuin ensileikkaus. Leikkausaika on pidempi, paraneminen hitaampaa ja leikkausriskit suuremmat kuin ensileikkauksessa. Osa polven alueen luusta on menetetty ensileikkauksessa ja jäljelle jäänyt luu saattaa olla heikentynyttä samalla kun polvea tukevat nivelsiteet, nivelpussit ja lihakset ovat aiempaa heikommassa kunnossa. Uusintaleikkauksen tulos riippuu monista potilaaseen, käytettyyn leikkaustekniikkaan ja implanttiin liittyvistä tekijöistä.

Väitöskirja käsittelee polvinivelen uusintamuovausleikkauksia. Niiden tuloksia arvioitiin ensin aikaisemmin julkaistun kirjallisuuden valossa ja sen jälkeen käyttäen suomalaisten ortopedien kansalliseen Artroplastiarekisteriin lähettämiä tietoja. Tämän jälkeen tarkasteltiin erikoistuneessa tekonivelyksikössä saatuja tuloksia, jossa yksikössä oli koko ajan noudatettu laatustrategiaa siten, että kaksi revisioleikkaukseen erikoistunutta kirurgia teki kaikki uusintaleikkauksen käyttäen kaikissa leikkauksissa samanlaista ja tutuksi tullutta implanttia, Total Condylar III Systems (TCIII) implanttia. Leikkauksella nivelrikossa saatuja tuloksia arviointiin ja verrattiin kahteen haastavammaksi koettuun tilanteeseen: tulehdukselliseen artriittiin (lähinnä nivelreumaan) ja tapauksiin, joissa luuhun oli kehittynyt suuria rakenteellisia puutosalueita ja joissa oli siksi pakko käyttää luusiirteitä implantin tukevaksi kiinnittämiseksi.

Väitöskirjan ensimmäinen työ oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus joka koostui 33 alkuperäistutkimuksesta, jotka kuvasivat polvinivelen uusintaleikkauksen lopputuloksia. Nämä artikkelit oli valittu monivaiheisen ja etukäteen tarkasti suunnitellun arviointijärjestelmän mukaisesti. Meta-analyysin tulokset osoittavat että leikkausta edeltävät polven yleistilaa, toimintaa ja liikkuvuutta kuvaavat pisteet paranivat merkittävästi (p <0,001). Näiden tulosten perusteella uusintaleikkaus oli turvallinen ja toimiva sellaisilla potilailla, joita näissä tutkimuksissa raportoitiin.

Väitöskirjan toisessa osatyössä käytettiin koko Suomen kattavaa Artroplastiarekisteriä arvioitaessa revisiotekopolven elinikää ja sitä ennustavia ennusmerkkejä. 2637 Artroplastiarekisteriin vuosien 1990 ja 2002 välisenä aikana raportoiduista uusintaleikkauksista käytettiin tekonivelen elinaika analyysissä, jossa arvioitiin suhteelliset riskit, tehtiin yksi- ja monimuuttuja analyysit ja lopuksi tutkittiin tuotetun tekopolven elinikää ennustavan matemaattisen mallin luotettavuutta. Onnistumisprosentit olivat 95 %, 89 % ja 79 % kahden, viiden ja kymmenen vuoden kuluttua uusintaleikkauksesta. Yli 70 vuoden ikä, uusintaleikkaus viiden tai useamman vuoden kuluttua ensileikkauksesta ja polvilumpion paikoillaan pysyminen (ei sijoiltaanmenoja) ennustivat uusintatekonivelen pitkää elinikää. Vaikuttaa siltä, että ikääntyminen ja sairauden hoito (ensileikkaus) johtavat rauhallisempaan elämäntyyliin ja tämä yhdessä kirurgien ja/tai potilaan haluttomuuden vuoksi läpikäydä vielä kolmas leikkaus suojaavat uusintaleikkauksen uusintaa vastaan.

Koska nivelrikko on yleisin syy polvinivelen muovausleikkaukselle, TC III systeemin käyttöä tutkittiin nivelrikkopotilailla ja tuloksia verrattiin tulehdukselliseen artriittiin, joka oli yleensä nivelreuma. 71 potilasta, joista 55 oli nivelrikko ja 16 tulehduksellinen artriitti, uusintaleikattiin sairaalassamme vuosina 1990 ja 2002 välisenä aikana käyttäen vain TC III revisioproteesia. Kaikki uusintaleikkaukset kahta lukuun ottamatta suoritti kaksi kokenutta artroplastiakirurgia. Tekonivelleikkausten seurantaan suunnitellun Tekoset- rekisterin mukaan polven kokonaistilaa, toimintaa ja liikelaajuutta kuvaavat pisteet parantuneet merkittävästi (p <0,001). Nivelrikon ja tulehduksellisen artriitin välillä ei tässä suhteessa todettu eroa. Yhdessäkään polvessa ei ollut havaittavissa sellaista proteesikomponenttien löystymistä, johon olisi liittynyt röntgenologisia kirkastumalinjoja (luun syöpymistä) vaikkakin 23 polvessa todettiin oireettomia kirkastumalinjoja. Leikkauskomplikaatiot olivat neljä infektiota, yksi polvilumpion kipuoireyhtymä ja yksi polvilumpiojänteen repeämä. Jos proteesin poistoa käytettiin lopputulemana, proteesin 10 vuoden pysyvyys oli 94,7 %, mutta jos lopputulemana käytettiin aseptisen irtoamisen vuoksi suoritettua uusintaleikkausta, 10 vuoden pysyvyys oli 100 %. Tulokset viittaavat siihen että uusintaleikkauksen keskittäminen muutamiin osaaviin käsiin johti hyviin tai erinomaisiin tuloksiin ja että TC III implantti on hyvä ratkaisu näinkin vaativissa leikkauksissa. Huolimatta nivelsiteiden väljyydestä, infektioalttiudesta, vaikeahkosta luutuhosta ja sairauden huonontamasta yleiskunnosta tulehduksellisesta artriitista potevien potilaiden leikkaustulokset olivat samanlaiset kuin nivelrikkoa sairastavien.

Tulehdukselliset nivelsairaudet heikentävät pehmytkudosten ja luun kuntoa sekä heikentävät potilaan yleistilaa aiheuttaen haasteen revisiokirurgille. Lisäksi epäonnistunut ensileikkaus johtaa luun menetykseen, polven virheasentoihin ja nivelsiteiden löystymiseen. Tutkimuksessa arvioitiin 16 perättäistä 14 artriittipotilaan polven uusintaleikkausta, jotka tehtiin käyttäen TC III implanttia. Otanta koostui 16 polvesta 14 potilaalla, jotka leikattiin vuosien 1994 ja 2000 välisenä aikana. Potilaita seurattiin keski-määrin 74 kuukautta. Keksiarvo leikkausta edeltäville polven kipupisteille oli 37, ja se parani 88:aan pisteeseen seurannan aikana (P < 0,001), mitä voidaan pitää erittäin hyvänä tuloksena. Leikatun polven liikkuvuus parani 62°:sta 98°:aan (P < 0,05), mikä liikelaajuus mahdollistaa sen että istuva potilas pystyy omin avuin ilman apua nousemaan seisaalleen. Knee Society nimisen kansainvälisen seuran kehittämän kipupisteasteikon pisteet paranivat 22:sta 44:een (P <0,05). Polvissa ei havaittu selvää implantti-komponenttien löystymistä, vaikka 5 polvessa oli oireettomia kirkastumalinjoja. Komplikaatioita esiintyi kolmessa tapauksessa; yksi polvilumpiokipu, yksi polvilumpiomurtuma ja yksi infektio. Nämä tulokset viittaavat siihen, että TC III implanttia voidaan käyttää menestyksekkäästi tulehduksellisen artriitin uusintatekopolvileikkauksissa. Laaja luupuutos on aina haaste uusintaleikkausta suorittamaan lähtevälle ortopedille. Laajan luupuutoksen vaikutusta arvioitiin potilailla, joille tehtiin rakenteellinen luusiirre kiinnitettäessä modulaarista TC III revisioproteesia 10:lle potilaalla 10:een polveen, jotka leikattiin vuosina 1994-2001. Näitä potilaita seurattiin keskimäärin 5 vuotta. Polven kokonaistilaa peilaavat Knee Society asteikon pisteet paranivat seurannan aikana 39 pisteestä 81 pisteeseen (P < 0.05). Kivun lientymistä kuvaavat pisteet paranivat 18 pisteestä 42 pisteeseen (P <0,05). Kaikki rakenteelliset luusiirteet olivat kiinnittyneet potilaan omaan luuhun ilman minkäänlaisia merkkejä syöpymisestä. Kahdesta polvesta löytyi oireettomia mutta ohuita (< 1 mm) kirkastumalinjoja. Ainoa leikkauskomplikaatio oli polvilumpion takana tuntuva kipu, joka hoidettiin onnistuneesti pinnoittamalla polvilumpio. Tulokset viittaavat siihen, että TC III systeemiä voidaan käyttää menestyksekkäästi uusintaleikkauksissa myös silloin kuin implantin tukeva kiinnittäminen edellyttää laajojen luupuutosten vuoksi rakenteellisten luusiirteiden käyttöä.

Väitöskirja osoittaa että nykyaikainen polvinivelen uusintamuovausleikkaus on hyvin toimiva ratkaisu, jonka tuloksia ja vaikuttavuutta voidaan kansallisella tasolla edelleen parantaa, jos noudatetaan joitain helpohkoja ja halpoja strategioita niin, että nämä leikkaukset kohdistetaan revisioihin erikoistuneille kirurgeille joille kertyy riittävästi kokemusta näistä vaativista operaatioista. Suuremmat yksiköt mahdollistavat myös tärkeitä tukitoimintoja kuten luupankkitoiminnan.

Sivun alkuun

Sähköposti sopii leikkauspotilaille

Sähköposti näyttäisi olevan monille leikkauspotilaille luonteva tapa lähestyä heitä hoitavaa lääkäriä, käy ilmi tuoreesta australialaistutkimuksesta. Sähköpostin käyttö voi myös lisätä potilaiden ja lääkärin välistä yhteydenpitoa.

Tutkimukseen osallistui sata keskimäärin 45-vuotiasta kilpirauhasleikkausta odottavaa, joista puolet sai leikkaukseen valmistavalla lääkärikäynnillä joko tavallisen infomonisteen tai monisteen, jossa yhteydenpitoon suositeltiin sähköpostia. Kirurgiin otti yhteyttä 19 sähköpostiryhmäläistä ja 7 tavallisen monisteen saaneista.

Yhteydenotoista 84 prosenttia eli 22 tehtiin sähköpostilla, ja niistä 81 prosenttia eli 18 oli peräisin sähköpostiryhmäläisiltä. Yhteensä nuo 22 potilasta lähettivät 34 viestiä, jotka koskivat mm. leikkauksesta toipumista ja laboratoriotuloksia. Palautteen perusteella potilaat olivat yhtä tyytyväisiä kummassakin ryhmässä.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Archives of Surgery 2008;143:164-169)

Sivun alkuun

Viime vuonna korvattiin 2402 potilasvahinkoa

Potilasvakuutuskeskukselle tehtiin vuonna 2007 lakisääteisen potilasvakuutuksen perusteella 7936 vahinkoilmoitusta, 33 ilmoitusta vähemmän kuin edellisenä vuonna.

Korvausratkaisun Potilasvakuutuskeskus teki 8357 tapauksesta. Niistä korvattaviksi potilasvahingoiksi todettiin 2402 tapausta. Korvattujen potilasvahinkojen määrä on pysynyt koko 2000-luvun samalla tasolla.

Korvatuista vahingoista 90 prosenttia oli hoitovahinkoja. Infektiovahinkoja oli 7 prosenttia ja muita vahinkoja 3 prosenttia.

Kaikista korvatuista vahingoista runsas viidennes oli tapahtunut yksityisellä sektorilla ja muut julkisella sektorilla. Yleisimmät korvattavat hoitovahingot olivat sattuneet raajamurtumien leikkauksen ja muun hoidon yhteydessä sekä polven ja lonkan tekonivelleikkauksissa.

Korvauksia potilasvakuutuksista suoritettiin viime vuonna kaikkiaan 31 miljoonaa euroa. Suurin yksittäinen korvauslaji oli ansionmenetyskorvaukset, kolmannes koko korvaussummasta.

Potilasvakuutuksen korvausprosentti on ollut koko järjestelmän 20-vuotisen ajan 30 prosentin luokkaa, viime vuonna hieman sen alle. Viime vuoden keskimääräinen käsittelyaika oli 5,8 kuukautta ja käsittelyajan mediaani 4,9 kuukautta.

Potilasvahinkona ei korvata tapauksia, joiden hoidossa on noudatettu suomalaisen hyvän hoitokäytännön mukaista ammatillista osaamistasoa, vaikkei toivottua tulosta olisi saavutettukaan.

Yksityiskohtaisemmat tilastot ja sairaanhoitopiirikohtaiset vahinkoluvut tästä linkistä.

Sivun alkuun

Terveys puhuttelee suomalaisia

Lähes kaikki suomalaiset tietävät omien elintapojensa vaikuttavan ratkaisevasti terveyteensä. Valtaosa hoitaa terveyttään hyvin ja haluaa pyrkiä yhä parempaan. Suomalaiset kuitenkin myöntävät, että tahtotilan ja horjuvan itsekurin välinen taistelu on kovaa. Suurimpina haasteina pidetään kuntoilun tehostamista ja ylipainon selättämistä.

Terveyden edistämisen keskus ry:n (Tekry) teettämä tutkimus osoittaa, että aihe kiinnostaa ja ohjeita terveyteen löytyy. Terveysasenteita luotaavan tutkimuksen suunnitteli Kuule Oy ja kenttätyön toteutti Taloustutkimus Oy. 2000 suomalaista vastasi kysymyksiin – puolet heistä internetissä, puolet henkilökohtaisessa haastattelutilanteessa. Otos on valtakunnallinen ja edustaa hyvin 15–79-vuotiaita suomalaisia.

Omiin vaikutusmahdollisuuksiin uskotaan

Suomalaiset tietävät, että omat valinnat vaikuttavat terveyteen, peräti 93 prosenttia on samaa mieltä lauseesta ”elämäntavat vaikuttavat ratkaisevasti ihmisen terveyteen”. Ihmiset eivät ole kyllästyneet informaatioon terveyden rakentamisesta; 92 prosenttia myöntää, että on hyvä asia, kun ihmiset saavat ohjeita elääkseen terveellisesti. Prosenttiluvut putoavat, kun puheeksi tulevat käytännön valinnat; vain 56 prosenttia arvioi, että terveellisten valintojen tekeminen on helppoa.

Mistä terveellisten valintojen tekeminen kiikastaa?

Tutkimuksessa kysyttiin, miksi terveellisten valintojen tekeminen on vaikeaa. Viestinnän tutkija Anne Leppänen Kuule Oy:stä analysoi vastauksia. ”Lähes puolet vastaajista ei kaunistele asioita  vaan mainitsee syyksi itsekurin puutteen – muodossa tai toisessa. Herkut houkuttavat, laiskuus vallitsee. Nämä vastaukset ovat ymmärrettäviä, jos terveellisestä ruuasta on mauton mielikuva ja itselle sopiva liikunnan muoto on löytymättä. Ei vastenmielisiä valintoja tehdä pitkään, omasta terveydestä huolehtimisen tulisi olla kivaa toimintaa”, hän toteaa.
       

Joka neljäs vastaaja kertoo tiedon puutteen olevan terveellisten valintojen esteenä. Myös ristiriitaiset tutkimustulokset ja asiantuntijoiden erimielisyydet hämmentävät. Vastauksissa on hieman selittelynkin makua, sillä esimerkiksi elintapojen ja terveyden välisistä yhteyksien päälinjoista asiantuntijat ovat kaiken kaikkiaan hyvin samaa mieltä. Toisaalta yksittäiset uudet tutkimustulokset pääsevät otsikoihin sitä paremmin, mitä sensaatiomaisempia ne ovat. Tämä saattaa hämmentää ihmisiä.

Omat ohjeet terveyteen

Vastaajilta kysyttiin millaisia keinoja heillä on terveyden ja hyvän olon saavuttamiseksi. Vain 3 prosenttia vastaajista ei osannut mainita mitään keinoa ja lähes kaikki mainitsivat useita keinoja. Hyvä ja terveellinen ruoka ja liikunta mainittiin eri muodoissa usein, mutta yhtä lailla kerrottiin rentoutumisen ja ihmissuhteiden hyvää tekevästä vaikutuksesta. Vapaamuotoisissa vastauksissa korostettiin kohtuuden ja itsensä kuuntelun merkitystä terveysvalinnoissa. ”Suomalaisille ei siis voi lyödä terveysohjelmaa kouraan, vaan ihmiset haluavat valita itse. On varmasti tärkeämpää kannustaa ihmisiä tekemään pieniäkin oikean suuntaisia ja mieluisia valintoja kuin turhauttaa liikaa vaatimalla”, tutkija päättelee.

Valtaosa hoitaa terveyttään hyvin

Tutkimuksen perusteella 17 prosenttia hoitaa terveyttään hyvin ja 42 prosenttia melko hyvin. Haasteellisimpia terveyteen liittyviä osa-alueita erottuu kaksi. Näiden eteen tehdään töitä, mutta sen ei koeta riittävän. 58 prosenttia suomalaisista pitää painoaan kurissa hyvin tai melko hyvin, mutta 43 prosenttia haluaisi parantaa tilannetta tässä suhteessa. Kuntoilukin näyttää vielä haasteelliselta, sillä 56 prosenttia toteuttaa kuntoilua ainakin melko hyvin. Silti 50 prosenttia haluaisi parantaa nykyisestä. 

OOA – Omapahan On Asiasi kannustaa

Tutkimus liittyy Terveyden edistämisen keskuksen koordinoimaan ja Raha-automaattiyhdistyksen tukemaan Omapahan on asiasi -kampanjaan, joka alkaa näkyä mainoksina ja tietoiskuina eri medioissa maaliskuun 2008 alusta alkaen. Kampanjassa halutaan kannustaa suomalaisia tekemään terveellisiä valintoja – alkuvaiheessa suomalaisia miehiä löytämään kullekin sopivan tavan liikkumiseen ja yleensä fyysiseen aktiivisuuteen.

Sivun alkuun

Terveyden edistämisen kustannusvaikuttavuutta on arvioitu

Merkittäviin sairauksien syihin voidaan vaikuttaa, mikä tuottaa huomattavia terveyshyötyjä kohtuullisin kustannuksin. Samalla hillitään terveydenhuollon palveluista, sairauspoissaoloista ja varhaisesta eläköitymisestä aiheutuvia kustannuksia. Terveyden edistämisen kustannusvaikuttavia keinoja voidaan osoittaa ainakin liikunnan lisäämisen, terveellisen ravitsemuksen, painonhallinnan ja tupakoimattomuuden edistämisessä, alkoholin käytön hillitsemisessä sekä osteoporoosin ja kaatumisten aiheuttamien murtumien ehkäisemisessä, selviää sosiaali- ja terveysministeriön (STM) tuoreesta julkaisusta.

Kansanterveyslaitoksen tutkijat ovat laatineet STM:n toimeksiannosta laajaan tieteelliseen tutkimustietoon perustuvan kirjallisuuskatsauksen ja esittävät ajankohtaiset päätelmänsä tietojen soveltamiseksi suomalaiseen terveyden edistämistyöhön. Raportissa tarkastellaan suomalaisen kansanterveyden keskeisimpiä ongelmia, kuten sydän- ja verisuonitautia, tyypin 2 diabetesta, koti- ja vapaa-ajan tapaturmia sekä murtumia ja mahdollisuuksia niiden vähentämiseksi.

Monet terveyden määrittäjät vaikuttavat merkittävästi kansanterveysongelmien syntyyn. Raportin mukaan useimmat elintapoja muokkaavat toimenpiteet vaikuttivat toivotulla tavalla ja niiden kustannusvaikuttavuus on melko hyvä. Esimerkiksi liikuntaa lisäävien sekä ravitsemusta ja painonhallintaa parantavien toimien kustannukset ovat alhaiset niillä saavutettaviin terveyshyötyihin nähden. Tupakoimattomuuden edistäminen on edelleen yksi kustannustehokkaimmista tavoista parantaa kansanterveyttä. Myös alkoholin riskikäyttäjille suunnatut mini-interventiot terveydenhuollossa sekä osteoporoosin haurastuttamien luiden murtumien ehkäisy D-vitamiinin ja kalsiumin avulla ovat kustannusvaikuttavia toimia.

Terveyden edistämiseen vaikutetaan myös politiikan keinoin

Väestön ravintokäyttäytymiseen ja ravintoaineiden saantiin sekä alkoholin ja tupakkatuotteiden kulutukseen voidaan merkittävästi vaikuttaa vero- ja hintapolitiikan sekä kauppa- ja teollisuuspolitiikan keinoin. Esimerkiksi elintarvikkeiden suolapitoisuuden vapaaehtoisesta alentamisesta voidaan sopia teollisuuden kanssa ja alkoholin ja tupakkatuotteiden saatavuutta ja käyttöä voidaan rajoittaa. Terveydelle haitallisen kulutuksen ohjaamisesta on vahvaa näyttöä tupakan ja alkoholin osalta. Kustannusvaikuttavuudeltaan politiikan toimien on osoitettu olevan selvästi yksittäisiin ihmisiin kohdistuvaa ehkäisyä edullisempaa.

Suomen väestössä monien eri sairauksien riskiä voidaan todennäköisesti alentaa korkeasti koulutetun väestön riskitasolle, mikä tarkoittaa noin 20-40 prosentin alenemista nykyisestä sairastavuudesta. Kun tämä tieto yhdistetään raportissa todettuihin tuloksiin, on hyvin mahdollista, että edistämällä terveyttä vaikuttaviksi tiedetyin toimenpitein voitaisiin nopeasti saavuttaa suuria terveyshyötyjä kohtuullisin kustannuksin. Edellytyksenä on toimien laajamittainen toteuttaminen ja niitä tukevien rakenteiden vahvistaminen.

Sivun alkuun

Hyvin elävät kalliita terveydenhuollolle

Lihavuus ja tupakointi ovat suuri taakka kansanterveydelle, mutta niiden ehkäiseminen saattaa lisätä yhteiskunnan menoja. Puhtaan taloudellisesti ajatellen kalleimmaksi saattavatkin tulla normaalipainoiset ja terveellisiä elämäntapoja noudattavat, koska he elävät pitkään ja ehtivät sairastella paljon. Toisaalta he ehtivät myös työskennellä ja tuottaa enemmän.

Hollantilaistutkijat laskivat, että ylipainoisista aiheutuvat hoitokulut ovat suurimmat 56-vuotiaaksi asti, mutta tämän jälkeen kalleimmaksi tulevat tupakoivat. Tupakoivat kuitenkin kuolevat kaikista nuorimpina, joten lopulta suurin lasku kertyy normaalipainoisista ja terveellisesti elävistä, jotka porskuttavat pitkään ja ehtivät sairastaa eniten. Ylipainoiset sijoittuvat tupakoitsijoiden ja normaalipainoisten väliin.

Tutkijat kuitenkin painottavat, että terveydenhuollon esisijainen tehtävä ei ole säästää kustannuksissa, vaan hoitaa potilaita ja estää tarpeeton kärsimys.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(PLoS Medicine 2008;5:e29)

Sivun alkuun

Hoitotakuu lisäsi menoja – hoidon suunnittelu parani ja jonot lyhenivät

Stakesin raportin mukaan vuonna 2005 voimaan tullut hoitotakuu kasvatti terveysmenoja kertaluontoisesti 380 miljoonaa euroa eli noin 72 euroa asukasta kohti. Ei-kiireellisiin leikkauksiin pääsy on nopeutunut. Yhtenäiset hoidon perusteet ovat helpottaneet suunnittelua ja selventäneet erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyötä. Useimpien jonotettujen leikkausten alueelliset erot ovat hieman kaventuneet, mutta ovat edelleen merkittäviä.

Hoitotakuumenoista 70 prosenttia suuntautui erikoissairaanhoitoon. Hoitotakuu ei kuitenkaan ole muuttanut olennaisesti erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon keskinäistä painotusta. Erikoissairaanhoidon osuus kunnallisen terveydenhuollon menoista on edelleen runsaat 60 prosenttia ja perusterveydenhuollon vajaat 40 prosenttia hoitotakuusta riippumatta. Sairauspäivärahakorvaukset eivät vähentyneet vaan kasvoivat hoitotakuun kahtena ensimmäisenä vuonna runsaat 58 miljoonaa euroa.

Henkilöstörakenne ei ole olennaisesti muuttunut. Lääkäreistä kirurgien osuus kasvoi kuitenkin erityisesti vuodesta 2004. Sairaanhoitopiirit käyttivät taloudellisia kannusteita terveyskeskuksia aktiivisemmin hoitotakuun toteuttamiseen. Useimmat sairaanhoitopiirit maksoivat henkilöstölle kannustepalkkioita, terveyskeskuksissa niitä käytettiin selvästi harvemmin.

Ei-kiireellisiin leikkauksiin pääsy nopeutui erityisesti vuonna 2006, silti yli kuusi kuukautta jonottaneita oli tuolloin vielä yli 10 prosenttia kaikista leikatuista. Jonotettujen toimenpiteiden saatavuus ei suuresti muuttunut työ- ja eläkeikäisten eikä sukupuolten välillä.

Valtion ja kuntien hoitojonojen purkamiseen ohjaama jononpurkuraha ei kohdistunut täysimääräisesti niihin toimenpiteisiin, joissa hoitojonot ja jonotusajat olivat pisimmät, vaan menivät osin muuhun palvelutuotantoon. Hoitotakuun voimaantulo ja valvonta vaikuttivat enemmän sairaaloiden tuotantoon kuin jononpurkurahat.

Ostopalvelujen rooli on hoitotakuuvuosina selvästi kasvanut, mutta niiden osuus palvelutuotannon rahallisesta arvosta on vähäinen. Hoitotakuu lisäsi mainittavasti ostopalveluja suun terveydenhuollossa. Yksityisen sektorin rooli ostopalvelujen tuottajana on merkittävästi vahvistunut hoitotakuun aikana, erityisesti suun terveydenhuollossa ja mielenterveystyössä. Hoitotakuu lisäsi ostopalveluja yksityiseltä sektorilta, mutta vähensi toimenpiteitä, jotka potilaat itse maksoivat.

Sivun alkuun

Hyvällä kokonaisvaltaisella hoidolla voidaan psoriaasipotilaan iho- ja niveltaudin oireita tehokkaasti lievittää

Prosiaasin Käypä hoito -suositus julkaistu

Psoriaasi on ihon ja nivelten monimuotoinen, krooninen immunologinen tulehdustauti. Se ei ole parannettavissa, mutta oireita voidaan lievittää tai ne voidaan poistaa joksikin aikaa. Potilaan hyvä informointi ja sitoutuminen hoitoon ovat psoriaasin hoidossa avainasemassa. Psoriaasia esiintyy Suomessa noin 2 prosentilla väestöstä. Noin 10 - 30 prosentilla ihopsoriaasia sairastavista on myös nivelpsoriaasi. Valtaosalla potilaista oireet ovat lieviä. Näkyvillä alueilla esiintyvä tai laaja-alainen ihopsoriaasi sekä vaikea nivelpsoriaasi heikentävät elämänlaatua.

Psoriaasin taustalla on usein perinnöllisiä alttiustekijöitä. Tunnetuin laukaiseva tekijä on bakteerin aiheuttama nielutulehdus. Mm. infektiot, stressi ja joskus lääkkeet voivat laukaista psoriaasin tai pahentaa sitä. Tauti todetaan iho-oireiden ja niveltulehduksen perusteella.

Hoidolla elämänlaatua

Psoriaasiin ei ole parantavaa hoitoa. Valtaosalla potilaista (80 %) taudin oireet ovat lieviä ja hyvin hallittavissa säännöllisellä hoidolla ja elämäntavoilla. Ihopsoriaasia hoidetaan, kun siitä on potilaalle haittaa. Tavoitteena on oireiden lievittäminen ja työkyvyn ylläpitäminen. Nivelpsoriaasin hoidossa tavoitteena on oireettomuus.

Lievän ihopsoriaasin hoidossa käytetään paikallishoitovalmisteita, vaikeammissa muodoissa mukaan liitetään ultravioletti (UV)-valohoitoa tai sisäisiä lääkityksiä (tavallisimmin asitretiini, metotreksaatti tai syklosporiini). Biologisia lääkevalmisteita käytetään erityisesti vaikeimmissa tapauksissa, kun tavanomaiset hoidot eivät tehoa tai niitä ei voida käyttää. Psoriaasin hoidossa on olennaista jatkuva, toimiva hoitosuhde potilaan ja hoitavan lääkärin välillä.

Psoriaasia sairastavilla voi esiintyä ahdistusta ja masennusta, mikä on otettava huomioon hoitopäätöksissä ja potilaan tukemisessa. Psoriaasiin yhdistyy myös kohonnut diabeteksen, lihavuuden, dyslipidemian sekä sydän- ja verisuonitautien riski, joka suurenee suhteessa taudin vaikeuteen ja kestoon. Näiden liitännäissairauksien ehkäisemiseen on iho- ja niveloireiden hoidon lisäksi kiinnitettävä erityistä huomiota.

Nivelpsoriaasi - hoitoon ilman viivytyksiä

Nivelpsoriaasissa on tärkeää aloittaa hoito ilman viiveitä. Hoitolinjan valinnan ratkaisee tulehtuneitten nivelten lukumäärä sekä lääkärin ja potilaan yleisarvio oireiden vaikeudesta. Lievässä, ei etenevässä nivelpsoriaasissa (yksittäisen nivelen tulehdus), hoidoksi riittävät niveltulehduksen ilmaannuttua paikalliset glukokortikoidiruiskeet ja tulehduskipulääkkeet. Jos ruiskeet eivät rauhoita niveltulehdusta liitetään hoitoihin metotreksaatti, jota voidaan käyttää ensisijaisena hoitovaihtoehtona myös useamman nivelen oireilun ja etenevän taudin hoidossa. Jos metotreksaatilla ei saavuteta riittävän hyviä tuloksia tai jos niveloireiluun liittyy vaikea ihopsoriaasi, valitaan biologinen lääke.

Missä hoidetaan?

Potilaita, joiden ihosairaus on hallittavissa paikallishoidolla ja joiden nivelsairaus on vakaa, voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa. Ihotautien erikoislääkärin hoitoon kuuluvat potilaat, joiden ihottumaa asianmukainen paikallishoito ei rauhoita, joilla on nopeasti laajeneva tai vaikea-asteinen ihopsoriaasi tai joilla ihottuma aiheuttaa työkyvyttömyyttä. Reumatologian erikoislääkärille kuuluvat jo alkuvaiheessa potilaat, jolla on tuore moniniveltulehdus, selkärankareumaa muistuttava tautimuoto tai pitkittynyt niveltulehdus, johon tulehduskipulääkkeet ja paikalliset glukokortikoidiruiskeet tehoavat huonosti. Sekä vaikeaa iho- tai nivelpsoriaasia sairastavat että lapsipotilaat kuuluvat aina erikoissairaanhoidon piiriin.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistyksen asettama työryhmä on laatinut Käypä hoito -suosituksen Iho- ja nivelpsoriaasin diagnostiikasta ja hoidosta. Suositus on luettavissa Internetissä osoitteessa www.kaypahoito.fi <http://www.kaypahoito.fi/>  ja se julkaistaan Aikakauskirja Duodecimin numerossa 3/2008. Internetistä löytyvät myös 80 muuta tähän saakka valmistunutta Käypä hoito -suositusta.

Sivun alkuun

10 000 askelta ei riitä painonhallintaan

Aiemmin on sanottu, että 10 000 askeleen päiväannos riittää terveyden ylläpitämiseen. Uusi tutkimus toteaa, että 10 000 askelta ei riitäkään alle 50-vuotiaiden painonhallintaan. Miehille kymppitonni ei riitä edes kunnon ylläpitoon.

Kansainväliseen tutkimukseen osallistui yli 3000 tervettä, 18-94-vuotiasta aikuista. Keski-ikä oli 47-vuotta, miehiä tutkimuksessa oli vajaa kolmannes. Tutkijan mukaan alustavien suositusten tueksi tarvitaan lisätutkimuksia.

Alustavat askelmääräsuositukset painonhallintaan sukupuolen ja iän mukaan (ikä / askelta päivässä):

Naiset 
- 18-40 v / 12 000 askelta
- 40-50 / 11 000
- 50-60 / 10 000
- yli 60 / 8 000

Miehet
- 18-50 / 12 000
- yli 50 / 11 000  

UKK-instituutin mukaan ihminen ottaa päivittäin arki- ja työelämän askareissa noin 3000-5000 askelta. Puolen tunnin kävelystä kertyy noin 4000 askelta. Normaali päivittäinen arkiliikkuminen tuo noin 5000 askelta. Askelmittarin on todettu auttavan askelmäärän saavuttamisessa.

Sivun alkuun

Niskakipu hellittää - 20 minuuttia kolmesti viikossa

Niskakipu on kahden vuosikymmenen kuluessa kirinyt tuki- ja liikuntaelinvaivojen kakkossijalle selkäkivun kannoille. Vaiva kiusaa useammin naisia kuin miehiä ja on yleisin ammateissa, joissa liikeratojen vaihtelevuus on olematonta, tyyppiesimerkkinä tietokoneella työskentely.  

Aiemmat tutkimukset ovat antaneet ristiriitaisia tuloksia siitä, auttaako liikunta niskakipuun vai ei. Riittävän laadukkaiden tutkimusten puute on estänyt johtopäätösten tekemisen.

Uudessa tutkimuksessa todettiin, että niskan ja selän alueen lihasten täsmätreeni helpotti niskasärkyä merkittävästi ja pitkäaikaisesti. Kokonaisvaltainen kuntoilu kuntopyörällä auttoi vain vähän ja lyhytaikaisesti.

Tanskalaistutkimukseen valittiin 94 toimisto- tai liukuhihnatyötä tekevää naista. 79 % osallistujista vietti yli kolme neljännestä työajastaan tietokoneen ääressä. Kaikilla oli diagnosoitu epäkäslihaksen kiputila (trapezius myalgia). Osallistujat jaettiin kolmeksi ryhmäksi: yksi ryhmä sai täsmällistä niska- ja selkätreeniä, toinen polki kuntopyörää ja kolmas sai neuvontaa mutta ei liikuntaohjausta. Molemmat liikuntaryhmät harjoittelivat 20 minuuttia kolme kertaa viikossa. Tutkimusaika oli kymmenen viikkoa.

Kuntopyöräily lievensi niskakipua vähän (mutta tilastollisesti merkittävästi) ja kivun lieventyminen tuntui ainoastaan heti kuntoilun jälkeen. Niska- ja selkälihaksien harjoittaminen lievensi kipuja merkittävästi pitemmän ajan kuluessa, ja vaikutukset tuntuivat myös kauan harjoittelun jälkeen. Epäkäslihaksen kipu väheni lihasvoiman kasvaessa. Niska- ja selkälihasten harjoittaminen oli ohjattua, erittäin intensiivistä ja dynaamista voimaharjoittelua.

Sivun alkuun

D-vitamiini saattaa vaikuttaa myös verenpaineeseen

Riittävä D-vitamiinin saanti voi mahdollisesti ehkäistä verenpaineen nousua, todetaan tuoreessa yhdysvaltalaistutkimuksessa.

Yhdysvaltalaisten mukaan pieni 25-hydroksikolekalsiferolin eli D-vitamiinin esiasteen pitoisuus liittyi korkeampaan verenpaineeseen, mutta tämä havaittiin vain valkoihoisilla. Yhteys myös heikkeni, kun analyysissa huomioitiin osallistujien ikä. Iän myötä tapahtuva verenpaineen nousu oli puolestaan vähäisempää henkilöillä, joiden D-vitamiinin saanti oli riittävää.

Tulokset ovat mielenkiintoisia suomalaisten kannalta, sillä joidenkin tutkimusten mukaan pohjoisten maiden asukkaiden verenpaine nousisi talven pimeiden kuukausien aikana. D-vitamiinin vajaus voisi selittää yhteyden, sillä D-vitamiinin saanti on meillä vähäistä etenkin talvisin. D-vitamiinin riittävä saanti on hyväksi myös nivelten terveydelle.

Tutkimuksen luonteesta johtuen tulokset on kuitenkin varmistettava monissa lisätutkimuksissa ennen kuin D-vitamiinia voi suositella verenpaineen hoitoon.

Havainnot julkaistiin American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä, ja ne perustuvat 7 700 yhdysvaltalaisen miehen ja naisen terveystietoihin. Tiedot kerättiin vuosina 1988-1992.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(American Journal of Clinical Nutrition 2008;87:136-141)

Sivun alkuun

Levottomat jalat yhteydessä sydänsairauksiin

Levottomista jaloista kärsivät näyttävät sairastavan sydänsairauksia tavallista todennäköisemmin. Yhdysvaltalaistutkimuksessa tämä havaittiin tarkastelemalla 1 600 keskimäärin 68-vuotiasta miestä ja 1 900 naista. Levottomat jalat vaivasivat 7 prosenttia naisista ja runsasta 3 prosenttia miehistä.

Levottomien jalkojen oireyhtymä on aikaisemmin liitetty myös muihin sairauksiin kuten masennukseen, niveltulehduksiin, uniapneaan, ahdistuneisuuteen ja ruokatorven refluksisairauteen.

Levottomista jaloista kärsivät sairastivat sepelvaltimotautia ja muita sydänsairauksia kaksinkertaisesti verrattuna jalkaoireettomiin potilaisiin. Yhteys oli myös vahvempi, jos henkilön jalat oireilivat runsaasti. Analyysissa huomioitiin osallistujien ikä, sukupuoli, etninen tausta, diabetes, verenpaine ja verenpainelääkitykset, painoindeksi, tupakointi ja rasva-arvot, mitkä kaikki olisivat voineet vaikuttaa tuloksiin. Tulokset julkaistiin arvostetussa Neurology-lehdessä.

Levottomien jalkojen oireyhtymä ilmenee levon aikana kipuna ja epämukavana tunteena, joka pakottaa liikuttamaan jalkoja. Yleensä tuntemukset hellittävät vasta, kun henkilö nousee esimerkiksi kävelemään.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Neurology 2008;70:35-42)

Sivun alkuun

LEIKO ja KYSin Nivelsairaala jakoivat Lääkäriliiton laatupalkinnon

Järjestyksessään yhdeksäs Suomen Lääkäriliiton laatupalkinto jaettiin tänä vuonna kahden toimijan kesken. Palkituiksi tulivat Hyvinkään sairaalassa kehitetty LEIKO leikkaukseen kotoa –toimintamalli sekä KYS:n Nivelsairaala-hanke. LEIKO sai palkintosummasta 8000 euroa ja Nivelsairaala 4000 euroa. Kumpikin hanke on hyödyttänyt potilaita ja tuonut sairaaloille taloudellisia säästöjä. LEIKO-hankkeen tuloksia on esitelty aktiivisesti ammattilehdissä ja koulutustilaisuuksissa. Kunniamaininnan sai MIKSTRA, Mikrobilääkehoidon Strategiat –ohjelma.

LEIKO-mallissa potilaat saapuvat leikkaukseen suoraan kotoa. He tulevat sairaalaan vasta leikkauspäivänä, riippumatta leikkauksen suuruudesta tai sen jälkeen sairaalassa vietettävän ajan pituudesta.

- Viime vuonna yli 90 prosenttia Hyvinkäällä leikatuista potilaista, syöpäpotilaat mukaan lukien, tuli sairaalaan leikkauspäivän aamuna. Työaika, joka aiemmin kului hissikuljetuksiin ja leikkausta edeltävän yön hoivapalveluihin, voidaan nyt käyttää esimerkiksi monisairaiden potilaiden vaativaan hoitoon.

- Henkilökunnan saatavuuden heikentyessä tämänkaltaisia toimintamallien uudelleenorganisointeja tehdään yhä useammalla paikkakunnalla, ylilääkäri Ulla Keränen sanoo.

Kuopion yliopistollisen keskussairaalan Nivelsairaala-hankkeen puolesta laatupalkinnon vastaanotti apulaisylilääkäri Jukka Kettunen.  Hanke on nopeuttanut hoidonsaantia: Kuopiossa pääsee lonkkaleikkaukseen kuudessa ja polvileikkaukseen kahdeksassa viikossa. Tämä on seurausta syksyllä 2004 aloitetusta KYS:in tekonivelkirurgian keskittämisestä.

- Rakensimme hoitopolun, jossa potilas on aktiivinen toimija, eikä passiivinen hoidon kohde.  Päätöksenteko ja hoidon toteutus on keskitetty ja vastuut selkeät.  Työhönsä sitoutuneet, tekonivelpotilaan hoitoon koulutetut ammattilaiset auttavat potilasta eteenpäin, Jukka Kettunen kertoo.

Sivun alkuun

Hyvän Tiedon Omena –palkinto 2008 ylilääkäri Eero Hirvensalolle

Lääketieteen toimittajat –yhdistyksen vuotuinen tunnustuspalkinto, ”Hyvän Tiedon Omena” on tänä vuonna päätetty antaa Töölön sairaalan tukielinkirurgian vastaavalle ylilääkärille Eero Hirvensalolle tunnustuksena aktiivisesta ja tuloksellisesta yhteistyöstä lääketieteen toimittajien kanssa.

Eero Hirvensalo täyttää hyvin ne edellytykset, joita Hyvän Tiedon Omenan saajalle on asetettu. Hänet tunnetaan ansioituneena ortopedian ja traumatologian osaajana ja kouluttajana ja tinkimättömänä erikoissairaanhoidon laadun puolestapuhujana.

Ylilääkäri Hirvensalo on viime vuosien aikana tullut suomalaisille tutuksi joutuessaan selittämään toimittajille ja kameroille vaikeiden onnettomuuksien seurauksia. Hänet tunnetaan Myyrmannin räjähdyksen, Kaakkois-Aasian tsunamin ja viimeksi Jokelan ampumistragedian seurauksien tulkkina. Eero Hirvensalo on rauhallisella ja asiantuntevalla esiintymisellään rauhoittanut suomalaisia onnettomuuksien aiheuttamassa ahdistuksessa ja vakuuttanut sairaalansa tekevän kaikkensa uhrien auttamiseksi.

Sivun alkuun

Rankka työ voi rikkoa lonkan

Vuosikausien raskas työ voi edistää lonkan nivelrikon kehittymistä. Tällaisia töitä ovat mm. maanviljely ja muut työt, joissa nostetaan painavia kuormia.

Tanskalaisen katsaustutkimuksen perusteella lonkan nivelrikkoja syntyy lähinnä työntekijöille, jotka ovat työssään nostelleet vähintään 10-20 kilon kuormia 10-20 vuoden ajan. Maanviljelijöiden nivelrikkoriski puolestaan kasvaa kaksinkertaiseksi kymmenen vuoden työskentelyn jälkeen.

Tutkijat pitävät näyttöä vähintäänkin kohtalaisena, sillä yhteys todettiin 12:ssa katsaukseen kelpuutetuista 14 tutkimuksesta. Tulokset julkaistiin Occupational and Environmental Medicine -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim (*)

(Occupational and Environmental Medicine 2008;65:6-19)

Sivun alkuun