|
|
Tuoreimmat uutisetTäältä löydät viimeisimmät nivelasioihin ja terveyteen muuten liittyvät uutispoiminnat. Vanhemmat uutiset löytyvät vasemman reunan napeista.
Suomen Nivelyhdistykselle yhteisö Hoitonettiin
Hoitonetti.fi on käyttäjilleen täysin maksuton. Palvelua voi käyttää ilman omaa tunnusta, mutta suurimman hyödyn palvelusta saa luomalla tunnuksen, jolloin käyttäjä voi muiden muassa liittyä oman sairauden vertaistukiryhmiin sekä seurata sivun muutoksia. Tunnuksen luominen palveluun on maksutonta, nopeaa ja helppoa eikä edellytä henkilötietojen antamista.
Konetekniikka auttaa ehkäisemään osteoporoosiaLappeenrannan teknillisen yliopiston tutkijat selvittävät konetekniikan simulointimallien avulla, miten fyysiset harjoitteet vaikuttavat luuston vahvistumiseen. Tutkijat mallintavat simulointimallien avulla ihmisen lihaksia ja luustoa. Tavoite on löytää parhaiten osteoporoosin ehkäisyyn sopivat liikuntaharjoitteet. Tavallisesti luuston vahvistumisen seuranta vie paljon aikaa. Simuloinnissa ei ole tällaista aikaongelmaa. Lisäksi simulointi kertoo muita keinoja osuvammin syy-seuraussuhteesta. Tutkijat toivovat, että tutkimuksesta saatavan tiedon avulla voidaan kehittää kuntosalilaite, joka treenaa luustoa. Lisäksi toiveissa on kaupallistaa laite, joka mittaa luun lujuutta. Koneiden toiminta jakautuu mekaniikkaan, toimilaitteisiin ja ohjausjärjestelmään. Ihmisellä niitä vastaavat luusto, lihakset ja ohjaus. Erityisesti ohjaus eli piuhotus aivoista lihaksiin tuotti tutkijoille päänvaivaa. – Aliarvioimme järjestelmän monimutkaisuutta, kertoo tutkimusryhmän vetäjä, professori Aki Mikkola. Ongelma ratkesi tutkimalla koehenkilöiden liikkumista kehoon kiinnitetyillä antureilla. Niiden tuottaman tiedon avulla virtuaalinen malli voitiin opettaa liikkumaan. Suomen Akatemian rahoittama VirMed-tutkimus jatkuu vuoden 2010 loppuun saakka. Lappeenrannan teknillinen yliopisto tekee tutkimuksen yhteistyössä Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksen kanssa.
Lihavuus on taakka vanhuudessakin Parikymppisenä kertyvä ylipaino voi tietää monille liikuntavaikeuksia seitsemänkymppisenä, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa. Verrattuna normaalipainoisiin liikuntavaikeudet ovat yli puolitoista kertaa yleisempiä ylipainoisilla miehillä ja kolme kertaa yleisempiä ylipainoisilla naisilla, jotka ovat olleet koko aikuisikänsä lihavia. Vanhuksen liikuntakyky arvioitiin huonoksi, jos hänellä oli vaikeuksia kävellä 400 metrin matka tai nousta kymmenen porrasaskelmaa. Tutkimukseen osallistui 2 800 kotonaan asuvaa 70-79-vuotiasta miestä ja naista. Heidät punnittiin tutkimuksen alkaessa. Tuolloin heitä pyydettiin myös muistelemaan paljonko he painoivat 25- ja 50-vuotiaana. Liikuntakyky arvioitiin joka toinen vuosi seitsemän vuoden seurannan aikana. Vaikeuksia oli 43 %:lla miehistä ja 54 %:lla naisista. Noin kaksi kolmesta suomalaismiehestä on vähintäänkin lievästi ylipainoisia, naisista joka toinen. Uutispalvelu Duodecim (*) (American Journal of Epidemiology 2009;169:927-936)
Kilpailu tuki- ja liikuntaelinterveyden edistämiseksi
Noin 1 700 000 suomalaista kärsii tuki- ja liikuntaelinvaivoista.
Tule-vaivat aiheuttavat suomalaisille enemmän kipua, toimintakyvyn
alenemista ja työkyvyttömyyttä kuin mikään muu tauti- tai
vammaryhmä. Ne heikentävät yksilöiden elämänlaatua merkittävästi
ja tulevat yhteiskunnalle erittäin kalliiksi. Niiden
ehkäisemiseksi olisi kuitenkin paljon tehtävissä, ja nyt on korkea
aika toimia! Kilpailuun voivat osallistua kaikki halukkaat yksin, ryhminä, yhteisöinä tai yrityksinä. Osallistua saa vaikkapa työporukan, ystäväjoukon tai harrastusryhmän kanssa.
Vapaamuotoiset kirjalliset kilpailuehdotukset, joita ei palauteta,
pyydetään lähettämään 20.9.2009 mennessä osoitteella Suomen
Tule ry, Bulevardi Suomen Tule ry:llä on oikeus julkistaa kilpailuehdotukset, ja ideoiden ei-kaupallinen toteuttaminen on avointa kaikille halukkaille. Lue kilpailutiedote tästä ja professori Ilkka Vuoren esitys tästä.
Satojen lääkkeiden hinta halpenee 1.4.2009
Lääkevaihdon piiriin keskiviikkona tulevissa lääkkeissä suurimmat pudotukset ovat jopa 80-90 euroa. Nelisenkymmentä lääkepakkausta halpenee yli 10 euroa. Lääkevaihto laajenee huhtikuun alussa, kun sen piiriin tulevat ns. analogiamenetelmäpatentilla suojatut lääkkeet ja niiden rinnakkais- ja rinnakkaistuontilääkkeet. Uutta on myös se, että Kela-korvauksen laskentaperusteena aletaan käyttää viitehintaa, jos Kela-korvattava valmiste kuuluu lääkevaihtoon ja sille on markkinoilla kilpailevia rinnakkaislääkkeitä. Huhtikuussa 2003 käyttöön otetun lääkevaihdon perusperiaate ei muutu. Apteekki tarjoaa asiakkaalle jatkossakin hinnaltaan edullisempaa vaihtokelpoista lääkettä, jos lääkäri on määrännyt hänelle viranomaisen vahvistamaa hintarajaa eli viitehintaa kalliimman lääkkeen. Jos asiakas vaihtaa lääkkeensä, hänelle ei aiheudu mitään ylimääräisiä kustannuksia. Jos asiakas torjuu vaihdon, hän joutuu maksamaan viitehinnan ylittävän osuuden itse. Lisäkustannus ei kerrytä myöskään vuotuista omavastuuta, joka on tänä vuonna 672,70 euroa. Lääkäri voi kieltää lääkevaihdon hoidollisin tai lääketieteellisin perustein merkitsemällä kiellon reseptiin. Tällöin viitehintaa ei sovelleta, ja asiakas saa Kela-korvauksen lääkärin määräämän lääkkeen hinnan perusteella. Lääkelaitos hyväksyy vaihdon piiriin vain sellaiset lääkkeet, jotka voidaan turvallisesti vaihtaa keskenään ja jotka ovat hoidollisesti samanarvoisia. Uudistusten arvioidaan tuovan vuositasolla kymmenien miljoonien eurojen säästöt Kelan lääkekorvausmenoihin ja asiakkaiden lääkekustannuksiin. Säästön maksavat lääkeyritykset ja apteekit, joiden myyntiä uudistus leikkaa arviolta 140 miljoonaa euroa vuodessa. Leikkaus vaarantaa etenkin pienten apteekkien talouden, ja Apteekkariliitto onkin esittänyt kompensaatiota apteekeille, jotta maankattava apteekkiverkosto säilyisi.
Liikuntapiirakka on uudistunut
LtM Tarja Westerlundin väitöskirjaHuippukylmä hoitaa turvallisestiHuippukylmähoito -110 asteessa on turvallinen terveillä henkilöillä. Paleltumariski on vähäinen. Hoito näyttäisi sykevariaatiomittausten perusteella parantavan autonomista hermotusta kolmen kuukauden hoitojakson aikana, osoittaa LtM Tarja Westerlundin väitöstutkimus. Tutkimuksen mukaan huippukylmäaltistuksen aikana ihon lämpötila laskee nopeasti keskimäärin 12 asteeseen. Alhaisimmat lämpötilat, noin 5 astetta, mitattiin kyynärvarren ja pohkeen alueilta. Kehon syvälämpötilassa ei tapahtunut merkitsevää muutosta. Paleltumariski on siis vähäinen, jos noudatetaan ohjetta, jossa hoidon aikana ollaan lähes paikoillaan, jotta liikkeessä syntyvä viima ei viilennä ihoa lisää. Lämpö- ja miellyttävyystuntemusta kyseltäessä standardeilla kaavoilla suurempaa epämiellyttävyyttä ei koettu. Tottumista havaittiin jo muutaman käyntikerran jälkeen eli altistus muuttui miellyttävämmäksi. Autonominen hermotus paraneeTutkimuksessa selvitettiin myös verenpaineen muutoksia huippukylmäaltistuksen jälkeen sekä mahdollista adaptoitumista kolmen kuukauden ajan, kun koehenkilöt kävivät kylmässä kolme kertaa viikossa. Huippukylmäaltistus nosti hetkellisesti systolista verenpainetta n. 20 mmHg ja diastolista n. 5 mmHg, mutta mitään pysyviä verenpainemuutoksia ei todettu. Yksilölliset vaihtelut olivat kuitenkin suuria. Näyttäisi siltä, että autonominen hermotus paranee kolmen kuukauden aikana, koska sykevälivaihtelu kasvoi. Huippukylmähoito (-110 °C) on ensisijaisesti niveltulehduksen ja kivun hoitomuoto. Sillä tarkoitetaan erillisessä kylmähuoneessa tapahtuvaa pakkasaltistusta. Huippukylmähoitohuoneessa oleskellaan 1–3 minuuttia uima-asussa tai vastaavassa. Kädet, jalkaterät ja korvat suojataan sekä käytetään hengityssuojainta.
D-vitamiinilisät ehkäisevät iäkkäiden murtumia jos annos on tarpeeksi suuri D-vitamiinilisien syöminen pienentää yli 65-vuotiaiden luunmurtumariskiä, mutta annoksen pitää olla yli 400 IU. Tätä pienemmät annokset eivät hyödytä, todetaan aihetta tutkineessa meta-analyysitutkimuksessa. D-vitamiinin murtumia ehkäisevä vaikutus on kyseenalaistettu useissa viimeaikaisissa tutkimuksissa. Uusien havaintojen valossa ristiriitaiset tulokset ovat voineet johtua eri kokoisista D-vitamiiniannoksista, tutkijat pohtivat. Tutkimusta varten tutkijat yhdistivät 20 tutkimuksen aineistot, ja niiden perusteella D-vitamiinilisiä syövät yli 65-vuotiaat saavat viidenneksen vähemmän luunmurtumia kuin samanikäiset, jotka eivät lisiä syö. Yhteensä tutkimuksiin oli osallistunut noin 90 000 miestä ja naista. Yli 400 IU:n annoksiin liitetty ehkäisyteho ei parantunut kalsiumlisiä syömällä, vaikka luusto tarvitsee kalsiumia terveenä pysyäkseen. Tutkijat uskovat, että suuret D-vitamiiniannokset vähentävät kalsiumin tarvetta ja siksi lisäkalsium ei parantanut tuloksia. Tulokset julkaistiin Archives of Internal Medicine -lehdessä. Uutispalvelu Duodecim (*) (Archives of Internal Medicine 2009;169:551-561)
Polven tekonivelinfektioiden esiintyvyys ja riskitekijät Tekonivelleikkaus on vakiinnuttanut asemansa pitkälle edenneen, useimmiten nivelrikon tai nivelreuman aiheuttaman polvinivelvaurion hoitona. Vuonna 2006 Suomessa tehtiin 10411 polven ensitekonivelleikkausta. Aiempien tutkimusten perusteella polven tekonivelinfektioiden esiintyvyys on noin 1 prosentti. Tekonivelinfektio on vakava ja vaikeahoitoinen komplikaatio, sillä infektoitunut tekonivel joudutaan useimmiten poistamaan. Tässä väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin polven tekonivelinfektioiden esiintyvyyttä ja riskitekijöitä kahdessa laajassa suomalaisessa aineistossa. Tekonivelsairaala Coxa on vastannut tekonivelleikkausten toteuttamisesta Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella vuodesta 2002. Vuosina 2002–2006 tehdyissä leikkauksissa polven tekonivelinfektioiden esiintyvyys vuoden sisällä leikkauksesta oli 0,80 prosenttia, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin kansainvälisessä kirjallisuudessa ja Suomessa Sairaalainfektio-ohjelman seurannassa raportoidut luvut. Kotimaisista Endoproteesirekisteristä ja Hoitoilmoitusrekisteristä vuosilta 1997–2003 kerätyssä maanlaajuisessa aineistossa uusintatoimenpide tekonivelinfektion hoidoksi oli vuoden seuranta-aikana tehty 0,52 prosentissa tapauksista. Vaihtelevista kirjauskäytännöistä johtuen kaikki infektion takia tehdyt uusintatoimenpiteet eivät kuitenkaan olleet tunnistettavissa rekistereistä luotettavasti. Tämä rekisteritietojen perusteella määritetty tekonivelinfektioiden esiintyvyys on siksi ilmeinen aliarvio. Leikkaustekniikoiden ja -ympäristön kehittymisen myötä tekonivelinfektioiden esiintyvyys on vähentynyt selvästi 1980-luvun tasosta. Kun itse toimenpiteeseen liittyvä infektioriski on vähentynyt, potilaan ominaisuuksien merkitys infektioiden taustalla korostuu. Tässä tutkimuksessa muun muassa lihavuus, vaikea kliininen lähtötilanne ja tietyt nivelvaurion syyt, kuten nivelreuma ja aiempi murtuma, lisäsivät merkittävästi tekonivelinfektion riskiä. Uutena havaintona todettiin, että ennen leikkausta mitatut poikkeavan korkeat sokeriarvot olivat yhteydessä lisääntyneeseen infektioriskiin erityisesti ylipainoisilla potilailla. Antibioottipitoisen luusementin käyttö proteesin kiinnittämiseen yhdessä suonensisäisen estolääkityksen kanssa näytti vähentävän infektioiden esiintyvyyttä. Leikkaushaavan paranemiseen liittyvät komplikaatiot puolestaan lisäsivät infektioriskiä. Sairaalan koolla tai vuosittaisilla leikkausmäärillä ei ollut yhteyttä infektiomääriin. Infektioriski uusintaleikkauksen jälkeen oli 3–5 kertaa suurempi kuin ensitekonivelleikkausten jälkeen. Leikkausmäärien kasvun myötä infektioiden hoidon voidaan odottaa muodostuvan merkittäväksi rasitteeksi tekonivelleikkauksia tekeville yksiköille. Tämän tutkimuksen perusteella osa infektioista voi olla vältettävissä kohdistamalla huomio niihin potilaaseen liittyviin riskitekijöihin, joihin voidaan ennakolta vaikuttaa, kuten ylipainoon ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin.
Viitehinta käyttöön lääkekorvauksissa huhtikuun alussa Kelan maksamien lääkekorvausten laskentaperusteisiin tulee muutoksia huhtikuun alussa ja lääkevaihto laajenee. Lääkevaihdon piiriin kuuluvissa korvattavissa lääkkeissä Kela-korvauksen laskentaperusteena aletaan käyttää niin sanottua viitehintaa. Sillä tarkoitetaan korkeinta hintaa, jonka perusteella Kelan maksama lääkekorvaus maksetaan. Viitehintajärjestelmän ulkopuolelle jäävät kuitenkin sellaiset lääkevaihdon piiriin kuuluvat lääkkeet, joille ei ole kaupan kilpailevia rinnakkaislääkkeitä. Niiden korvausperusteet eivät muutu. Huhtikuun alusta lukien lääkevaihdon piirissä on myös entistä enemmän lääkkeitä, sillä lääkevaihdon piiriin tulevat niin sanotulla analogiamenetelmäpatentilla suojatut lääkkeet ja niiden rinnakkais- ja rinnakkaistuontilääkkeet. Uudistusten arvioidaan tuovan vuositasolla kymmenien miljoonien eurojen säästöt Kelan lääkekorvausmenoihin ja asiakkaiden lääkekustannuksiin. Vuonna 2003 käyttöön otetun lääkevaihdon perusperiaate ei uudistuksessa muutu. Apteekki tarjoaa jatkossakin asiakkaalle hinnaltaan huokeamman vaihtokelpoisen lääkkeen, jos lääkäri on määrännyt viranomaisten vahvistamaa hintarajaa kalliimman lääkkeen. Viitehintajärjestelmässä hintarajaa kutsutaan viitehinnaksi. Jos vaihtaa viitehintaa kalliimman lääkkeensä apteekin tarjoamaan viitehintaiseen tai sitä halvempaan lääkkeeseen, asiakkaalle ei aiheudu mitään ylimääräisiä kustannuksia. Jos ei halua vaihtaa lääkärin määräämää, viitehintaa kalliimpaa lääkettä apteekin tarjoamaan, lääkekorvaus maksetaan viitehinnan perusteella. Tällöin asiakkaan on itse maksettava viitehinnan ylittävä osuus. Lisäkustannus ei kerrytä myöskään vuotuista omavastuuta, joka on tänä vuonna 672,70 euroa. Lääkäri voi edelleen kieltää lääkevaihdon hoidollisin tai lääketieteellisin perustein merkitsemällä kiellon reseptiin. Tällöin viitehintaa ei sovelleta, ja asiakas saa Kela-korvauksen lääkärin määräämän lääkkeen hinnan perusteella. Uudistukset eivät vaadi asiakkaalta mitään erityisiä toimia, eikä lääkekorvauksiin tai korvausprosentteihin tule muita muutoksia huhtikuun alussa. Jos jostain syystä on tärkeää, että lääkärin määräämää lääkettä ei vaihdeta apteekissa, asiasta kannattaa keskustella oman lääkärin kanssa mielellään jo ennen huhtikuun alkua. Apteekin tarjoaman lääkevaihdon voi hyväksyä huolettomin mielin, sillä Lääkelaitos hyväksyy vaihdon piiriin vain sellaiset lääkkeet, jotka voidaan turvallisesti vaihtaa keskenään, ja jotka ovat hoidollisesti samanarvoisia.
Potilasvahinkojen määrä väheni Viime vuonna korvattiin 2348 potilasvahinkoa, kertoo Potilasvakuutuskeskus. Vahinkotapausten määrä väheni, mutta korvausten suunta on erilainen yksityisessä ja julkisessa terveydenhuollossa. Yksityisellä sektorilla tapahtuneiden vahinkojen korvaukset lisääntyivät viime vuodesta, kun taas julkisella sektorilla vahinkoja sattui aiempaa vähemmän. Kaikista korvatuista vahingoista neljännes oli sattunut yksityisellä sektorilla ja loput julkisella sektorilla. Yksityissektorin vahingoista maksettiin 563 tapauksessa ja julkisen sektorin virheistä 1785 kertaa. Vahinkoilmoitusten määrä väheniPotilasvakuutuskeskukselle tehtiin viime vuonna 7931 vahinkoilmoitusta eli parikymmentä ilmoitusta vähemmän kuin edellisenä vuonna. Korvattaviksi potilasvahingoiksi todettiin 2348 tapausta. Potilasvakuutuksen korvausprosentti on ollut koko järjestelmän 20-vuotisen ajan 30 prosentin luokkaa. Viime vuonna korvaushakemuksen käsittely kesti noin viisi kuukautta. Potilaille maksettiin korvauksia viime vuonna 30 miljoonaa euroa, josta kolmasosa oli ansionmenetyskorvauksia. Korvatuista tapauksista 90 prosenttia oli hoitovahinkoja. Infektiovahinkoja oli 7 prosenttia ja muita vahinkoja 3 prosenttia. Vahinkoluvut sairaanhoitopiireittäin löytyvät täältä.
Johtava kipulääketutkija kärähti huijauksesta Selekoksibi-tulehduskipulääkkeen johtava tutkija on myöntänyt väärentäneensä lääkettä koskevia aineistoja yli kahdessakymmenessä tutkimuksessaan. Huijaus on suurimpia tutkimushuijauksia kautta aikojen. Asiasta uutisoi British Medical Journal. Huijauksen tehnyt Scott S. Reuben joutui eroamaan Tuftsin yliopiston anestesiologian apulaisprofessorin virasta tammikuussa ja on laitettu sivuun kaikista tutkimustoimista. Reuben sai apurahoja selekoksibilääkkeitä valmistavalta Pfizerilta ja edisti selekoksibin yhteiskäyttöä yhtiön toisen lääkkeen kanssa. British Medical Journalin haastattelema Pfizerin edustaja kiistää, että huijaus vaikuttaisi lääkkeen käyttöön. Yhtiön mukaan Reubenin tutkimuksia ei käytetty, kun lääkkeen sopivuus eri hoitotarkoituksiin osoitettiin. Kuitenkin Anesthesiology-lehden päätoimittajan James Eisenachin mukaan Reubenin tutkimukset ovat olleet keskeinen näyttö siitä, että selekoksibi lievittää leikkauspotilaiden kipuja 6-12 kuukautta leikkauksesta. Hänen mielestään tässä kohdin todisteissa on nyt aukko. Reubenin jäljiltä on löydetty 21 peukaloitua selekoksibi-tutkimusta. Kaikkiaan hän on tehnyt lääkkeestä 72 tutkimusta. Loputkin tutkimukset on tarkistettu, mutta huijauksia ei ole voitu varmistaa tai sulkea pois. Uutispalvelu Duodecim (*)
Tulehduskipulääkkeiden Käypä hoito -suosituksen päivitys painottaa lääkkeiden harkittua käyttöäTulehduskipulääkkeiden käytössä on huomioitava ruoansulatuskanavan riskien lisäksi entistä vakavammin myös sydän- ja verisuonitautien riskit. Erityisen harkittua tulehduskipulääkkeiden käyttö tulee olla monisairailla iäkkäillä. Tulehduskipulääkkeitä koskeva Käypä hoito suositus on päivitetty uusimman tutkimustiedon tasalle. Yli miljoona suomalaista käyttää vuosittain reseptillä toimitettuja tulehduskipulääkkeitä. Niitä käytetään hyvin yleisesti myös itsehoidossa erilaisten kipujen, vammojen, tulehdusten ja kuumeen hoidossa. Tulehduskipulääkkeet vaikuttavat nimensä mukaisesti sekä kipuun että tulehdusreaktioon. Itsehoitolääkkeistä esimerkiksi asetyylisalisyylihappo ja ibuprofeeni ovat tulehduskipulääkkeitä, mutta parasetamolia ei luokitella tulehduskipulääkkeeksi, koska se lievittää vain kipua ja alentaa kuumetta. Pohjoismaisessa vertailussa Suomessa käytetään tulehduskipulääkkeitä eniten ja parasetamolia vähiten. Tulehduskipulääkkeillä, myös itsehoitoon tarkoitetuilla, saattaa olla vakavia sivuvaikutuksia, joista tunnetuin on mahahaava. Perinteisten tulehduskipulääkkeiden aiheuttamien ruoansulatuskanavan haittojen vähentämiseksi kehitettiin 1990-luvulla COX-2 entsyymin suhteen selektiivisiä tulehduskipulääkkeitä (ns. koksibit, esimerkiksi selekoksibi ja etorikoksibi), jotka tulivat Suomen markkinoille 2000-luvun taitteessa. Aikaisemmat suositukset Ensimmäinen, turvalliseen tulehduskipulääkkeiden käyttöön tähtäävä Käypä hoito -suositus ilmestyi jo vuonna 2000. Se päivitettiin ensimmäisen kerran vuonna 2004 ja helmikuussa 2009 ilmestyi suosituksen toinen päivitys, joka sisältää joitakin merkittäviä muutoksia. Suosituksen edellisissä versioissa korostettiin tulehduskipulääkkeiden ruoansulatuskanavaan kohdistuvia haittoja ja niiden ehkäisyä. Tulehduskipulääkkeisiin liittyvistä sydän- ja verenkiertoelimistön haitoista oli tuolloin olemassa vahvoja epäilyksiä, mutta tietämys näistä haitoista on lisääntynyt merkittävästi vuoden 2004 jälkeen. Mitä uutta?
Tutkimustiedon lisääntyessä tulehduskipulääkkeiden haitat tunnetaan aikaisempaa paremmin. Turvalliseen kivun hoitoon pyrittäessä parasetamoli on ensisijainen lääke. Tämä yli 100 vuotta sitten käyttöön otettu kipulääke on selvästi turvallisempi kuin tulehduskipulääkkeet ja sopii siten useimmille potilaille, myös erityisryhmille kuten iäkkäille, raskaana oleville naisille, lapsille ja imettäville äideille. Parasetamoli ja tulehduskipulääkkeet eivät sovi vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastaville (keltatauti- tai maksakirroosipotilaat). Lievääkin munuaisen vajaatoimintaa sairastavan ei pitäisi käyttää tulehduskipulääkkeitä ilman lääkärin lupaa, mutta parasetamoli on yleensä turvallinen.
Tutkimus: Ylipaino on naisten nivelrikon suurin riskitekijä Nivelrikosta kärsii jopa miljoona suomalaista. Tuoreen selvityksen mukaan nivelkivut haittaavat naisten arkipäivän toimia ja heikentävät elämänlaatua. Nivelrikkopotilaat ovat erityisen huolissaan kipulääkityksensä riittämättömästä tehosta sekä tulehduskipulääkkeiden aiheuttamista vatsaoireista, jotka lisääntyvät, kun potilaat yhdistävät lääkärin määräämiin lääkkeisiin reseptivapaita tulehduskipulääkkeitä. Riittämätön kivunhoito ajaa potilaan noidankehään: nivelrikon hoidon kannalta tärkeä liikunta hankaloituu ja kipu voimistuu. Riittämätön liikunta puolestaan altistaa ylipainolle, joka juuri tehdyn tutkimuksen mukaan on naisten nivelrikon merkittävin riskitekijä. Tulokset käyvät ilmi lääkeyhtiö MSD Finland Oy:n ja Suomen Nivelyhdistyksen Kohdetutkimus Oy:llä teettämästä tutkimuksesta. Helmikuussa 2009 toteutetun tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mm. nivelrikon yleisyyttä, riskitekijöitä ja hoitamiseen käytettyjä lääkkeitä ja niiden tehoa. Kyselytutkimus kohdistettiin 2000:lle satunnaisotoksella Väestörekisteristä poimituille 55–75 -vuotiaille naisille. Nivelrikko lisääntyy 65-vuotiaiden ikäryhmässä Kun tutkimuksessa kysyttiin tyytyväisyyttä omaan terveydentilaan, suurimmaksi huolenaiheeksi mainittiin nivelrikko ja kulumat, seuraavaksi nousivat paino-ongelmat. Tyytymättömimpiä omaan terveydentilaansa olivat ne, joilla oli todettu nivelrikko. Tavallisimmin nivelrikkoon yhdistetään kipu ja nivelsärky, jotka vaikuttavat selviytymiseen niin arjessa kuin työelämässä. Tutkimuksen vastaajista yli kolmannes (38 %) ilmoitti, että heillä on todettu nivelrikko. Lisäksi viidesosa vastaajista (19 %) epäili sairastavansa nivelrikkoa. Eniten nivelrikkoa esiintyi tutkimukseen vastanneilla 65–69-vuotiailla. Kun vastaajilta kysyttiin nivelrikon aiheuttajaa, useimmin syyksi mainittiin ylipaino, jota esiintyy kolmasosalla vastaajista. Ylipaino on erityisen usein 55–59-vuotiaiden naisten riskitekijä (42 %). Perinnölliset tekijät ovat riskinä noin puolella vastaajista, joilla on todettu nivelrikko. Nivelkipu haittaa työntekoa ja heikentää elämänlaatua Työikäiset kokevat nivelkivut voimakkaimpina. Työssä nivelet joutuvat rasitukseen päivittäin, jolloin myös kiputuntemukset lisääntyvät ja voimistuvat. Nivelet myös altistuvat rasitukselle enemmän kuin yli 60-vuotiaiden ikäryhmässä. Yli puolet alle 60-vuotiaista vastaajista ilmoitti nivelkipujen vaikeuttavan työntekoa. Lähes kaikki nivelrikkoa sairastavat vastaajat kertoivat kivun vaihtelevan eri päivinä tai eri vuorokauden aikoina. Vaihtelua on useimmin niillä, jotka ovat edelleen työelämässä. Kaikista tutkimukseen vastanneista (n = 652) käytti kipulääkitystä 35 % (n = 231). Puolet kipulääkitystä käyttävistä nimesi nivelrikkokivun syyksi toistuvan, kuormittavan työn. Näin ilmoitti myös 60 % työssä käyvistä vastaajista. Nivelrikkodiagnoosin saaneet vastaajat kokivat nivelrikkokivun voimakkaana tai hyvin voimakkaana. Näin ollen kivulla on merkitystä arjessa selviytymiseen niin kotona kuin työssä. Eniten haittaa aiheuttaviksi nivelrikon oireiksi mainittiin nivelkipu liikkeessä (49 %) ja niveljäykkyys (37 %). Seuraavaksi useimmin haittaavat oireet olivat nivelkipu levossa (28 %), nivelen ulkomuodon muuttuminen (28 %) ja liikkumisen rajoittuminen (24 %). Jatkuvaa nivelkipua on keskimääräistä useammin 55–59-vuotiailla. Kivunlievitykseen lääkkeitä käyttävillä työssä olevilla on muita useammin jatkuvaa nivelkipua. Nivelrikkoa sairastavista vastaajista useimmat ilmoittivat nivelrikkoa esiintyvän useammassa kuin yhdessä nivelessä. Keskimäärin nivelrikkoa esiintyi kolmessa nivelessä. Useimmin nivelrikon vastattiin esiintyvän polvissa (51 % vastaajista) ja sormissa (48 %). Nivelrikkoa esiintyi myös lonkissa (29 %), selässä (23 %), niskassa (22 %) ja olkapäässä (21 %). Kipulääkitystä käyttävistä kaksi kolmasosaa kertoi nivelkipujen vaikuttavan liikuntaharrastuksiin. Työssäkäyvistä neljä viidesosaa ilmoitti nivelkipujen vaikeuttavan heidän työntekoa. Tutkimuksen mukaan kuitenkin liikunta ja reseptikipulääkkeet ovat kaksi eniten auttanutta nivelrikkokivun hoitomuotoa. Kipu hallintaan ja sen jälkeen liikkumaan Liikunnalla on suuri merkitys nivelkipujen hoidossa. On kuitenkin tärkeää, että kipu saadaan hallintaan ennen liikunnan aloittamista, jottei potilaalle aiheudu lisää vammoja vääristä liikeradoista tai liian voimakkaista harjoitteista. – Kivun hoidon lähtökohtana on pyrkimys estää kivun kroonistuminen. Tässä riittävän tehokkaalla lääkehoidolla on keskeinen merkitys. Kivun saaminen hallintaan on tärkeää, koska kovin kivuliaana liikkuminen ja harjoittelu ei tuo toivottua tulosta, toteaa ylilääkäri, fysiatrian ja yleislääketieteen erikoislääkäri Jukka Pekka Kouri. – Kipu onkin saatava ensin kuriin. Näin vältymme noidankehältä, joka syntyy, kun kipu estää nivelrikolle tärkeän hoitomuodon eli liikkumisen. Liikkumisen puute ajaa potilaan kehään, jossa ylipainon uhka kasvaa. Kipulääkitykseen lisää tehoa Lähes puolet vastaajista oli tyytymättömiä kipulääkitykseensä. Tyytymättömimpiä olivat 55–59 -vuotiaat eli työikäiset. Lääkehoidossa vastaajia huolestuttivat eniten lääkityksen riittämätön teho ja lääkkeiden aiheuttamat vatsavaivat, jotka olivat huomattavan merkittävä tyytymättömyyttä aiheuttava syy erityisesti työssä käyvillä vastaajilla. Tutkimukseen vastanneista nivelrikkoa sairastaneista naisista 62 % käyttää lääkkeitä tai joitain muita tuotteita kivun hoitoon. Todennetusti nivelrikkoa sairastavista 73 % käyttää kipulääkitystä. Keskimääräistä vähemmän kivunlievitystä käyttävät 60–64-vuotiaat nivelrikkoa sairastavat naiset. Eniten kivunlievitystä käyttäviä on 65–69-vuotiaiden ryhmässä. Lääkitystä käyttävistä 44 % suosii kerran päivässä annosteltavaa lääkettä. Enemmän tietoa ennaltaehkäisystä ja hoidosta Tutkimukseen osallistuneet kaipasivat tietoa nivelrikosta sairautena – mistä se johtuu, miten se kehittyy, miten sitä voi ennaltaehkäistä ja miten sen etenemistä voi hidastaa. Samoin halutaan tietoa tehokkaista ja terveellisistä hoitomuodoista ja hoitoon sopivasta liikunnasta sekä ravitsemuksesta. Selvästi useimmin lisätieto haluttaisiin saada lääkäriltä. Ne, joilla nivelrikko on todettu, luottavat erityisen paljon lääkärin antamaan informaatioon. Tutkimuksessa saaduista vastauksista ilmeni myös, että lääkäreiltä odotetaan nykyistä vakavampaa suhtautumista nivelrikkoon ja sen aiheuttamaan kipuun. Myös lääkehoidosta tarvitaan lisää tietoa. Potilaat käyttävät lääkärin reseptillä määräämien tulehduskipulääkkeiden lisäksi reseptivapaita tulehduskipulääkkeitä. Yhdistämällä tällä tavoin erilaisia tulehduskipulääkkeitä ei kivunhoitoon välttämättä saada lisää tehoa, mutta sen sijaan haittavaikutukset lisääntyvät. Tämä kertoo osaltaan siitä, että lääkeneuvonta on ollut puutteellista. Tämä antaakin haastetta koko terveydenhuoltohenkilöstölle – niin lääkäreille, hoitajille kuin apteekkihenkilöstölle.
Nivelreuman biologiset lääkkeet voivat altistaa vyöruusulle Osa nivelreuman hoitoon käytettävistä biologisista lääkkeistä saattaa edistää vyöruusun puhkeamista. Biologisten lääkkeiden tiedetään altistavan bakteerien aiheuttamille infektioille. Saksalaistutkijoiden havainnot viittaavat siihen, että myös jotkin vyöruusun kaltaiset virusinfektiot saattavat lisääntyä hoidon myötä. Tulokset perustuvat yli 5 000:n tuumorinekroositekijä alfaan vaikuttavia lääkkeitä saavan nivelreumapotilaan tietoihin. Noin kolmen vuoden seurannan aikana 82 potilasta oli sairastanut yhteensä 86 vyöruusua. Tuumorinekroositekijä alfa on nivelreumaan kuuluvan tulehduksen välittäjäaine ja biologiset lääkkeet estävät sen toimintaa. Analyysin perusteella vyöruusun vaara oli jonkin verran suurentunut potilailla, jotka saivat infliksimabia tai adalimumabia, jotka ovat TNF-alfa-monoklonaalisia vasta-aineita. Tässä vaiheessa ei tosin ole selvää, kuinka suuri riski on käytännössä. Vyöruusun riski ei ollut suurentunut potilailla, jotka käyttivät etanerseptiä, joka on liukoinen TNF-alfan reseptori. Uutispalvelu Duodecim (*)
Pääsy erikoissairaanhoitoon helpottui syksyn aikana Kansalaisten pääsy erikoissairaanhoitoon helpottui viime vuoden lopulla. Lähes kaikki sairaanhoitopiirit lyhensivät ylipitkiä hoitojonojaan huomattavasti. Pitkään hoitoa odottavien määrät olivat vuodenvaihteessa pienemmät kuin koskaan aikaisemmin hoitotakuun seurannan aikana. Ylipitkät hoitojonot ovat lyhentyneet erityisesti ortopediassa, silmätaudeissa sekä korva-, nenä- ja kurkkutaudeissa. Joulukuun 2008 lopussa yli puoli vuotta hoitoon pääsyä odottaneita oli noin 1 700. Tämä on lähes 3 000 vähemmän kuin elokuussa. Hoitoon pääsy parantui erityisesti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS), jossa yli puoli vuotta odottaneiden määrä laski 610:een. HUS:n jonot lyhenivät elokuusta lähes 1 700 potilaalla. Hoitoon pääsy heikentyi merkittävästi ainoastaan Satakunnan sairaanhoitopiirissä, jossa yli puoli vuotta odottaneiden lukumää kasvoi lähes 270:llä. Vuodenvaihteen hoitotakuun seurantaan otettiin mukaan myös kiireellistä hoitoa odottavat. Ainoastaan päivystyspotilaat rajattiin seurannan ulkopuolelle. Tällä ei kuitenkaan ollut vaikutusta yli puoli vuotta hoitoa odottaneiden määrään. Myös ensimmäiselle hoitokäynnille yli puoli vuotta odottaneiden määrä väheni syksyllä. Joulukuun lopussa heitä oli yli 4 000 ja noin 3 800 vähemmän kuin elokuun lopussa. Vähennykset kohdistuivat lähes kaikkiin sairaanhoitopiireihin. Jonot lyhenivät eniten HUS:ssa. Eniten odottajia oli ortopedian, silmätautien ja sisätautien erikoisaloilla. Viime vuoden aikana sairaanhoitopiireihin saapuneista lähetteistä noin kolme prosenttia käsiteltiin vasta kolmen viikon kuluttua niiden vastaanottamisesta. Joillakin erikoisaloilla käsittelyajat pitkittyivät selvästi yli lain salliman kolmen viikon. Myös sairaanhoitopiirien välillä oli isoja eroja lähetteiden käsittelyajoissa. Suhteellisesti pisimmät käsittelyajat olivat Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Itä-Savon sairaanhoitopiireissä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL, julkaisee nyt ensimmäistä kertaa myös perusterveydenhuollon erikoislääkärijohtoisten yksiköiden hoitoon pääsyä koskevat tiedot. Tiedonkeruu kohdistui 25 yksikköön, joista 16:sta saatiin vastaus. Valvontaviranomaiset seuraavat entistä tarkemmin myös perusterveydenhuollossa annettavan erikoissairaanhoidon saatavuutta. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa tarpeelliseksi todettu hoito on lain mukaan järjestettävä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa. Kiireellisessä tapauksessa hoitoon on kuitenkin päästävä välittömästi. Joulukuun lopussa 110 lasta tai nuorta oli odottanut lasten- tai nuorisopsykiatrian hoitoa yli kolme kuukautta sairaanhoitopiireissä. Ensimmäiselle käynnille yli kolmen kuukauden jonossa oli 131 lasta ja nuorta. Nykyisissä säädöksissä ei määritellä, mitä lapsella ja nuorella tarkoitetaan. Sosiaali- ja terveysministeriö on tämän vuoksi linjannut, että mielenterveyspalveluita koskeva velvoite järjestää tarpeenmukainen hoito kolmen kuukauden kuluessa koskee alle 23-vuotiaita riippumatta siitä, hoidetaanko heitä lasten-, nuoriso- vai aikuispsykiatrian yksikössä. THL on tämän vuoksi täsmentänyt mielenterveyspalveluita koskevaa tiedonkeruuta. Psykiatrian hoitojonojen kirjaamistavoissa on eroja. Joissakin toimipisteissä jonon hallintajärjestelmä on vielä osittain manuaalinen, joten tiedot eivät välttämättä poimiinnu THL:lle toimitettaviin tietoihin. Edellinen erikoisairaanhoidon hoitoon pääsyn seuranta tehtiin 31.8.2008.
Tupakointi liittyy kaksinkertaiseen reumariskiin Tupakoivat miehet sairastuvat nivelreumaan noin kaksi kertaa todennäköisemmin kuin savuttomat. Tupakkanaisten riski on hieman pienempi, mutta silti noin viidenneksen tai kolmanneksen suurempi kuin savuttomien naisten, käy ilmi japanilaistutkijoiden tekemästä meta-analyysitutkimuksesta. Tupakointiin liitetty reumariski oli suuri etenkin miehillä, joilla on veressään ns. reumatekijää eli vasta-ainetta, joka usein liittyy keskimääräistä vaikeampaan reumaan. Tulokset vahvistavat käsitystä, jonka mukaan tupakointi on ehkä suurin ehkäistävissä oleva reuman riskitekijä. Tupakointi lisää myös monien muiden autoimmuunisairauksien riskiä. Nivelreumaa sairastaa noin 5-10 ihmistä tuhannesta, ja se on noin 2-3 kertaa yleisempi naisilla kuin miehillä. Uutispalvelu Duodecim (*) (Annals of the Rheumatic Diseases Online 27.1.2009; doi:10.1136/ard.2008.096487)
Lääkeyhtiö Novartis tuo Suomen markkinoille
uuden lämpöterapiamenetelmän kivun lievitykseen. Voltacare-lämpölaastari on luonnonmukainen
kivunlievitys, joka sopii erityisesti kroonisen lihas- ja
nivelkivun hoitoon. Pitkävaikutteinen lämpölaastari toimii ilman
lääkeaineita ja tehoaa hyvin pitkäaikaiseen selän ja hartiaseudun
kipuun. Useissa tutkimuksissa on todettu, että lämpöterapia
lievittää kipua tehokkaammin kuin perinteiset suun kautta
otettavat kipulääkkeet ibuprofeeni ja parasetamoli.
Traumaattinen polvilumpion sijoiltaanmeno ja sisemmän patellofemoraaliligamenttivamman kliininen merkitys Polvilumpion sijoiltaanmeno on tavallinen, usein nuoren aikuisen akuutti polven nivelsidevamma, joka liittyy tyypillisesti liikuntasuorituksiin. Sijoiltaanmenon yhteydessä pääasiallisin polvilumpion tukirakenne, sisempi patellofemoraaliligamentti (MPFL), vaurioituu. Polvilumpion ensimmäisen sijoiltaanmenon jälkeen monilla esiintyy toistuvia polvilumpion muljahteluja tai sijoiltaanmenoja, polven kipua, liikunnallisen aktiivisuustason heikkenemistä ja polvilumpion liukupinnan nivelkulumaa. Polvilumpion ensimmäisen sijoiltaanmenon hoitotapa on ollut epäselvä, koska laadukkaita tutkimuksia on niukasti. Perinteisesti suurin osa polvilumpion ensimmäisistä sijoiltaanmenoista on hoidettu ilman leikkausta saranalastalla tai polvilumpiotuella. Tämän väitöskirjan tarkoituksena oli selvittää polvilumpion ensimmäisen sijoiltaanmenon ilmaantuvuus, riskitekijät ja vertailla eri hoitomenetelmiä. Lisäksi tutkimus selvitti nykyaikaisen MPFL-leikkauksen pitkäaikaistuloksia ja sekä MPFL-vammakohdan kliinistä merkitystä. Tutkimus kohdistui vuosina 1994-2002 varusmiespalveluksensa suorittaneisiin nuoriin miehiin ja naisiin. Tutkimusaineistoon kuului yli 130 000 nuoren, 18-28 vuotiaan aikuisen väestö, jota analysoiden selvitettiin polvilumpion ensimmäisen sijoiltaanmenon ilmaantuvuus ja riskitekijät. Väitöskirjatutkimuksessa verrattiin MPFL-leikkauksen ja perinteisemmän polvilumpion tukileikkauksen pitkäaikaistuloksia, kun leikkaus oli tehty toistuvan polvilumpion sijoiltaanmenon vuoksi. Väitöskirjatutkimukseen kuului myös kaksi etenevää tutkimusta, joissa verrattiin tähystystekniikalla tehtävää polvilumpioleikkausta ilman leikkausta hoidettuihin sekä satunnaistetussa tutkimusasetelmassa polvilumpion avoleikkausta ilman leikkausta hoidettuihin. Hoitoryhmiä seurattiin keskimäärin seitsemän vuotta. Lisäksi väitöskirjassa analysoitiin kolmen eri MPFL-vauriokohdan pitkäaikaisennuste, kun jälkihoito oli ollut sama, ilman leikkausta, saranalastaa käyttäen. Päätemuuttujina tutkimuksissa olivat vamman jälkeinen polvilumpion tukevuus ja liikunta-aktiivisuustason säilyminen. Väitöskirjatutkimuksen perusteella polvilumpion ensimmäinen sijoiltaanmeno on aiemmin arvioitua yleisempi polvivamma, jonka vuotuinen ilmaantuvuus on 77/100 000 nuoressa aikuisväestössä. Potilaan pituus ja paino todettiin olevan polvilumpion sijoiltaanmenon riskitekijöitä. Huono fyysinen suorituskyky, ylipaino tai heikko lihaskunto ei lisännyt riskiä saada polvilumpion sijoiltaanmeno. Modernilla MPFL-leikkauksella saavutettiin perinteistä leikkaustekniikkaa vastaava polvilumpion tukevuus, mutta polvilumpionivelen kulumaa kehittyi merkitsevästi vähemmän. Alkuvaiheen tähystysleikkauksesta ei todettu merkitsevää hyötyä ilman leikkausta hoidettuihin verrattuna. Sen sijaan etenevä satunnaistettu tutkimus polvilumpion ensimmäisen sijoiltaanmenon hoidosta paljasti, että ilman leikkausta hoidetut kärsivät merkitsevästi enemmän polvilumpion löysyydestä kuin alkuvaiheessa leikatut. Leikatut eivät silti olleet oireettomampia muissa mittauksissa. Kun jälkihoito ensimmäisen sijoiltaanmenon jälkeen oli ollut samanlainen, MPFL-repeämä reisiluun kiinnityskohdasta ennusti merkitsevää fyysisen suoritustason laskua ja merkitsevästi löysempää polvilumpiota kuin MPFL-repeämä polvilumpion kiinnityskohdassa tai nivelsiteen keskiosassa. Väitöskirjatutkimuksen perusteella polvilumpion ensimmäinen sijoiltaanmeno, joka liittyy akuuttiin polven vääntövammaan, aiheuttaa MPFL-vaurion. Vauriokohta tulisi magneettikuvausta käyttämällä määrittää, koska tulkitseminen auttaa oikean hoitomuodon valinnassa. Polvilumpion ensimmäinen sijoiltaanmeno, johon liittyy MPFL-repeämä reisiluun kiinnityskohdasta, näyttää olevan hyödyllistä hoitaa alkuvaiheen leikkauksella. Väitöskirjatutkimuksen tulokset osoittavat, että polvilumpionivelen kuluma on merkittävä ilmiö polvilumpion sijoiltaanmenon sairastaneilla. Aiemmissa tutkimuksissa nivelkulumaa on esiintynyt runsaasti sekä ilman leikkausta hoidetuilla että perinteisin leikkausmenetelmin hoidetuilla. Tämän tutkimuksen mukaan anatomiseen korjaukseen pyrkivä MPFL-leikkaus vähentää nivelkuluman kehittymistä. Tämän vuoksi polvilumpion sijoiltaanmenon leikkaushoidoksi suositellaan MPFL-leikkausta, joskin polven anatomiset poikkeavuudet tulee huomioida leikkaushoitoa suunnitellessa.
Naiset kärsivät nivelreumasta miehiä enemmän Naiset näyttävät kärsivän nivelreumasta enemmän kuin miehet, paljastaa tuore tutkimus. Tuulikki Sokan johtaman tutkijaryhmän tulokset julkaistiin Arthritis Research and Therapy -lehdessä. Tutkimusta varten tutkittiin yli 6 000 nivelreumapotilasta 25 eri maasta. Naisilla oli mm. enemmän kipuja ja masennusta ja he kokivat oireensa pahemmiksi kuin miehet. Tulosten perusteella ei ole varmaa johtuvatko erot naisten vaikeammasta taudista vai sukupuolten välisistä fyysisistä eroista. Naisten keho on fyysisesti heikompi kuin miesten ja on luultavaa, että samanvahvuiset oireet verottavat suhteellisesti enemmän naisten voimia ja toimintakykyä. Aiemmissa tutkimuksissa naispotilaiden on havaittu myös joutuvan työkyvyttömiksi miespotilaita useammin. Miespotilaat puolestaan kuolevat naisia varhemmin. Uutispalvelu Duodecim (*) (Arthritis Research and Therapy 2009;11:R7)
Kahden lääkkeen, adalimumabin ja metotreksaatin, yhteiskäyttö pysäytti nivelvaurioiden etenemistä puolella keskivaikeaa tai vaikeaa varhaisvaiheen nivelreumaa sairastavista. Lääkeyhdistelmä pysäytti nivelvaurioiden etenemistä, kun yhdistelmälääke oli käytössä kahden vuoden ajan ja adalimumabi sen jälkeen kolmen vuoden ajan. Tulokset esiteltiin adalimumabin valmistajan Abbottin tiedotteen mukaan viime vuoden lopulla amerikkalaisen American College of Rheumatology -reumatologijärjestön vuosikokouksessa San Franciscossa. Lääkeyhdistelmän käytöstä saatiin paremmat hoitotulokset kuin kummankaan lääkkeen käytöstä yksin. Adalimumabin ja metotreksaatin yhdistelmähoitoa saaneessa ryhmässä nivelvaurioiden mittaamiseen käytetyn mTSS-pistemäärä kasvoi keskimäärin melko vähän. Viiden vuoden jälkeen mTSS-pistemäärä oli suurentunut yhdistelmähoitoryhmässä 2,9 pistettä. Pelkkää metotreksaattia saaneiden pistemäärä oli 9,7 pistettä ja pelkkää adalimumabihoitoa saaneilla taas 8,7 pistettä.
Huono tasapaino ennustaa vanhusten luunmurtumia Merkittävä osa luunmurtumien vaarassa olevista vanhuksista voitaisiin tunnistaa kysymällä tasapainovaikeuksista. Tuoreen ruotsalaistutkimuksen perusteella näin voidaan ennustaa ehkä jopa neljä kymmenestä lonkkamurtumasta. Tutkimusta varten tutkijat haastattelivat yli 24 000 vähintään 55-vuotiasta kaksosta, joista vajaat 3 000 kertoi tasapainonsa heikentyneen. Tarkempaan analyysiin valittiin kaksosparit, joissa toisen tasapaino oli hyvä ja toisen heikentynyt. Kun monet osteoporoottisten murtumien riskitekijät huomioitiin, huono tasapaino liittyi lähes nelinkertaiseen lonkkamurtumariskiin ja kaksinkertaiseen riskiin saada mikä tahansa luunmurtuma. Luunmurtumiin ja kaatuiluun vaikuttavat monet muutkin seikat kuin tasapaino, ja on mahdollista, että tasapaino-ongelmiin nyt liitetty murtumariski johtuu jostain tässä tutkimuksessa piiloon jääneestä seikasta. Joka tapauksessa tulokset korostavat tasapainon merkitystä yhtenä vanhusten kaatumisten ja luunmurtumien riskitekijänä. Tulokset julkaisi American Journal of Epidemiology. Uutispalvelu Duodecim (*) (American Journal of Epidemiology 2009;169:143-149)
Lääkäritutkimuksen mukaan lääkkeen teho merkitsee enitenKäsitys lääkkeen tehosta ja potilaan varallisuus ovat tärkeimmät kriteerit lääkärille reseptiä kirjoitettaessa, selviää Mediuutisten lääkäritutkimuksesta. Neljä viidestä tutkimukseen vastanneesta toteaa käsityksen lääkkeen tehosta vaikuttavan erittäin paljon päätökseen. Tutkimukseen osallistui 520 lääkäriä. Yli puolet vastaajista totesi, että potilaan varallisuus vaikuttaa päätökseen erittäin tai melko paljon. – Teho on ehdoton ykkösasia. Varallisuudesta joudutaan keskustelemaan joidenkin kalliimpien lääkkeiden kohdalla, sanoo terveyskeskuslääkäri Arvo Virtanen Nurmijärven terveyskeskuksesta. Tietoa tulvii monesta suunnasta Merkittävä tekijä lääkäreille on myös tutkivan lääketeollisuuden tukeminen lääkevalinnoilla: 42 prosenttia vastaajista ottaa huomioon tämän asian lääkettä määrätessään. Vastaavasti rinnakkaislääketeollisuutta ajattelee reseptiä kirjoittaessaan vain alle viidennes vastaajista. – Näillä tekijöillä on merkitystä, kun joutuu valitsemaan useiden periaatteessa samanarvoisten vaihtoehtojen välillä, Virtanen sanoo. Virtanen muistuttaa kuitenkin, että lääkkeet eivät todellisuudessa ole välttämättä vaikutukseltaan samanarvoisia. – Samanarvoisuus on määritelty niin, että vaikutus on keskimäärin sama kymmenen prosentin toleranssilla. Eri ihmisten kohdalla vaihtelu voi olla huomattavasti suurempi. Virtanen toteaa lääkkeen valitsemiskriteerien muuttuneen paljon hänen parikymmenvuotisen terveyskeskuslääkärin uransa aikana. – Tieto on paljon täsmällisempää. Viranomaisohjaus on lisääntynyt ja hoitosuosituksia markkinoidaan paljon tehokkaammin kuin aikaisemmin, mikä on helpottanut työntekoa. Aika vähän kriteerejä ehtii ajatella reseptiä kirjoitettaessa, kyllä se tulee selkäytimestä. Silloin valitsee sen lääkkeen, mikä on tuttu, turvallinen ja hyväksi havaittua, Virtanen sanoo. Viitehinta ei estä vaihtoa Huhtikuussa voimaantulevan viitehintalain mukaan potilas ei saa apteekissa enää kieltäytyä lääkevaihdosta, ellei maksa itse viitehinnan ja kalliimman hinnan välistä erotusta. Lääkäri voi kuitenkin edelleen kieltää lääkevaihdon, jos kokee kiellon terveyden kannalta perustelluksi. Mediuutisten kyselyssä 71 prosenttia lääkäreistä vastaa harkitsevansa harvoin tai erittäin harvoin lääkevaihdon kieltämistä viitehintalain voimaantulon vuoksi. 15 prosenttia uskoo harkitsevansa erittäin tai melko usein lääkkeen vaihdon kieltämistä. Virtanen toteaa, että potilaan mielipiteellä on lääkevaihdon kieltämisen kannalta viitehintalain voimaantulon jälkeenkin hyvin suuri suuri merkitys, koska lääkkeen vaikutuksen suhteen on huomattavia yksilökohtaisia eroja. – Olen tähän asti sanonut potilaille, että ilmoita apteekissa, jos et halua lääkevaihtoa. Kun jatkossa potilas ei voi tehdä tällaista ilmoitusta, niin sitten sen teen minä.
Alkoholinkäyttö liittyy pienentyneeseen nivelreuman riskiin Ruotsalaistutkijoiden mukaan säännöllisesti alkoholia käyttävät saattavat säästyä nivelreumalta muita todennäköisemmin. Tutkijoiden havainnot julkaistiin Annals of the Rheumatic Diseases -lehdessä. Kohtuullisesti alkoholia nauttivien riski sairastua nivelreumaan oli tulosten perusteella puolet pienempi kuin harvoin tai ei lainkaan alkoholia käyttävien riski. Alkoholiin liitetty suojavaikutus todettiin myös henkilöillä, joiden reumariski oli suurentunut perinnöllisten tekijöiden ja tupakoinnin takia. Tupakointi on merkittävin ehkäistävissä oleva reuman riskitekijä. Samansuuntaisia havaintoja on saatu eläinkokeissa. Niissä alkoholi on vähentänyt ja lieventänyt hiirten nivelrikkoja. Nyt saadut tulokset pitää silti varmistaa monissa lisätutkimuksissa ennen kuin alkoholinkäytön voi todella sanoa ehkäisevän reumaa. Tutkimuksessa hyödynnettiin yhden ruotsalais- ja yhden tanskalaistutkimuksen aineistoja. Ruotsalaistutkimukseen oli osallistunut 1 204 nivelrikkopotilasta ja 871 verrokkia, tanskalaiseen 444 potilasta ja 533 verrokkia. Uutispalvelu Duodecim (*) (Annals of the Rheumatic Diseases 2009;68:222-227)
19 kohdan muistilistan käyttö vähentää hoitovirheitä ja pienentää leikkauspotilaiden kuolleisuutta, totesivat Harvard School of Public Health -instituutin tutkijat New England Journal of Medicine –lehdessä julkaistussa tutkimuksessa. Muistilistassa on kohdat esimerkiksi potilaan tunnistamisesta, allergioiden tarkastuksesta sekä leikkaushenkilöiden esittäytymisestä toisilleen. Tutkimus oli tehty sairaaloissa, jotka sijaitsivat Yhdysvalloissa, Kanadassa, Englannissa, Uudessa Seelannissa, Intiassa, Filippiineillä sekä Tansaniassa. Kun lista oli ollut käytössä vuoden ajan näissä sairaaloissa, pieneni leikkauspotilaiden kuolleisuus keskimääräisestä 1,5 prosentista 0,8 prosenttiin. Pudotus oli siten 40 prosenttia vuoden takaisiin lukuihin verrattuna. Komplikaatioiden määrä pieneni kolmanneksen 11 prosentista 7 prosenttiin. Tutkijoille ei selvinnyt, mitkä muistilistan kohdat vaikuttivat tuloksiin.
Puoli tuntia kävelyä päivässä pitää naisen painon kurissa Muutaman tunnin viikoittain kävelevät naiset välttyvät ikääntymiseen liittyvältä painonnousulta tai ainakin painoa kertyy heille vähemmän, osoittaa tuore tutkimus. Valtaosa aikuisista lihoo noin kilon vuodessa. Esimerkiksi puoli tuntia päivittäin kävelevän yli 70-kiloisen naisen paino nousee viidentoista vuoden kuluessa 8 kiloa vähemmän kuin naisen, joka ei kävele juuri lainkaan. Sama koskee miehiä, mutta kävely vaikuttaa heihin vähemmän. Tutkimukseen osallistui lähes viisituhatta miestä ja naista, jotka olivat 18-30-vuotiaita tutkimuksen käynnistyessä vuosina 1985-1986. Osallistujien liikuntatottumuksia ja painonkehitystä selvitettiin yhteensä kuudesti viisitoistavuotisen seurannan aikana. Tutkijat huomioivat analyysissa muun liikunnan, ruokavalion ja monta muuta tekijää, jotka vaikuttavat painoon, mutta tämänkin jälkeen kävely liittyi vähäisempään painonnousuun. Tulokset julkaistiin ravitsemustieteellisessä American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä. Uutispalvelu Duodecim (*) (American Journal of Clinical Nutrition 2009;89:19-26)
Fibromyalgian oireet lievenevät masennuslääkkeillä Masennuslääkkeet vähentävät fibromyalgiaa potevien kipuja, univaikeuksia ja masennusoireita. Lääkityksen myötä monet kokevat myös elämänlaatunsa paranevan, todetaan saksalaisessa meta-analyysitutkimuksessa. Tutkimuksessa yhdistettiin 18 satunnaistetun fibromyalgiatutkimuksen aineistot, jotka koostuivat yhteensä 1 427 potilaan tiedoista. Kaikissa tutkimuksissa potilaita oli hoidettu masennuslääkkeillä. Trisykliset ja tetrasykliset masennuslääkkeet lievittivät tehokkaasti kipuja, uupumusta ja univaikeuksia. Muiden tutkittujen lääkkeiden eli serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI), serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjien (SNRI) ja monoamiinioksidaasin eli MAO:n estäjien hyödyt jäivät vähäisemmiksi. Monista tutkimuksista huolimatta vielä ei tiedetä kuinka masennuslääkkeet sopivat fibromyalgian pitkäaikaiseen hoitoon. Tutkijat suosittavatkin lääkäreitä seuraamaan potilaidensa tilaa ja arvioimaan lääkityksen hyödyt ja haitat säännöllisin väliajoin. Tulokset julkaisi Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehti. Sadasta ihmisestä noin kahdesta neljään sairastaa fibromyalgiaa. Oireyhtymään kuuluu mm. kipuja eri puolilla kehoa ja uupumusta. Keskeinen piirre on kipukynnyksen alentuminen, minkä arvellaan johtuvan hermoston kipuratojen poikkeavasta toiminnasta. Sairauden syytä ei tunneta, mutta aiheuttajia on luultavasti useita. Uutispalvelu Duodecim (*)
Glukosamiinin korvattavuus lakkaa 1.7.2009 alkaen Lääkkeiden hintalautakunta (Hila) vahvisti nivelrikon hoitoon tarkoitettujen glukosamiinivalmisteiden peruskorvattavuuden ja kohtuullisen tukkuhinnan 30.6.2009 saakka. Tämän jälkeen valmisteet poistuvat korvattavuuden piiristä. Suomen markkinoilla on kaupan lääkemääräyksen vaativia glukosamiinia sisältäviä valmisteita useilla eri kauppanimillä. Valmisteita myydään eri annosvahvuuksina myös luontaistuotteina. Useimmissa muissa ETA-maissa glukosamiinivalmisteet eivät kuulu korvattavuuden piiriin. Sairausvakuutuslain mukaan lääkkeiden hintalautakunnan tulee ottaa lääkkeen peruskorvattavuutta vahvistettaessa huomioon lääkkeen hoidollinen arvo. Lääkkeen peruskorvattavuutta ei tulisi lain mukaan vahvistaa sellaisille valmisteille, joiden hoidollinen arvo on vähäinen. Lääkkeiden hintalautakunta on katsonut, että glukosamiinivalmisteiden hyödyistä käyttöaiheen mukaisessa sairauden hoidossa on niukasti tutkimusnäyttöä. Tämän hetkisen tutkimustiedon perusteella glukosamiinivalmisteiden hoidollinen arvo on vähäinen. Glukosamiinivalmisteiden peruskorvattavuus ja tukkuhinta on käyttäjien suuri määrä huomioon ottaen hyväksytty poikkeuksellisesti puolen vuoden ajaksi, jona aikana hoitavalla lääkärillä on mahdollisuus arvioida, miten tilanne vaikuttaa potilaan lääkehoitoon. Kansaneläkelaitoksen tilastotietojen mukaan glukosamiinia sisältävistä valmisteista maksettiin vuonna 2007 korvauksia 145 461 vakuutetulle yhteensä noin 4,9 miljoonaa euroa. Lisätietoja: johtaja Sinikka Rajaniemi, puh. (09) 160 73171 tai (040) 501 5076, yliproviisori Anna Norjamäki, puh. (09) 160 73409, sähköposti etunimi.sukunimi(at)stm.fi
Sakkouhka poistaa jonotJos vanhat merkit pitävät paikkansa, Hus ja Vaasan sairaanhoitopiiri saavat kiireettömän hoidon jonot kuriin vappuun mennessä. Piirejä uhkaavat kahden miljoonan ja 250 000 euron sakot, jos hoitotakuu ei toteudu siihen mennessä. Sakot jäänevät jälleen rapsahtamatta. – On vähän turhauttavaa, että sitten kun mennään näin pitkälle, löytyvät keinot. Kyllähän se kielii siitä, ettei niitä keinoja vain ole jostain syystä aiemmin käytetty, harmittelee Teon apulaisjohtaja, nykyinen Valviran valvontaprosessin johtaja Tarja Holi. Vaasan sairaanhoitopiirin johtaja Göran Honga vahvistaa, että jonot saataneen lisätöiden avulla kuntoon määräaikaan mennessä. Samaa sanoo Husin johtajaylilääkäri Jaakko Karvonen. – Eihän siinä ole mitään mieltä, että käyttäisimme rahaa sakonmaksuun, kun samalla rahalla voimme hoitaa potilaita, Karvonen toteaa. Viime vuonna jonot haihtuivat sakkouhan alla Kanta-Hämeestä, Kainuusta ja Varsinais-Suomesta. Resurssit siirtyvät jähmeästiHoli uskoo, että uhkasakot saavat kunnat hellittämään kukkaronnyörejään ja sairaanhoitopiirit käärimään hihansa. Hongan mukaan kyse on kapasiteettiongelmasta. – Sairaalat mitoitettiin aikoinaan tiettyä systeemiä varten. Vaikka hoitotakuu on ollut jo pitkään tiedossa, julkinen puoli ei ole vielä pystynyt reagoimaan näin jyrkkiin muutoksiin. Suurin ongelma on kirurgia, erityisesti ortopedia. – Kapasiteetin lisääminen ei ole helppoa, koska se on pois muulta toiminnalta. Joudumme etenemään tilapäisten temppujen kautta, kunnes saadaan pysyvämpi ratkaisu. Aina kun jonot kasvavat, täytyy välillä purkaa niitä kiireettömimmästä päästä, jotta pysytään lain puitteissa. Holiin eivät pure selitykset lyhyestä valmistautumisaikataulusta ja tilapäisratkaisuista. Maaliskuussa 2005 voimaan tullut hoitotakuu on ollut piirien tiedossa jo vuosikausia. – Olen huomannut, että piireillä on vaikeuksia liikutella resursseja erikoisaloilta toisille. Sinne, missä tarve lisääntyy, täytyisi siirtää sieltä, missä on väljyyttä. Mutta jokainen yksikkö pitää lujasti kiinni omista resursseistaan. Lähetteiden käsittely pitkittyyHoli epäilee, että taistelu jonojen kanssa on saattanut johtaa vitkutteluun lähetteiden käsittelyssä. Siten voidaan vaikuttaa jonotusaikoihin. Viimekeväisen kyselyn perusteella lähete saattoi lojua erikoissairaanhoidossa jopa yli kolme viikkoa kenenkään sitä lukematta. Teo ja lääninhallitukset pyysivät sairaanhoitopiireiltä selvityksiä asiasta. – Olemme laajentaneet hoitotakuun valvontaa niin, ettei enää valvota vain toimenpiteiden jonotusaikoja, vaan myös edeltäviä vaiheita. On vielä vaikea sanoa, miten laajat lähetteiden käsittelyn viiveet ovat ja kuinka paljon on kyse tietojen rekisteröitymisen teknisistä virheistä, Holi sanoo. Uuteen terveydenhuoltolakiin on luonnosteltu määräaikoja ensimmäiselle poliklinikkakäynnille pääsylle. Nykyisellään hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmessa viikossa lähetteen saapumisesta. Tätä tulkitaan eri tavoin. – Käsittääkseni hoidon tarve voidaan joissain tapauksissa arvioida jo lähetteen perusteella, mutta monesti se edellyttää poliklinikkakäyntiä, Holi sanoo.
Copyright Duodecim 2004. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa. Kielto koskee materiaalin käyttöä frame-tekniikalla, linkittämällä suoraan tähän tiedostoon sekä kaikkeen muuhun toimintaan mm. cache- ja proxy-tekniikalla. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen muillakin tavoilla kielletään. Tämä koskee myös tulostusta ja tallennusta muuhun kuin yksityiseen käyttöön. |
Suomen Nivelyhdistys ry - PL 1328, 00101 Helsinki - (09) 27 123 12 - toimisto@niveltieto.net |
Suomen
Nivelyhdistys sai oman yhteisönsä viime vuoden lopussa avatun
Satojen
lääkepakkausten hinta halpenee 1.4.2009, kun lääkevaihdon piiriin
tulee uusia lääkkeitä ja lääkkeiden viitehintajärjestelmä otetaan
käyttöön. Lisäkustannuksia on luvassa niille, jotka eivät vaihda
lääkkeitään edullisempiin.
