|
|
Tuoreimmat uutisetTäältä löydät viimeisimmät nivelasioihin ja terveyteen muuten liittyvät uutispoiminnat. Vanhemmat uutiset löytyvät vasemman reunan napeista.
Nivelreuma on diabeteksen veroinen vaara sydämelle Nivelreumaa sairastavat ovat tavallista alttiimpia sydän- ja verisuonitaudeille. Hollantilaistutkimuksen mukaan vaikutus on yhtä suuri kuin aikuistyypin diabeteksen, joka on tunnettu sydäntautien riskitekijä. Tutkimuksen aineisto koostui noin 300 nivelreumaa sairastavan, 200 aikuistyypin diabetesta sairastavan ja 260 kummankin sairauden suhteen terveen verrokin tiedoista. Sydän- ja verisuonitauteja sairasti 5 % verrokeista, 12 % diabeetikoista ja 13 % nivelreumaa sairastavista. Yhteys heikkeni, kun analyysia tarkennettiin, mutta diabeetikot ja reumaatikot sairastivat silti 2-3-kertaisesti verrokkeihin nähden. Vain osa yhteydestä selittyi sydäntautien riskitekijöillä, joten nivelreumaan itsessään näyttäisi liittyvän suurentunut sairastumisriski. Tämä saattaa selittyä taudin tulehduksellisilla piirteillä, tutkijat arvelevat. Nivelreumaa sairastaa noin yksi sadasta yli 16-vuotiaasta suomalaisesta. Sairaus on yleisempi naisilla ja yli 60-vuotiailla, mutta se voi puhjeta missä iässä tahansa. Uutispalvelu Duodecim (*) (Annals of the Rheumatic Diseases 2009;68:1395-1400)
Kotijumppa lievittää ylipainoisen polvikipuja, laihdutus ei Ylipaino lisää polvikipuja ja nivelrikkoja, mutta pelkkä laihduttaminen ei riitä kipujen lievittämiseen. Kipuihin tepsii polvea voimistavat ja kuntouttavat jumppaliikkeet, Nottinghamin yliopiston tutkimus osoittaa. Tulosten perusteella yhdeksän potilaan tulisi säännöllisesti jumpata polveaan, jotta yhden ylipainoisen kivut vähenisivät kolmanneksen. Teho on yhtä suuri kuin joidenkin lääkkeiden. Laihdutusryhmään satunnaistetut eivät kokeneet polvikipujensa hellittäneen, mutta monilla laihtuminen lievensi masennusoireita. Laihduttajat karistivat keskimäärin kolme kiloa enemmän kuin jumppaajat. Kaksivuotiseen tutkimukseen osallistui 389 yli 45-vuotiasta ylipainoista ja polvikipuista miestä ja naista. Osaa heistä opastettiin polvijumpassa, osa sai dieettiohjeita, osa kumpiakin ohjeita ja osa vain nivelrikoista kertovan lentolehtisen. Tulokset julkaisi British Medical Journal. Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus. Sadasta yli 30-vuotiaasta suomalaismiehestä noin kuusi ja naisista kahdeksan kärsii polven nivelrikosta. Lievemmät polvikivut ovat tätäkin yleisempiä. Uutispalvelu Duodecim (*)
Manipulaatiohoidosta ei lisähyötyä alaselän kipuiluun Selkärangan manipulaatiohoito ei vähennä alaselkäkipuja potilailla, jotka saavat jo kipulääkkeitä, tuore sveitsiläistutkimus osoittaa. Vaikka manipulaatiohoito ei ole kipulääkitystä tehokkaampi, on se silti parempi kuin pelkkä lumehoito. Vuonna 2004 tehdyn kirjallisuuskatsauksen perusteella manipulaatiohoito on selkäkivuissa samalla viivalla muiden yleisten hoitojen kanssa. Nyt tehtyyn tutkimukseen osallistui runsaat sata kipulääkkeitä ja tavanomaista yleislääkärin hoitoa saavaa alaselkäpotilasta. Puolet heistä ohjattiin lisäksi selkärangan manipulaatiohoitoihin. Muita hoitoja ei sallittu. Puolen vuoden seurannan aikana alaselkäkivut vähenivät yhtä paljon kummassakin ryhmässä eikä manipulaatiohoito näin ollen tuonut lisäapua kipulääkitykseen nähden. Osallistujat söivät kipulääkkeitä suurin piirtein yhtä paljon kummassakin ryhmässä. Tulokset julkaistiin Annals of the Rheumatic Diseases -lehdessä. Uutispalvelu Duodecim (*) (Annals of the Rheumatic Diseases 2009;68:1395-1400)
LL Panu Kivirannan väitösKohti tarkempaa nivelrikkodiagnostiikkaaPanu Kivirannan väitöstutkimuksen perusteella uudet, erityisesti ultraääneen perustuvat tutkimusmenetelmät mahdollistavat nivelrikon toteamisen entistä varhaisemmassa vaiheessa. Herkempien diagnostisten menetelmien avulla voidaan myös vauhdittaa uusien hoitomuotojen kehittämistä. Nivelrikko on Suomessa mittava kansansairaus. Nivelrikossa nivelrustojen vaurioituminen ja kuluminen johtavat nivelen toimintahäiriöön. Pitkälle edennyt nivelrikko aiheuttaa kipua, rajoittaa sitä sairastavien elämää ja aiheuttaa merkittäviä kuluja sekä potilaille että yhteiskunnalle. Uudet tutkimustulokset viittaavat siihen, että alkava nivelvaurio voitaisiin pysäyttää tai ruston kunto jopa palauttaa ennalleen. Nykyisin nivelrikko voidaan lääkärin suorittaman tutkimuksen lisäksi vahvistaa röntgenkuvauksella. Koska nivelrusto ei näy röntgenkuvissa, voidaan nivelruston kuluma havaita vain epäsuorasti tarkastelemalla nivelen luiden välisten etäisyyksien muutoksia sekä luihin ilmaantuvia muutoksia. Alkavaa nivelrikkoa röntgenkuvauksella ei voida havaita. Niveltähystyksen yhteydessä ja magneettikuvauksella nivelruston laatua voidaan arvioida silmämääräisesti, mutta tarvitaan myös objektiivisia ja silmää herkempiä menetelmiä. Kivirannan väitöstutkimuksessa vertailtiin eri tutkimusmenetelmiä alkavan nivelrikon diagnosoimiseksi. Herkimmiksi menetelmiksi osoittautuivat ultraääneen perustuvat menetelmät, joilla voidaan arvioida nivelruston pinnan rakennetta. Tutkimuksessa selvitettiin myös ruston ominaisuuksien vaihtelua nivelpinnoilla. Terveen ruston jäykkyys ja useat muut määritetyt ominaisuudet vaihtelevat merkittävästi jopa saman nivelpinnan eri osissa. Vaurioitumisen osoittamiseen jäykkyysarvojen perusteella tarvitaan siis tarkat paikkakohtaiset vertailuarvot. Kiviranta havaitsi, että terve rusto heijastaa ultraääntä aina samankaltaisesti riippumatta mittauspisteestä eikä paikkakohtaista vaihtelua esiinny. Siten nivelrikon aiheuttama muutos ultraäänimittauksessa voidaan luotettavasti tulkita rustovaurion merkiksi. Väitöskirjatyössä tutkittiin myös nivelruston rakenteen yhteyttä sen mekaanisiin ominaisuuksiin. Tulokset selvensivät ruston rakenneosan kollageenin tärkeyttä nivelruston mekaanisessa toiminnassa. Nivelrikon nykyiset hoitomenetelmät ovat puutteellisia. Nivelrikon aiheuttaman kivun hoito on nykysuositusten mukaan ensisijainen hoidon tavoite, koska nivelrikon etenemistä hidastavaa tai nivelrikkoa parantavaa lääkettä ei ole vielä olemassa. Kuitenkin tällaisia lääkkeitä kehitetään aktiivisesti. Herkempien diagnostisten menetelmien avulla voitaisiin nopeuttaa lääkekehitystä löytämällä tehokkaimmat lääkeaineet jatkokehitystä varten.
MD Ashraf El-Metwallyn väitös Koululaiset kärsivät tuki- ja liikuntaelinkivuista Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lasten niska-, selkä ja raajakipujen esiintyvyyttä, syytekijöitä ja ennustetta. Tutkimuksessa seurattiin neljän vuoden ajan yli 1700 lahtelaista 10-12 -vuotiasta koululaista ja arvioitiin kyselyiden avulla heidän tuki- ja liikuntaelimistön (TULE) vaivojaan. Lisäksi kysyttiin niiden aiheuttamia haittoja sekä muita vaivoja kuten päänsärkyä, vatsakipua ja unihäiriöitä. Tutkimuksen alussa testattiin myös fyysistä kuntoa ja nivelten yliliikkuvuutta. Viidenneksellä koululaisista oli tuki- ja liikuntaelimistön kipuja, joka paikantui yleisimmin niskaan tai alaraajaan. Vaivat olivat toistuvia tai pitkäkestoisia, sillä noin puolet alussa niistä kärsineistä raportoi kipua myös vuoden ja neljän vuoden seurannassa. Pitkäaikaista kipua esiintyi eniten lapsilla joiden nivelissä on yliliikkuvuutta. Laaja-alaisia kipuja oli kuitenkin vain 7%:lla ja ne parantuivat paikallisia kipuja useammin. Paljon liikkuvilla oli eniten vammasta johtuvia kipuja, kun taas niillä lapsilla joilla TULE-vaivat eivät johtuneet vammasta esiintyi myös muita enemmän päänsärkyä ja päiväväsymystä. Tuki- ja liikuntaelimistön kipuoireet ovat yleisiä koululaisilla. Ne liittyvät osin runsaaseen liikuntaan, jossa syntyy sekä vammoja että rasitusta. Toisaalta myös psyykkiset tekijät kuten masentuneisuus, päiväväsymys ja muut psykosomaattiset oireet vaikuttavat kivun esiintymiseen, mahdollisesti siksi että ne ovat yhteydessä vaivan kokemiseen. Laaja-alainen kiputila paranee lapsilla useammin kuin aikuisilla.
Terveelliset elämäntavat ratkaisu useimpiin sairauksiin Ylipainon välttäminen, savuttomuus, liikunta ja terveellinen ruokavalio ehkäisisivät suuren osan yleisimmistä pitkäaikaissairauksista. Nämä elämäntavat omaksumalla riski sairastua diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, aivohalvauksiin ja syöpiin pienenee oleellisesti. Samat tekijät ovat oleellisia myös nivelsairauksien riskissä. Archives of Internal Medicine -lehdessä julkaistujen tulosten perusteella jo yksikin edellä mainituista neljästä seikasta riittää riskien pienentämiseen, mutta suurimman hyödyn saa elämällä kaikkien neljän kohdan mukaisesti. Näin terveellisesti eli noin kymmenesosa tutkituista. Tällöin riski sairastua diabetekseen oli yli 90 % pienempi, sydäninfarktin 80 % pienempi, aivohalvauksen puolet pienempi ja syövän riski kolmanneksen pienempi kuin henkilön, jonka elämäntavat olivat päinvastaiset. Riittävänä liikuntana pidettiin vähintään 3,5 tuntia viikossa. Terveellinen ruokavalio sisälsi runsaasti vihanneksia, hedelmiä ja täysjyväleipää, mutta vähänlaisesti lihaa. Tutkimukseen osallistui 24 000 saksalaista 35-65-vuotiasta. Keskimäärin kahdeksanvuotisen seurannan aikana yhteensä 2 000 osallistujaa sairastui: diabetekseen 4 %, sydäninfarktiin 1 %, aivohalvaukseen 1 %, ja syöpään 4 %. Uutispalvelu Duodecim (*) (Archives of Internal Medicine 2009;169:1355-1362)
Nivelyhdistys SoveLi ry:n jäseneksi Soveltava Liikunta SoveLin hallitus on hyväksynyt Suomen Nivelyhdistyksen SoveLin jäseneksi. Nivelyhdistyksen toiminnanjohtajan Jyrki Laakson haastattelu löytyy osoitteesta: http://www.soveli.fi/tiedotearkisto/?num=24479 SoveLi ry on laaja-alainen valtakunnallisten vammais- ja kansanterveysjärjestöjen yhteinen liikuntajärjestö. - SoveLin 18 jäsenjärjestöissä on jäsenenä yhteensä noin 369 000 suomalaista. - Liikunta on keskeinen osa jäsenjärjestöjen yli 1 000 paikallisyhdistyksen tai -kerhon toimintaa. Noin puolella yhdistyksistä on oma liikuntavastaava. - Liikunnalla on keskeinen asema vammaisten ja pitkäaikaissairaiden terveyden edistämisessä, sairauksien ja oireiden ehkäisyssä sekä hoidossa ja kuntoutuksessa.
Tuoreella tekonivelellä yleisurheilun maailmanmestariksi Itävaltalainen Alfred Proksch sai kesäkuussa polveensa tekonivelen, jonka kanssa hän voitti elokuun alussa kuulantyönnön maailmanmestaruuden ja päivää myöhemmin kiekonheiton maailmanmestaruuden. Proksch oli ainut osallistuja Lahdessa pidettyjen veteraanien yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailujen yli satavuotiaiden sarjoissa. Vuonna 1908 syntynyt Proksch voitti kuulantyönnön tuloksella 2.84 ja kiekonheiton tuloksella 5.61.
Tulehduskipulääke saattaisi ehkäistä mahasyöpää Mahasyöpä saattaa kehittyä harvemmin henkilöille, jotka säännöllisesti käyttävät asetyylisalisyylihappoa sisältäviä tulehduskipulääkkeitä kuten aspiriinia. Asetyylisalisyylihappo on aiemmin yhdistetty mm. suolisyöpäriskin pienentymiseen, mutta sen vaikutus mahasyöpään on jäänyt vähälle huomiolle. Havaijin yliopiston tutkimuksessa asetyylisalisyylihappoa säännöllisesti käyttävien sairastumisriski oli noin kolmanneksen pienempi kuin muiden. Tarkemmassa analyysissa mahdollinen suojavaikutus kuitenkin rajoittui vain adenokarsinoomiin, joka on toinen mahasyövän päätyyppi. Tulosten merkitys käytännössä on epäselvä etenkin, kun huomioidaan asetyylisalisyylihappoon liittyvät ruoansulatuskanavan haavaumat ja muut haittavaikutukset. Asetyylisalisyylihapon aiheuttamiin vuotaviin tai puhkeaviin haavoihin kuolee vuosittain arviolta 150-200 suomalaista. Mahasyöpään puolestaan sairastuu vuosittain vajaat 400 suomalaismiestä ja 300 naista. Tutkimukseen osallistui 643 havaijilaista ja kalifornialaista miestä ja naista, joilla oli todettu mahasyöpä vuosina 1993-2004. Asetyylisalisyylihappo oli ainoa tulehduskipulääke, joka yhdistettiin mahasyöpiin. Uutispalvelu Duodecim (*) (American Journal of Epidemiology 2009;doi:10.1093/aje/kwp162)
Lääkelasku pienenee vähemmän kuin pitiKansainvälisen tutkijaryhmän laskelman mukaan viitehintajärjestelmä säästää suomalaisten lääkemenoja 40–120 miljoonaa vuodessa. Se alentaa järjestelmän piiriin kuuluvien lääkkeiden hintoja 5–16 prosenttia. Viitehintajärjestelmän säästöt jäävät Suomessa odotettua pienemmiksi. Säästöt jäänevät lähemmäs 40 miljoonaa kuin 120 miljoonaa euroa. Näin arvioi tutkimukseen osallistunut, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusprofessori Aki Kangasharju. –Suomessa lääkevaihto on laskenut lääkkeiden hintoja jo valmiiksi jopa 60 prosenttia. Siksi viitehintajärjestelmän vaikutus hintoihin ei meillä ole niin suuri kuin joissakin muissa maissa, Kangasharju sanoo.
Viitehinta on lääkevaihdon tiukennus
Huhtikuussa voimaan tullut viitehintalaki ohjaa apteekin asiakasta valitsemaan vaihtoehtoisista lääkkeistä halvimman, koska Kela maksaa korvausta vain halvimman lääkkeen mukaan. Ennen huhtikuuta Suomessa oli voimassa lääkevaihto, jossa asiakas sai halutessaan valita lääkkeestä halvemman version. Toisin kuin nyt, lääkevaihdossa Kela maksoi yhtä monta prosenttia lääkkeen hinnasta, olipa kyseessä halpa tai kallis versio samasta lääkkeestä. Muissa maissa, kuten Saksassa, Hollannissa, Ruotsissa ja Australiassa viitehintajärjestelmä on alentanut hintoja 10–29 prosenttia. Suomessa viitehintajärjestelmän aiheuttamia säästöjä ovat aiemmin arvioineet esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Apteekkariliitto. Sosiaali- ja terveysministeriön aiemmin tänä vuonna esittämän arvion mukaan viitehintajärjestelmä tuo suomalaisille 85 miljoonan euron säästöt vuodessa. Suomen Apteekkariliitto puolestaan on arvioinut säästöjen kipuavan jopa 140 miljoonaan euroon vuosittain. Kelan lääkekorvausmenojen osuus nyt valmistuneen tutkimuksen koko säästösummasta on Kangasharjun mukaan 70 prosenttia. Tutkimuksen mukaan Kelan säästöt jäävät siis 28–84 miljoonaan euroon, ja lähemmäs haitarin ala- kuin yläpäätä. Entisiä tarkempi, vaan ei vieläkään tarkka laskelmaNyt valmistunut tutkimus on aiemmin esitettyjä arvioita tarkempi, koska siinä on ensimmäistä kertaa otettu huomioon kuluttajien käyttäytymismuutokset. Säästöt kertyvät paitsi lääkkeiden hintojen laskusta myös kuluttajien päätöksistä vaihtaa lääkkeensä halvempaan. –Arvioimme myös, miten lääkkeen hinnan halpeneminen vaikuttaa sen myyntiin. Aiemmat säästöarviot on laskettu siltä pohjalta, että lääkkeiden kulutusmäärät pysyvät ennallaan ja vain hinnat laskevat. Mutta tottakai hinta määrää kysyntää: on perusteltua olettaa, että eniten lisääntyy niiden lääkkeiden käyttö, joiden hinnat laskevat eniten, Kangasharju sanoo. Silti uusimmankin säästölaskelman haarukka on iso, 80 miljoonaa. –Kuluttajien reaktioiden ennustaminen on vaikeaa. Ja tämäkin tutkimus on vain etukäteisarvio, Kangasharju sanoo. Tutkimus tehtiin suurimmaksi osaksi jo viime vuonna, jolloin viitehintajärjestelmä ei ollut vielä käytössä. Uudistuksen oletettuja vaikutuksia lääkkeiden hintoihin tutkittiin arvioimalla vuonna 2003 voimaan tulleen lääkevaihdon vaikutuksia hintoihin. Lisäksi arvioinnissa hyödynnettiin hintavaikutuksia, jotka havaittiin muissa viitehintajärjestelmää käyttävissä maissa.
Lahden käräjäoikeus antoi tänään tuomion kahdelle lääkärille tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. He joutuvat maksamaan 15 ja 10 päiväsakkoa. Tuomio koski Päijät-Hämeen keskussairaalassa syksyllä 2006 tapahtunutta reumalääkkeen yliannostusta. Iäkäs nainen sai reumalääkettä kerran päivässä, kun sitä olisi kuulunut saada kerran viikossa. Hän menehtyi kolmen sairaalaviikon jälkeen. Syyttäjän mielestä tuottamukselliseen virkavirheeseen ja kuolemantuottamukseen syyllistyi neljä lääkäriä. Kolme sisätautiosastolla työskennellyttä lääkäriä oli noudattanut keskussairaalan päivystävän lääkärin saneluvirhettä. Viides vastuulääkäri havaitsi virheen, mutta 1920 syntynyt nainen kuoli noin kolmen keskussairaalaviikon jälkeen. Nyt tuomion saaneet lääkärit olivat ottaneet hoitovastuun potilaasta sairaalaan tuontia seuraavana aamuna. Toinen heistä oli erikoislääkäri, toinen oli osastolla erikoistumassa. Korkeamman päiväsakon joutuu maksamaan erikoislääkäri, koska oikeus katsoi hänen olleen suuremmassa vastuussa tapahtuneesta kuin erikoistumassa olleen lääkärin. Tuomion saaneet joutuvat maksamaan omat oikeudenkäyntikulunsa noin 5 000 ja 3 500 euroa. Käräjäoikeus hylkäsi syytteet kuolemantuottamuksesta. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnon mukaan kuoleman aiheuttaneen luuydinlaman ovat saattaneet aiheuttaa myös muut lääkkeet kuin yliannosteltu reumalääke. Potilas sai jatkuvasti noin 20 lääkettä.
Potilaan omista soluista tehty rustovauriolääke saamassa myyntiluvannEuroopan Lääkeviraston EMEA:n ihmislääkekomitea CHMP ja pitkälle kehittyneiden terapioiden komitea CAT puoltavat myyntiluvan myöntämistä rustovaurion hoidossa käytettävälle uudelle ChondroCelect-soluvalmisteelle. Valmisteen tuottaja on TiGenix. ChondroCelect on ensimmäinen pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävä kudosmuokkaustuote, joka on saanut myyntiluvan EU:ssa. Valmiste koostuu potilaan omista, rustobiopsiasta viljellyistä soluista, joilla hoidetaan polven rustovaurioita ja vähennetään nivelrikon riskiä polvinivelen kulumissa. Kyseinen valmiste on myös ensimmäinen kudosmuokkaustuote, jonka arviointiin ja myyntiluvan myöntämiseen CAT on osallistunut. Suomi on toiminut valmisteen myyntilupaprosessissa rinnakkaisraportoijana.
Palvelusetelien käyttömahdollisuus laajenee lähes kaikkiin sosiaali- ja terveyspalveluihin, kertoo sosiaali- ja terveysministeriö (STM). Vain päivystyspalvelut ja tahdosta riippumattomat hoidot jäävät palvelusetelijärjestelmän ulkopuolelle. Uusi laki tarjoaa kunnille mahdollisuuden järjestää julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja yksityisten palvelujen tuottajien avulla. Velvoitetta palveluseteleiden tarjoamiseen ei ole. Kunta määrittelee, kenen palveluja setelillä voi maksaa. Hallitus esitti torstaina 16. heinäkuuta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluseteliä koskevan lainsäädännön vahvistamista. Tasavallan presidentin on tarkoitus vahvistaa lait perjantaina 24. heinäkuuta. Lait tulevat voimaan 1. elokuuta. Paula Risikko toteaa uudistuksen keskeisestä sisällöstä. Kotona annettavissa palveluissa käytettävien palvelusetelien arvosta säädetään edelleen sosiaalihuoltolaissa ja kansanterveyslaissa. Asiakkaalla on mahdollisuus kieltäytyä palvelusetelin käytöstä. Tällöin kunnan pitää ohjata asiakas muulla tavoin järjestettyjen kunnallisten palvelujen piiriin. Hyviä kokemuksia Ruotsissa Ruotsissa vastaava käytäntö paransi palvelujen tehokkuutta. Esimerkiksi Tukholmassa järjestelmän käyttöönotto lisäsi lääkärikäyntejä ilman, että kustannukset kasvoivat. Sekä Suomen että Ruotsin kilpailuviranomaiset ovat ennakoineet järjestelmän lisäävän tehokkuutta. Hinnat alentuvat, kun markkinoille syntyy lisää valinnanmahdollisuuksia. Jos kunnassa on vain yksi julkinen palvelutarjoaja, tällaista kilpailuetua ei synny. Uudistus keventää STM:n mukaan hallintoa, kun raskasta palvelukilpailutuksesta päästään yksinkertaisempaan palvelujen hyväksymismenettelyyn. Pienyrittäjien toimintaedellytykset paranevat, kun suuret volyymit ja monimutkaiset hankintamenettelyt eivät ole markkinoille pääsemisen esteenä. STM antaa lokakuun alussa kunnille täytäntöönpanoa tukevat ohjeet palveluseteliuudistuksesta.
YL Irja Mikkosen väitös Vertaistuki auttaa sairastunutta Sairaus muuttaa yleensä koko perheen elämän sairauden laadusta ja vaiheesta riippuen. Irja Mikkosen väitöstutkimuksesta selviää, että vaikean parantumattoman sairauden alkuoireet ja diagnoosi olivat monelle järkytys, mikä aiheutti masennusta ja joillekin elämänhaluttomuutta. Henkinen jaksaminen joutui koetukselle ja moni pelkäsi yksinjäämistä. Tässä tilanteessa vertaistuki oli monelle ainoa ja korvaamattomana pidetty tuen lähde. Yksilöiden ja yhteisöjen omatoimisuudelle onkin asetettu uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Väitöskirjassa arvioidaan somaattisia sairauksia sairastavien vertaistukitoimintaa Suomessa yhtenä sairastuneen tarpeisiin vastaavana tekijänä ja hyvinvointipoliittisena resurssina vertaistukeen osallistuvan henkilön näkökulmasta ja hänen kokemusmaailmansa kautta. Tutkimuksen empiirisen osan kohteena on kolme sairastuneiden vertaistukiryhmittymää, joiden jäsenet ovat osallistuneet vertaistoimintaan aktiivisesti viime vuosien aikana. Näitä ryhmiä kutsutaan tutkimuksessa Tunneryhmittymäksi, joka sisältää ALS:ia ja Parkinsonin tautia sairastavien toimintaa; Kunto-ryhmittymäksi, joka sisältää sydän – ja osteoporoosia sairastavien vertaistoimintaa sekä Tieto-ryhmittymäksi, jossa ovat mukana keliakiaa – ja rintasyöpää sairastavien vertaistukitoiminnot. Tutkimuksessa on lisäksi kerätty vastaavat aineistot sairastuneiden läheisiltä (puolisoilta) ja ryhmien vetäjiltä. Aineisto käsittää sairastuneiden ja läheisten avokyselyjen ja haastattelujen lisäksi läheisten kirjalliset kertomukset ja kirjallisuuden sekä havaintoihin perustuvat tiedot ryhmistä, matkoilta ja erilaisista tapahtumista. Tutkittavan vertaistoiminnan muotoina ovat olleet ensitieto, sopeutumisvalmennus, vertaistukiryhmä sekä tukihenkilötoiminta. Vertaistuki muodostuu tukitoimintaan osallistuneiden omasta toiminnasta. Toiminnan onnistumiseen vaikuttaa toiminnallaan, ryhmissä ryhmänvetäjä ja kahdenkeskisissä tapaamissa tukihenkilö. Läheiset ovat ryhmän toiminnan tärkeä silta ja myös monen toiminnan edellytys. Lisäksi taustavaikuttajana ovat potilasjärjestöt. Vammautuvasti sairaiden henkilöiden toimintakyky heikkenee ja elämäntilanne muuttuu ratkaisevasti. Useiden sairastuneiden pitää luopua työstä ja heidän sosiaaliset suhteensa kapenevat. Monet sairastuneet joutuvat myös turvautumaan apuvälineisiin ja laitteisiin ja luopumaan osasta normaalia jokapäiväisen elämän toimintoja ja osasta omaa kehoaan. Moni sairastuneista tarvitsee toisen ihmisen apua. Silloin perheenjäsenet ovat ensimmäisiä auttajia ja useille myös jatkossa omaishoitajia. Vertaistuki tarjoaa tutkimusryhmissä monenlaista kokemukseen perustuvaa tietoa ja toimintaa, rohkaisua, turvaa ja tukea sekä voimavaroja sairastuneiden erilaisiin tarpeisiin. Merkitykseltään vertaistuki koetaan julkisia palveluja täydentäväksi. Suomalaisessa, varsin laajassa ja monimutkaisessakin tukiviidakossa se koetaan usein tietolähteenä, suojana, turvan tuojana ja julkisen toiminnan tukijana sekä järjestelmien oikeudenmukaisuutta lisäävänä. Vertaistuki syntyy keskinäisessä vuorovaikutuksessa toisten samaa kokevien kanssa. Vertaistukea muodostuu usein sinne, minne muut tuet eivät ulotu. Sairastuneen vertaistuella voidaan perustellusti arvioida olevan kasvava kysyntä merkittäväksi koettuna tuen muotona julkisen sosiaaliturvan ja terveyspalvelujen rakennemuutoksessa, kuntarakenteen uudistuksissa ja taloudellisen laman aikana. Vertaistuki ei asetu julkisten tulonsiirto- ja palvelujärjestelmien vaihtoehdoksi, vaan niiden rinnalla toimijaksi yhteistyötahoksi, mutta lisäksi tukijaksi, koska myös palvelut toimivat paremmin, kun vertaistuki toimii. Vertaistuki on kuin mikä tahansa tuki, mutta se ei vielä ole sosiaaliturvan piirissä. Julkisten tulonsiirtojen ja palvelujen tarve saattavat vähentyä vertaistuen ansiosta ainakin eräissä sairausryhmissä. Vertaistuki voikin osaltaan vähentää merkittävästi julkisten palvelujen käyttöä. Vertaistuella on tutkimukseni mukaan oma erityinen merkityksensä sairastuneiden sosiaalisen turvallisuuden, terveydenhoidon ja yleisen hyvinvoinnin lähteenä, vaikka sitä toimintana vertaillaankin julkisiin tuki- ja palvelujärjestelmiin. Vertaistukitoiminnan ja ammattiauttajien yhteistyötä haluttaisiin kuitenkin kehittää. Ammattiauttajien toivottiin esimerkiksi parantavan vertaistuesta tiedottamista, mutta heitä ei yleensä haluta pitää vertaisina. Vertaistuen asemoiminen tukien ja palvelujen joukkoon on tulevaisuuden haasteellinen kehittämistehtävä; vertaistuessa on kysymys kokemuksesta, yhteisöllisestä toiminnasta ja tunteiden vaihdosta. Toiminnan omaehtoisuuden ja moninaisuuden vuoksi myös sen toteuttamismuotojen on tarpeen sallia vaihdella.
Hevosen nivelrikko palautti rahat ostajalle kuukausien jälkeen Eläimen vakava sairastuminen voi olla peruste purkaa kauppa, vaikka vaatimus siitä esitettäisiinkin vasta kuukausien kuluttua kaupanteosta. Korkein oikeus otti ennakkopäätöksessään kantaa tapaukseen, joka koski nivelrikkoa sairastanutta hevosta. Hevosella todettiin vuonna 2004 vajaat puoli vuotta omistajanvaihdoksen jälkeen nivelrikko, ja eläin jouduttiin lopettamaan runsas neljä kuukautta sen jälkeen. Hevosen ostanut pariskunta vaati myyjältä kaupan purkamista sillä perusteella, ettei kaupanteon virhe ollut vähäinen. Lisäksi virheen korjaaminen ei ollut mahdollista. Myyjän mukaan oikeutta kaupan purkamiseen ei kuitenkaan ollut, koska ostajat eivät olleet vedonneet virheeseen kohtuullisessa ajassa. Pariskunta oli lopettanut hevosen elokuussa ja vaatinut kaupan purkamista lokakuussa. Myyjän on palautettava hevosesta maksettu hinta, runsaat 4 000 euroa, ostajille. Lisäksi hänen pitää korvata hevosen sairauden selvittämisestä aiheutuneet kustannukset. KKO:n ratkaisu syntyi äänestyksen jälkeen.
Viitehintajärjestelmä on tuonut merkittäviä säästöjä lääkekustannuksiin Asiakkaat säästivät sairausvakuutuksesta korvattavien lääkkeiden kustannuksissa 3 miljoonaa euroa ja Kela lääkekorvausmenoissa 8 miljoonaa euroa. Sairausvakuutuksen lääkemenot olivat vajaa 4 % pienemmät kuin ne olisivat olleet ilman viitehintajärjestelmän hintakilpailua. Lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän piiriin kuuluvia lääkeostoja oli huhti-toukokuussa noin 4,5 miljoonaa. Näistä noin 75 %:ssa määrätty lääkevalmiste oli jo valmiiksi hinnaltaan edullinen, 15 %:ssa lääke vaihdettiin edullisempaan ja 10 %:ssa vaihtoa ei tehty. Vaihdon kielsi lähes aina asiakas. Lääkärit kielsivät vaihdon vain alle puolessa prosentissa ostoista. Kaikkiaan viitehinnan ylittävistä ostoista 60 %:ssa lääkevalmiste vaihdettiin edullisempaan, kun aiemmin kalleimmista valmisteista vaihdettiin noin 45 %. Samaan aikaan viitehintajärjestelmän käyttöönoton kanssa laajeni vaihdettavien lääkkeiden valikoima. Noin puolet huhti-toukokuun säästöistä syntyikin valmisteista, jotka aiemmin menetelmäpatentin suojaamina eivät kuuluneet lääkevaihdon piiriin. Huhtikuun alussa tuli mahdolliseksi muun muassa kolesterolilääke Lipitorin, psykoosilääkkeiden Zyprexan ja Seroquelin, sydän- ja verisuonitautien lääke Cozaarin ja Alzheimerin taudin lääke Ariceptin vaihtaminen edullisempaan rinnakkaisvalmisteeseen. Lääkevaihdon piiriin kuuluvien lääkkeiden kokonaiskustannukset olivat huhti-toukokuussa 145 miljoonaa euroa, josta sairausvakuutuksen maksama korvaus oli 84 miljoonaa euroa ja asiakkaan osuus 61 miljoonaa euroa. Asiakkaan osuudesta noin 2 miljoonaa euroa syntyi viitehinnan ylittävistä kustannuksista.. Lääkkeiden viitehintajärjestelmä otettiin Suomessa käyttöön huhtikuun alussa. Sillä täydennetään vuonna 2003 voimaan tullutta lääkevaihtoa. Viitehintajärjestelmässä samaa lääkeainetta sisältävät valmisteet, jotka ovat koostumukseltaan samanarvoisia, kuuluvat samaan viitehintaryhmään. Viitehinta lasketaan lisäämällä ryhmän edullisimman valmisteen hintaan joko 1,50 euroa tai 2,00 euroa. Aiemmin potilas sai korvauksen ostamansa lääkkeen hinnan perusteella, nyt lääkkeen vaihdon kieltävä potilas joutuu maksamaan viitehinnan ylittävän osuuden lääkkeen hinnasta kokonaan itse. Järjestelmällä pyritään lisäämään lääkkeiden vaihtoa ja lääkkeiden välistä hintakilpailua.
Pääsy erikoissairaanhoitoon parantui edelleen kevään aikana Kansalaisten pääsy erikoissairaanhoitoon parantui edelleen kevään aikana. Lähes kaikki sairaanhoitopiirit lyhensivät yli puoli vuotta odottaneiden hoitojonoja. Myös hoidon alkamista on pystytty nopeuttamaan, koska lähetteiden käsittelyajat ovat lyhentyneet samoin kuin ensimmäisen käynnin odotusajat. Erityisesti HUS on panostanut hoitojonojensa lyhentämiseen kevään aikana. Pitkään hoitoa odottavien määrät olivat huhtikuun lopussa pienemmät kuin koskaan aikaisemmin hoitotakuun seurannan aikana. Sairaanhoitopiirien sairaaloissa oli huhtikuun 2009 lopussa yli puoli vuotta hoitoon pääsyä odottaneita 745. Tämä on lähes 1 000 vähemmän kuin vuodenvaihteessa. Pitkään hoitoa odottaneiden hoitojonot lyhenivät tai pysyivät ennallaan 14 sairaanhoitopiirissä. Hoitoon pääsy kohentui erityisesti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS-alue), jossa yli puoli vuotta hoitoa odottaneita oli 69. Se oli noin 500 vähemmän kuin joulukuun lopussa. Merkittävimmät lyhennykset kohdistuivat ortopedian, plastiikkakirurgian ja silmätautien erikoisaloille. Väestöön suhteutettuna pitkään odottaneita oli eniten Itä-Savon sairaanhoitopiirissä, jossa tilanne on heikentynyt vuodenvaihteesta. Itä-Savon sairaanhoitopiirissä hoitoon pääsyä odotetaan ortopedian erikoisalalla. Kiireettömään hoitoon pääsyn paraneminen sairaanhoitopiireissä näkyy myös pidemmän aikavälin tarkastelussa. Huhtikuussa 2008 yli puoli vuotta odottaneita oli noin 3 800 enemmän kuin vuonna 2009 vastaavana ajankohtana. Kun kansallisen terveysprojektin aloitteesta vuonna 2002 ryhdyttiin lyhentämään erikoissairaanhoidon hoitojonoja, yli puoli vuotta jonottaneita henkilöitä sairaaloiden hoitojonoissa oli 66 000. Lähes kaikissa sairaanhoitopiireissä myös ensimmäiselle hoitokäynnille yli puoli vuotta odottaneiden lukumäärä väheni. Huhtikuun lopussa heitä oli noin 3 000, mikä on 1 000 vähemmän kuin vuodenvaihteessa. Tämän vuoden ensimmäisellä kolmanneksella (tammi-huhtikuu) otettiin sairaanhoitopiireissä vastaan yli 382 000 lähetettä, joista oli kokonaan käsittelemättä 2 %. Käsitellyistä lähetteistä (lääkäri ottanut kantaa) 2 %:ssa (n. 6 850) oli lääkäri ottanut kantaa lähetteeseen vasta yli kolmen viikon kuluttua niiden vastaanottamisesta. Joillakin erikoisaloilla käsittelyajat pitkittyivät selvästi yli lain salliman kolmen viikon. Myös sairaanhoitopiirien välillä oli eroja lähetteiden käsittelyajoissa. Erot ovat kuitenkin kaventuneet edellisestä tarkasteluajankohdasta. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa tarpeelliseksi todettu hoito on lain mukaan järjestettävä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa. Kiireellisessä tapauksessa hoitoon on kuitenkin päästävä välittömästi. Huhtikuun lopussa 119 lasta tai nuorta oli odottanut lasten- tai nuorisopsykiatrian hoitoa yli kolme kuukautta sairaanhoitopiirien sairaaloihin. Ensimmäiselle käynnille yli kolmen kuukauden jonossa oli 91 lasta ja nuorta. Lasten- ja nuorisopsykiatrian lähetteistä 154:ään (3,4 % käsittellyistä lähetteistä) otetiin kantaa vasta kolmen viikon kuluttua. Tämä on enemmän kuin keskimäärin somaattisilla erikoisaloilla. Perusterveydenhuollon erikoislääkärijohtoisten yksiköiden hoitoon pääsyä koskevat tiedot ovat vielä puutteelliset. Tiedonkeruu kohdistui 25 yksikköön, joista 20:stä saatiin vastaus. Valvontaviranomaiset seuraavat entistä tarkemmin myös perusterveydenhuollossa annettavan erikoissairaanhoidon saatavuutta. Erikoissairaanhoidon seurantatiedot löytyvät täältä.
Tekonivelkirurgiassa ja sydäninfarktin sekä lonkkamurtuman hoidossa edistystääLähes kaikissa erikoissairaanhoidon toimenpiteissä hoito on parantunut 1990-luvun loppuvuosista lähtien, kun vaikuttavuutta on tarkasteltu kuolleisuuden ja kotiutumisen avulla. Sydäninfarktipotilaiden kuolleisuus yhden vuoden aikana mitattuna on laskenut 27 prosentista 19 vuosina 1998–2006. Vuosina 1999–2006 aivoinfarktipotilailla kuolleisuus on laskenut 24 prosentista 20 prosenttiin. Kun vuonna 1999 lonkkamurtumapotilaista 59 prosenttia kotiutui 4 kuukauden kuluessa, vuonna 2006 heitä kotiutui 65 prosenttia. Polven tekonivelkirurgiapotilaiden sairaalassaoloaika lyheni 13 päivästä 9 päivään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), yliopistosairaanhoitopiirien ja Kelan Perfect-hankkeessa kehittämien indikaattoreiden mukaan. Pohjanmaalla hoidetaan hyvin, myös muualla parannustaPohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiireissä lonkkamurtumapotilaat ovat kotiutuneet nopeammin kuin muualla. Tekonivelkirurgia potilaiden sairaalassa oloaika oli vuonna 2006 HYKSissä ja Pohjois-Karjalan keskussairaalassa noin 3 päivää lyhempi kuin koko maassa ja lähes kuusi päivää lyhempi kuin pisimpään potilaita makuuttavissa sairaaloissa. Aivoinfarktin hoitotulokset ovat yhden vuoden kuolleisuudella arvioiden olleet muuta maata paremmat Varsinais-Suomessa ja Kainuussa. Sydäninfarktipotilaiden hoito on tehokasta Vaasan ja Satakunnan sairaanhoitopiirissä. Hyvästä kehityksestä huolimatta alueittaiset ja sairaalakohtaiset erot ovat säilyneet suurina, joskin kehitys vaihtelee paikallisesti. Vaikuttavuuden erot johtuvat osittain paremmista hoidon voimavaroista, mutta myös paikallista hoitokäytännöistä ja -kulttuureista, jotka eivät välttämättä ole yhteydessä hoidon kustannuksiin. Siten hoitoketjujen kehittäminen parhaiten käytäntöjen mukaisiksi tarjoaa huomattavia mahdollisuuksia toiminnan tehostamiseen.
Lihavuus saattaa lisätä myös käsien nivelrikkoja Ylipainoiset kärsivät usein polven ja lonkan nivelrikoista, mutta tuoreen katsaustutkimuksen mukaan lihavuus voi liittyä myös käsien nivelrikkoihin. Katsausta varten tutkijat kävivät läpi kaikki ylipainoa ja käsien nivelrikkoja käsittelevät tutkimukset ja löysivät lopulta 25 laatukriteerit täyttävää tutkimusta. Niiden perusteella lihavien riski sairastua käden nivelrikkoon olisi noin kaksinkertainen normaalipainoisten riskiin verrattuna. Tulokset ovat uskottavia, mutta tutkimusten menetelmällisten erojen ja heikkouksien vuoksi tutkijat kaipaavat aiheesta lisää laadukkaita tapaus-verrokkitutkimuksia ennen kuin ylipainon voi varmuudella sanoa altistavan käsien nivelrikoille. Uutispalvelu Duodecim (*) (Annals of the Rheumatic Diseases Online First: 31.5.2009;doi:10.1136/ard.2008.106930)
Oulun, Kuopion ja Jyväskylän yliopistojen yhteishankkeesssa kehitettiin uusia röntgen- ja ultraäänimenetelmiä lonkkamurtumariskin arviointiin. Tutkimuksen oululainen osahanke osoitti, että luun tiheyden mittaus, johon osteoporoosin diagnoosi tällä hetkellä perustuu, kykenee ennustamaan vain ison sarvennoisen murtumat. Uudella, perinteiseen röntenkuvaukseen perustuvalla menetelmällä voidaan tunnistaa ne henkilöt, joilla on lisääntynyt riski saada reisiluun kaulan murtuma. Tavoitteena on, että uusi seulontamenetelmä saataisiin tulevaisuudessa käyttöön terveyskeskustasolla tehtävään lonkkamurtumariskin arviointiin ja riskiryhmien seulontaan. Tutkimus osoitti myös, että elinikäinen liikunta on tärkeää erityisesti reisiluun kaulan murtumien ehkäisyssä. Ultraäänikin sopii osteoporoosidiagnostiikkaanTutkimuksessa kehitettiin röntgenmenetelmän ohella uusia ultraäänimenetelmiä, joiden avulla on mahdollista mitata luuston tila luotettavasti. Kuopion yliopistossa kehitettävän menetelmän toimivuus testattiin kokeellisesti ja laskennallisesti. Tutkimuksen aikana saatu tieto vahvisti myös aikaisempaa käsitystä ultraäänen soveltuvuudesta osteoporoosidiagnostiikkaan. Menetelmä voi antaa entistä luotettavamman ennusteen murtumariskistä silloin, kun se yhdistetään muihin riskitekijöihin.
Vanhusten lonkkamurtumat ovat lisääntyneet nopeasti. Suomessa tapahtuu vuosittain yli 7 000 lonkkamurtumaa, joiden hoidosta aiheutuvat kustannukset ovat lähes 150 miljoona euroa vuodessa. Lonkkamurtuman takia moni menettää itsenäisen toimintakykynsä. Joka viides kuolee vuoden kuluessa murtumasta. Murtumariskin arviointi perustuu nykyisin osteoporoosin diagnosointiin luun tiheyden mittauksella. Yli puolet kaikista murtumista tapahtuu kuitenkin henkilöille, joilla ei todeta osteoporoosia. Tutkijoiden mukaan uusia menetelmiä tarvitaan entistä yksilöllisempään hyvinvoinnin ja terveyden seurantaan. Tutkimusta rahoitettiin Tekesin Finnwell -ohjelmasta. Kolmen yliopiston lisäksi tutkimukseen osallistuivat Oulun Diakonissalaitos ja yhdeksän suomalaista terveysteknologiayritystä.
Hoitajien tuki- ja liikuntaelinten vaivat vähenivät vanhustenhuollossaTyöterveyslaitoksen johtamassa hankkeessa kehitettiin vanhustenhuollon fyysisten riskien hallintaa. Jo yhden vuoden seurannassa oli havaittavissa tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen vähenemistä, vaikka tämän tyyppisen toiminnan tulokset tavallisesti on nähtävissä vasta kahden tai kolmen vuoden kuluttua. Työkäytäntöjen kehittäminen osana vanhustenhuollon turvallisuusjohtamista -hanke toteutettiin 12 vanhustenhuollon yksikössä Varsinais-Suomessa (Masku, Salo, Turku ja Vehmaa) ja Lappeenrannan (Imatra, Lappeenranta, Luumäki, Taipalsaari) seudulla. Hankkeen alustavat tulokset viittaavat siihen, että vanhustenhuollon suurta fyysistä kuormitusta on mahdollista vähentää. Kun organisaation johto tarttuu riskien hallintaan tosissaan, niin myös henkilökunta sitoutuu turvallisiin työtapoihin. Tutkimusvuoden aikana kehittämisosastojen hoitajien kokema fyysinen kuormitus pieneni, ja niska-hartiavaivat ja olkapäävaivat vähenivät 10 prosenttiyksikköä. Kontrolliosaston hoitajilla oli selkävaivoja tutkimuksen alkaessa n. 10 prosenttiyksikköä enemmän kuin kehittämisosaston hoitajilla. Vuoden aikana myös kontrolliosaston hoitajien selkävaivat vähenivät samalle tasolle kuin kehittämisosaston hoitajilla, mutta niska-hartiavaivoissa ja olkapäävaivoissa ei tapahtunut muutosta. Kahdelle kontrolliosastolle saatiin tuolloin kattonosturit, jotka ilmeisesti selittävät myönteistä muutosta. Nostolaitteiden hankinta on suositeltavaa, sillä se poistaa hoitajan työstä fyysisesti raskaimmat työvaiheet. Nostimet ovat myös potilaiden kannalta miellyttävämpi vaihtoehto kuin käsivoimin tehdyt nostot. Erityisesti seisomanojanostimen käyttö on usein potilaalle kuntouttavampaa kuin kahden hoitajan tekemä avustus. Riskien hallintamallista tehdään opaskirjanen, jotta myös muiden vanhustenhuollon yksiköiden olisi sen avulla helpompi lähteä toimiin. Kirja julkaistaan syksyllä 2009. Tutkimusta rahoitti Työelämän kehittämisohjelma Tykes.
LL Olli-Pekka Kämäräisen väitös Perimä vaikuttaa nivelrikossa syntyvään tulehdusreaktioon Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus, joka johtaa maassamme 600 000 lääkärissä käyntiin vuosittain. Ikääntyminen lisää taudin riskiä, mutta siihen liittyy usein myös merkittävä perinnöllinen alttius. Aikaisemmasta käsityksestä poiketen nivelrikko on osoittautunut olevan ainakin osittain tulehduksellinen sairaus. Väitöstutkimuksessa selvitettiin tunnettujen tulehduksen välittäjäaineiden geeneissä esiintyvien vaihtelevien kohtien yhteyttä käden nivelrikon riskiin suomalaisilla naisilla. Lisäksi suoritettiin koko genomin laajuinen kytkentäanalyysi, jonka avulla pyrittiin paikantamaan uusia lonkka- ja polvinivelrikkoon liittyviä geenipaikkoja. Tutkimuksen perusteella interleukiini 1 geeniryhmän ja interleukiini 6 geenin tietyt vaihtelevat kohdat lisäävät käden nivelrikon riskiä. Tämä löydös tukee aikaisempia tutkimuksia, joissa on todettu näiden tulehdusreaktiota kiihdyttävien molekyylien määrän lisääntyvän nivelrikossa. Kytkentätutkimuksessa paikannettiin aikaisemmin tunnistamaton geenialue kromosomista 2 suomalaisissa polvi- ja lonkkanivelrikkoa sairastavissa perheissä. Löydetty alue sisältää useita geenejä, joiden joukosta pyritään jatkotutkimuksissa tunnistamaan tautiin liittyvä muutos. Tulehdusreaktion vaimentaminen lääkkeellisesti mm. nivelreuman hoitoon käytettävillä tulehduksen välittäjäaineiden vastavaikuttajamolekyyleillä saattaisi olla hyödyllistä myös nivelrikossa, mutta raportoidut tulokset asiasta ovat olleet ristiriitaisia. Tämän tutkimuksen perusteella kyseinen hoito voisi hidastaa taudin etenemistä ja helpottaa oireita etenkin niillä nivelrikosta kärsivillä, jotka kantavat tutkittuja tulehdusreaktioon vaikuttavia muutoksia perimässään. Olli-Pekka Kämäräisen artikkeli aiheesta tulee elokuun lopussa ilmestyvään Niveltietoon 3/09.
Joka viides palasi töihin Kelan kuntoutuksen jälkeen Lähes viidennes työvoiman ulkopuolella olleista palasi työmarkkinoille muutama vuosi Kelan kuntoutuksen jälkeen. Yleisin päädiagnoosi kuntoutukseen hakeutuneilla oli tuki- ja liikuntaelinten sairaus.Kelan toteuttaman kuntoutuksen tavoite on kuntoutujan lähtökohdista ja tavoitteista riippuen työ- tai toimintakyvyn säilyttäminen tai parantaminen. Rekisteriselvityksessä kuvataan vuonna 2003 kuntoutuksensa päättäneiden yli 43 000 kuntoutujan työtilannetta ja terveysturvaetuuksia vuosien 2003–2006 lopussa. Vuonna 2003 Kelan kuntoutusta sai kaikkiaan yli 105 000 henkilöä. Enemmistö eli 60 % rekisteriseurantaan poimituista kuntoutujista oli naisia, ja huomattava osa kuntoutuksesta kohdistui työkyvyn ylläpitoon. Kuntoutukseen hakeutujien keski-ikä oli 45 vuotta. Miehet olivat keskimäärin neljä vuotta nuorempia kuin naiset. Vaikeavammaisten lääkinnälliseen kuntoutukseen osallistuneet olivat muita nuorempia. Kuntoutukseen hakeutuessaan 60 % kuntoutujista kuului työvoimaan joko työllisenä (54 %) tai työttömänä (6 %). Naiset olivat yleisemmin työllisiä kuin miehet. Eläkkeellä oli 17 % ja sairauspäivärahaa sai 9 %. Loput olivat alle 16-vuotiaita, opiskelijoita tai esimerkiksi hoitamassa lasta kotona. Yleisin päädiagnoosi oli tuki- ja liikuntaelinten sairaus (46 %), naisilla yleisemmin kuin miehillä ja vanhemmilla yleisemmin kuin nuorilla. Joka viidennellä (21 %) diagnoosi oli mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriö. Alle 16-vuotiailla tämän diagnoosin osuus oli 61 %, mihin osaltaan vaikutti seurannan aikana toteutettu psykiatrisen kuntoutuksen laaja kehityshanke. Työvoimaan kuuluvien osuus väheni seuranta-aikana neljä prosenttiyksikköä ja eläkkeellä olevien osuus kasvoi vastaavasti. Ikäluokassa 55–64-vuotiaat työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeellä olevien osuus kasvoi seuranta-aikana 16 prosenttiyksikköä. Työvoimaan kuuluvien osuus puolestaan kasvoi ikäluokassa 16–44-vuotiaat. Tätä selittää muun muassa se, että osa niistä, jotka kuntoutukseen hakeutuessaan olivat alle 16-vuotiaita, siirtyi seuranta-aikana työelämään. Kuntoutuksen tavoitteiden näkökulmasta merkittävää on se, että kuntoutukseen hakeutuessa työvoiman ulkopuolella olleista lähes joka viides eli 17 % oli työmarkkinoiden käytettävissä vuonna 2006. Ennen kuntoutusta ilmennyt sairauspäivärahakausien kasvu väheni kuntoutuksen jälkeen ja oli vuoden 2006 lopulla samalla tasolla kuin kuntoutusta edeltävinä vuosina. Kaikista kuntoutujista 3 % kuoli seuranta-aikana. Kuntoutujien työtilanteeseen vaikuttavat kuntoutuksen lähtökohdan ja toteutuksen ohella myös monet muut yksilölliset elämäntilanteeseen liittyvät tekijät, kuten iän mukainen eläkkeelle siirtyminen. Rekistereissä havaitut muutokset eivät siis välttämättä johdu kuntoutuksesta, ja siksi kyse ei ole vaikuttavuustutkimuksesta. Rekisteriselvitys on jatkoa vuonna 2007 valmistuneelle seurantaraportille.
Tarmo Martikainen Tekonivelsairaala Coxan johtoon
Tampereella sijaitsevan Pohjoismaiden suurimman
tekonivelsairaalan uudeksi toimitusjohtajaksi on nimitetty DI, MBA
Tarmo Martikainen. Martikainen siirtyy Coxaan Pilkington
Automotive Finland Oy:n toimitusjohtajan tehtävistä. Hän aloittaa
Coxassa 1.8.2009.
TTM Riku Nikanderin väitösVauhdikas tanssi vahvistaa lonkkiaaVoimakasta iskukuormitusta aiheuttavien lajien urheilijoilla ja vaihtuvasuuntaista kuormitusta sisältävien lajien pelaajilla oli kymmeniä prosentteja suurempi reisiluun tiheys kuin kuntoliikunnan harrastajilla. Asia vahvistui tuoreessa väitöstutkimuksessa. Yksityiskohtainen luun rakenteen analyysi paljasti, että voimakasta iskukuormitusta saavien urheilijoiden lonkan vahvuus sijoittui osin luun alapinnalle, joka ei ole luun murtumakestävyyden kannalta tärkein alue. Vauhdikkaiden pelien pelaajilla oli sen sijaan tasaisesti paksu kuoriluu myös murtumien kannalta tärkeissä etu- ja yläseinämissä. Maltillinen, suunnanmuutoksia ja vauhdikkaita kiihdytyksiä sekä jarrutuksia sisältävä liikunta vahvistaa reisiluun kriittisiä kohtia ja siten ehkäisee lonkkamurtumia. Tällaisen liikunnan on aiemmin todettu kehittävän myös lihasvoimaa, ketteryyttä ja tasapainoa. – Vauhdikkaat tanssit, maila- ja pallopelit sekä voimistelu ovat erityisen tehokkaita ehkäisemään murtumia, koska ne vaikuttavat monipuolisesti ja ehkäisevät sekä luukatoa että kaatumisia, tutkija Riku Nikander suosittelee. Tutkimus jakoi urheilijat viiteenLonkan kuoriluu ohenee iän ja vähentyneen fyysisen aktiivisuuden seurauksena erityisesti reisiluun kaulan ylä- ja etuseinämissä. Nämä kohdat ovat myös alttiina kaatumisen aiheuttamille murtumille. Riku Nikander selvitti tutkimuksessaan, minkä tyyppistä liikuntaa harrastavilla kilpaurheilijoilla on vahva luuston rakenne. Urheilulajien edustajat jaettiin viiteen liikuntakuormitustyyppiin: iskukuormitus (muun muassa kolmiloikka ja korkeushyppy); vaihtuvasuuntainen kuormitus (mm. jalkapallo ja squash); voimakuormitus (mm. voimanosto); toistokuormitus (mm. kestävyysjuoksu) sekä painoa kantamaton kuormitus (mm. uinti). Tutkimuksen osallistujilta mitattiin reisiluun kaulan luuntiheys (DEXA-mittaus). Lisäksi heille tehtiin luun rakenteen analyysi (magneettikuvaus). Urheilijoiden tuloksia verrattiin kolme kertaa viikossa liikuntaa harrastavien kuntoliikkujien arvoihin.
LL Jyrki Niemisen väitösOsteoporoosin syistä uutta tietoaLL Jyrki Niemisen väitöstutkimuksessa todettiin Col2a1-geenivirheen häiritsevän luun kasvua ja altistavan luunmurtumille. Solutasolla muuntogeenisillä hiirillä luun hajoaminen hallitsi luun muodostusta johtaen kokonaisluumassan vähentymiseen. Kasvunaikainen kuormitus korosti tätä muutosta. Kollageenien rakennetta määräävien geenien virheet saattavat selittää osan luukadon ja nivelrikon aiheuttamista luumuutoksista. Tutkitut muuntogeeniset mallit soveltuvat tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien mallintamiseen ja uusien entistä tehokkaampien hoitovaihtoehtojen kuten geeniterapian kehittämiseen.
Kollageenimäärän muutokset saattavat
vaikuttaa luun mekaaniseen lujuuteen arvioitua enemmän,
joten pelkkä mineraalitiheyden mittaus voi johtaa luun
kestävyyden virhearviointiin.
Pitkäkestoinen juoksukuormitus aiheutti koirille luun mineraalitiheyden alentumisen ja luuaineenvaihdunnan kiihtymisen solutasolla. Toisaalta kollageenisäikeiden yhdensuuntainen järjestäytyminen lisääntyi ja tasoitti alentuneen mineraalitiheyden vaikutuksen luun mekaanisiin ominaisuuksiin. Luun lujuusominaisuuksia ennustettaessa on perinteisesti kiinnitetty huomiota luun mineraalitiheyteen. Kollageenimäärän, sen järjestäytyneisyyden tai rakenteen muutokset saattavat kuitenkin vaikuttaa luun mekaaniseen lujuuteen aikaisempia arvioita enemmän, joten pelkkä mineraalitiheyden mittaus saattaa johtaa luun kestävyyden virhearviointiin. Nieminen tutki kuormituksen vaikutusta luun mineraalitiheyteen, mekaaniseen lujuuteen sekä solutason muutoksiin koe-eläinmalleja hyödyntäen. Lisäksi selvitettiin Col2a1-geenivirheen vaikutusta luun kehitykseen ja kasvuun hyödyntäen muuntogeenisiä hiiriä. Tyypin II kollageenilla on merkittävä rooli luun muovautumisessaTyypin I kollageeni on luun tärkein säiemäinen valkuaisaine, jonka osuus on yli 90 prosenttia kaikista kollageeneista. Tyypin II kollageeni on rustokudoksen tärkein rakennusaine. Vaikka tyypin II kollageenia esiintyy luussa vain vähäisiä määriä, sillä on tärkeä merkitys luuston sikiökautisessa kehityksessä. Sen merkitystä luun aineenvaihdunnassa ei tarkasti tunneta, mutta tyypin II kollageenia säätelevän Col2a1-geenin mutaatioiden on osoitettu aiheuttavan altistumista luuston kehityshäiriöille ja sairauksille. Osteoporoosi ja nivelrikko ovat merkittäviä kansanterveydellisiä sairauksia, joista aiheutuu yksilön toimintakyvyn heikkenemistä, työkyvyttömyyttä ja huomattavia yhteiskunnallisia kustannuksia. Perinnöllisillä tekijöillä on aikaisemmissa tutkimuksissa osoitettu olevan tärkeä osuus kyseisten sairauksien synnyssä. Näiden sairauksien syntymekanismeista ei kuitenkaan ole yksityiskohtaista tietoa, minkä vuoksi hoitomahdollisuudet ovat rajalliset.
Yhteyden saaminen terveyskeskukseen vaikeutunut Kun tarkastellaan vuodesta 2005 lähtien tehtyjä kyselytuloksia, hoitotakuun edellyttämä välitön yhteyden saanti terveyskeskuksiin toteutuu nyt heikommin kuin koskaan aiemmin. Yhteensä 58 prosenttia väestöstä asuu alueella, jolla vastattiin olevan ajoittain ongelmia saada välittömästi yhteys terveyskeskukseen. Syksyllä 2008 vastaava prosenttiluku oli 26. Ongelmia esiintyy nyt aiempaa useammalla alueella, eniten Kainuussa sekä Pirkanmaan, Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Itä-Savon, Pohjois-Savon ja HUS-sairaanhoitopiirin alueilla. Ongelmien syyksi mainittiin useimmin ajoittainen puhelujen suuri määrä ja ongelmat puhelintekniikassa. Vaikka välittömän yhteyden saaminen on huonontunut, hoidon tarpeen arvioinnin toteutuminen kolmen arkipäivän kuluessa on heikentynyt vain muutamassa terveyskeskuksessa. Vastanneista viidellä terveyskeskuksella on ajoittain ongelmia arvioida hoidon tarve lain edellyttämässä ajassa. Odotusajoista tiedottaminen on parantunut edelleen. Valtaosa väestöstä (94 %) asuu sellaisten terveyskeskusten alueilla, joilla puolivuosittain tai useammin julkaistaan tiedot odotusajoista internetissä. Yhdeksän terveyskeskusta ei ole vielä toteuttanut tiedotusta. Terveyskeskuslääkärille pääsyä jonotetaan, hoitajalle pääsee nopeammin Kahdessa viikossa lääkärille pääsee hieman yli neljännes (27 %) väestöstä. Viidennes väestöstä joutuu varautumaan yli 4 viikon odotusaikaan. Heikoin tilanne on Etelä-Karjalan, Itä-Savon, Länsi-Pohjan ja Lapin alueilla, joilla yli 60 prosenttia väestöstä joutuu varautumaan yli neljän viikon odotukseen ei-kiireellisessä hoitotarpeessa. Paras tilanne on Pirkanmaalla ja Satakunnassa: keskimäärin yli 60 prosenttia pääsee alle kahdessa viikossa lääkäriin. Hoitajan vastaanottoaika pystytään järjestämään yli puolelle väestöstä (64 %) kolmessa päivässä, viikossa 89 prosentille väestöstä. Alueelliset erot ovat kuitenkin suuret. Itä-Savossa, Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa on ongelmia lääkäriin pääsyn lisäksi myös hoitajan vastaanottoajan saamisessa. Sen sijaan Lapin sairaanhoitopiirin alueella hoitajan aika järjestyy poikkeuksetta viikossa. Suuria eroja lääkärin virkojen täyttöasteessa ja työpanoksen käytettävyydessä Väestöstä 14 prosenttia asuu alueella, jolla yli 20 prosenttia terveyskeskuslääkärin viroista on täysin täyttämättä eli ilman vakinaista viranhaltijaa, sijaista tai vuokralääkäriä. Suurin vajaus on Länsi-Pohjan, Vaasan ja Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin alueilla. Ainoastaan Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirissä kaikki virat on joko täytetty tai alle 10 prosenttia on täyttämättä. Vaikka virka olisi vakinaisesti täytetty, viranhaltijan työpanos ei saata olla virkavapauden takia kuitenkaan käytettävissä. Parhaiten lääkärien työpanos on käytettävissä Pirkanmaalla ja Pohjois-Savossa. Tilanne on vaikein Itä-Savon, Vaasan, Kainuun, Länsi-Pohjan ja Lapin sairaanhoitopiirissä. Näillä alueilla yli 70 prosentilla väestöstä on käytettävissään vakinaisista lääkäreistä alle 60 prosenttia. Kyselyssä terveyskeskuksia oli yhteensä 194 eli 38 vähemmän kuin vuonna 2008. Vastauksia saatiin 176 terveyskeskuksesta, joiden alueilla asuu väestöstä 93 prosenttia. Tietojen yleistettävyydessä on kuitenkin ongelmia Keski-Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueilla, koska osa suurista terveyskeskuksista jätti vastaamatta kyselyyn. Näiden osalta lukuja ei edellä tulkittu. Hoitotakuu on ollut voimassa maaliskuusta 2005 alkaen. Sen toteutumista seurataan terveyskeskuksille puolivuosittain tehtävillä kyselyillä. Lähde: Hoitotakuun toteutuminen terveyskeskuksissa maaliskuussa 2009
LL Daniela Schönberg-Norion väitös Huonosti kypsennetty liha, rengaskaivosta otettu juomavesi sekä uiminen luonnonvesissä lisäävät kampylobakteeri-infektion riskiä Antibioottien käyttöä tavallisten kampylobakteeri-infektioiden hoidossa olisi syytä rajoittaa, koska niistä saatava hyöty on vain marginaalinen, sanoo LL Daniela Schönberg-Norio, jonka aihetta käsittelevä väitöskirja tarkastettiin 28.5. Helsingin yliopistossa.
Kampylobakteeri on yleisin
bakteeriripulin aiheuttaja kehittyneissä maissa.
Infektioiden esiintyvyys vaihtelee vuodenaikojen mukaan;
eniten tartuntoja ilmenee kesäkuukausina. Infektiolle
altistavia riskitekijöitä ovat broilerin ja siipikarjan
käsittely ja vaillinaisesti kypsytetyn lihan syöminen,
pastöroimattoman maidon juominen, koti- ja
karjaeläinkontaktit sekä
ulkomaanmatkailu.Riskitekijöiden merkityksestä sekä
bakteerikantojen ominaisuuksista yksittäisissä
kampylobakteeri-infektioissa tiedetään kuitenkin
toistaiseksi varsin vähän.
Tutkimuksen ensimmäisessä osatyössä
löydettiin kolme kotimaisen kampylobakteeri-infektion
riskitekijää: raa’an tai huonosti kypsennetyn lihan syönti,
rengaskaivoveden juonti ja uiminen luonnonvesissä. Toisessa
osatyössä osoitettiin, että iästä ja asuinpaikasta riippuen
potilaat altistuivat eri kampylobakteerilähteille ja
bakteeriserotyypeille, ja että bakteeriserotyyppien jakauma
vaihteli alueittain.
Terveyden edistämisen barometri 2009: Kotikunnassa viihdytään, mutta mahdollisuuksiin vaikuttaa ei uskotaSuomalaiset viihtyvät asuinkunnassaan ja palveluihin ollaan tyytyväisiä, mutta omiin mahdolli-suuksiin vaikuttaa kuntapäätöksiin ei uskota. Järjestötoiminnan näkevät tärkeäksi sekä kuntalaiset että päättäjät. Terveyden edistämisen yleiskuva on edellisiin vuosiin verrattuna synkentynyt, mutta suhtautuminen on edelleen pääosin myönteistä. Terveyden edistämisen barometriin 2009 haastateltiin 224 kuntajohtajaa, terveysjohtajaa ja kansanterveysjärjestön johtajaa. Kansalaiskyselyyn vastasi 1000 suomalaista. Barometri julkaistiin nyt 17. kerran. Kuntalaisen ja kuntajohtajan näkemykset poikkeavat toisistaan Kansalaiskyselyssä lähes 40 prosenttia ei usko mahdollisuuksiinsa vaikuttaa kunnan päätöksen-tekoon. Erityisesti näin kokevat 25–34-vuotiaat. Kunnanjohtajien ja kansalaisten näkemykset poikkeavat toisistaan erityisesti päätöksenteon vaikuttamisen osalta. Kuntapäättäjät uskovat, että asukkaat voivat riittävästi vaikuttaa kuntapäätöksiin. Siinä missä kansalaiset kokivat kunnassa vaikuttamisen vaikeaksi, he toisaalta olivat tyytyväisiä oman alueensa järjestötoimintaan ja kokivat sen merkitykselliseksi sekä tärkeäksi. Vastaajista 73 prosenttia piti järjestötoimintaan osallistumisen mahdollisuuksia hyvinä. Naiset olivat miehiä useammin sitä mieltä, että järjestöt ajavat heille tärkeitä asioita. Elinympäristön viihtyisyys ja palvelut arvioidaan riittäviksi Barometrin vastausten perusteella suomalaiset viihtyvät asuinkunnassaan yleisesti ottaen hyvin. Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä, että heidän ympäristönsä on turvallinen ja terveellinen. Liikenneyhteydet palveluihin koettiin sujuviksi. Liikuntamahdollisuuksiin olivat tyytyväisiä lähes kaikki ja puolet vastaajista piti myös muita harrastusmahdollisuuksia riittävinä. Kolmannes kuntalaisista oli myös sitä mieltä, että kunta tarjoaa riittävästi tukea elintapamuutoksiin kuten alkoholista ja tupakasta vieroitukseen. Kuntalaisista 67 prosenttia kokee myös lapsiperheille tarjotut palvelut riittävinä. Kunnan tukeen ovat tyytymättömimpiä alle 25-vuotiaat. Senioripalveluihin tyytyväisiä oli lähes 60 prosenttia vastaajista ja 58 prosenttia myös uskoo, että jos elämäntilanne muuttuu ikääntyessä vaikeaksi niin kunnan apuun voi luottaa. Toisaalta erityisen kriittisiä olivat järjestöjohtajat, kun he arvioivat ympäristön viihtyisyyttä ja turvallisuutta sekä erilaisia kunnan tarjoamia tukia. Varsin heikoksi he arvioivat kouluterveydenhuollon kehityksen ja kuntien mahdollisuudet tukea alkoholinkäytön vähentämistä. Lisäksi järjestöjohtajat kritisoivat ylipainon ehkäisyyn tehtävän työn tehottomuutta. Tulevaisuus synkkenee, mutta yhteistyöhön uskotaan laajasti Taloudellisen tilanteen epävarmuus heijastuu myös terveyden edistämisen tulevaisuuden-näkymiin. – Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen näkymät synkkenevät. Taantuma ei suoranaisesti näy kunta- ja järjestöjohtajien vastauksissa. Terveyden edistämisen tulevaisuus nähdään kuitenkin ristiriitaisempana kuin edellisvuonna ja selkeästi synkempänä kuin koko 2000-luvulla, sanoo suunnittelija Heikki Parviainen. Tulevaisuuden ristiriitaisena näkeekin 55 % päättäjistä, mikä on 10 prosenttia enemmän kuin vuonna 2008. Alle 6000 asukkaan kunnissa tilanne nähtiin synkimpänä. – Toivottavasti ei toisteta edellisen laman virheitä, jolloin kunnista purettiin hyvin toimiva terveyden edistäjien yhdyshenkilöiden verkosto. Nyt niitä on rakennettu uudestaan ja useissa kunnissa on paitsi nimetty terveyden edistämisen yhteyshenkilö myös kunnan strategiaan kirjatut toimet, kommentoi kehittämispäällikkö Pirjo Koskinen-Ollonqvist. Terveyden edistämisen barometrin 2009 mukaan kuntapäättäjät haluavat laajaa verkostoitumista sekä kumppanuuksia järjestöjen kanssa. He korostavat myös terveyden edistämisen palveluiden merkitystä. Järjestöjen toiminta ja yhteistyö nähdään erittäin tärkeänä. Hallituksen terveyden edistämisen politiikkaohjelman vaikutukset näkyvät poikkihallinnollisen terveysajattelun läpimenona kuntarakenteissa. Näkyvyyden lisääntyminen on myönteinen muutos, mutta pelkkä näkyvyys ei kuitenkaan tarkoita muutosta terveyden edistämiseen suunnatuissa taloudellisissa panostuksissa tai ihmisten terveyskäyttäytymisessä. Kansalaisten terveys ja hyvinvointi ovat hyvän talouskehityksen edellytyksiä Terveyden edistämisen barometri 2009 kertoo monista myönteisistä kehityssuunnista. Terveyden edistämisen tilanne on kunnissakin vähintään kohtuullinen. – Valitettavaa kuitenkin on, että barometrin tuloksissa on alkanut näkyä talouden kääntyminen jyrkkään alamäkeen. Olemmekin veden jakajalla: jatkuuko terveyden edistämisen myönteinen perusvire vai kääntyykö se laskuun vallitsevassa taloustilanteessa, sanoo toiminnanjohtaja Janne Juvakka. – Taloustilanne on varsin haastava. Terveyden edistämisessä kyse ei ole kuitenkaan vain rahasta vaan myös tahdosta ja asenteista. Tärkeää on, että kunnissa tuetaan sairauksien hoidon lisäksi tekijöitä, joita vahvistamalla ja kehittämällä edistetään kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia ja samalla ehkäistään ongelmien ja sairauksien syntyä. Terveys ja hyvinvointi ovat myönteisen talouskehityksen perusedellytyksiä myös taantuman aikana, muistutti Janne Juvakka Terveyden edistämisen barometrin julkistamistilaisuudessa 27.5.
Husin hallitus ei hyväksynyt tänään pitämässään kokouksessa henkilöstön lomautuksia. Hallitus käsitteli tänään talouden sopeuttamisohjelmaa vuodelle 2009 ja päätti palauttaa sen riittämättömänä uudelleenvalmisteltavaksi. Lomautusaikeet Husin hallitus kuitenkin kehottaa jättämään pois jatkovalmisteluista. Husin toimintakulut uhkaavat ylittää tämänvuotisen budjetin 28,2 miljoonalla eurolla. Merkittävimmät ennustetut ylitykset kohdistuvat vuokratyövoiman käyttöön sekä lääkkeiden ja hoitotarvikkeiden hankintoihin. Hus hakee säästöjä muun muassa kesä-ajan supistuksista, ostopalveluiden ja hankintojen vähentämisestä sekä "henkilöstöön kohdistuvista toimenpiteistä". Hus on jo alkanut keskittää tekonivel- ja kaihikirurgiaa kuluja leikatakseen.
Vantaa kieltämässä polvipistokset Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnalla on säästölista, jonka noin 30 kohteen joukossa on mm. tilauskielto polviniveleen pistettäville, nivelrikon oireita lievittäville hoidoille . Laki määrää, että kuntien on maksettava nivelpistokset, katso tarkemmin täältä.Säästölistalle ovat joutuneet myös mm. harkinnanvaraiset omaishoidon tuet ja vammaispalvelut.
Copyright Duodecim 2004. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa. Kielto koskee materiaalin käyttöä frame-tekniikalla, linkittämällä suoraan tähän tiedostoon sekä kaikkeen muuhun toimintaan mm. cache- ja proxy-tekniikalla. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen muillakin tavoilla kielletään. Tämä koskee myös tulostusta ja tallennusta muuhun kuin yksityiseen käyttöön. |
Suomen Nivelyhdistys ry - PL 1328, 00101 Helsinki - (09) 27 123 12 - toimisto@niveltieto.net |
